Sunnuntaiaamuna luin Haahtelan Perhoskerääjää. Kyllä oli kaunista tekstiä. Harvan kirjan kieli saa minut nieleskelemään kyyneliä. Onnellisten sunnuntaipäivien lempilukemistoa ja suloinen sanakaipuun sammuttaja.
"Anna puristi lusikkaa kädessään, se vapisi hiljaa, hänen sormensa vapisivat, ja minä tunsin kuinka yksinäinen hän oli. Se tuntui jokaisessa liikkeessä, lusikan kolahduksessa kattilan reunaa vasten, tuulenpuuskassa, joka tempoili verhoja, ja minä mietin, miten pitkä matka oli siitä valokuvan vuoteella makaavasta nuoresta naisesta tuohon edessäni olevaan hauraaseen, nyt jo lähes läpikuultavaan olentoon."
Minä tarvitsen tällaisia sanoja - itse en osaa niitä kirjoittaa. Onneksi on kirjallisuutta!
Meillä luetaan nyt Haahtelaa. Pääsen tapaamaan kirjailijaa ihan pian. Toivottavasti matkaan ei tule mutkia!
10 kommenttia:
Huokailen ja huudahtelen täällä. Ostin Perhoskerääjän viikko sitten ja se odottaa lukemista. Ehkä jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna pääsen aloittamaan sen.
Tuo ylempi kuva on ihastuttava.
Joel Haahtela on myös minun suosikkini. Oletko lukenut kirjan naiset katsovat vastavaloon ?
Minä olen jotenkin juuttunut siihen. Vaikka olen lukenut muutakin Haahtelaa, nousee tuo kirja aina vaan mieleen.
Joel Haahtelan tapa ilmaista sai mnut rakastumaan hänen teksteihinsä oikopäätä. Lumipäiväkirjaa en olekaan vielä päässyt lukemaan.
Haahtelasta ei nyt muuta (olen niin moniaalla hänestä puhunut että sanon vain: Elena! Ehtisitkö sen ennen tapaamista?) mutta että PÄÄSET TAPAAMAAN. Ooh ja vau. :)
Kiitos vinkeistä naiset! Pakkohan nuo molemmat on vielä lukea näiden kommenttien jälkeen. Tein heti varaukset kirjastoon. Ehkäpä jo huomenna siis avaan uuden Haahtelan... Ihanaa, kun on näitä aukkoja sivistyksessä, niin aina löytyy jotain uutta luettavaa.
Kiitos vinkeistä naiset! Pakkohan nuo molemmat on vielä lukea näiden kommenttien jälkeen. Tein heti varaukset kirjastoon. Ehkäpä jo huomenna siis avaan uuden Haahtelan... Ihanaa, kun on näitä aukkoja sivistyksessä, niin aina löytyy jotain uutta luettavaa.
Voi, tämä kirja löytyy työpaikaltani ja ajattelen joka päivä, kun sen näen, että pitää pian lainata se. Nyt taistelen Leena Lehtolaisen uusimman kanssa.
Lainaa Haahtela Päkä! Oi, sinä jaksat lukea rikosromaaneitakin. Mielenkiintoinen verbivalinta tuo taistelen! Minä yleensä huokailen tai sitten nukun. :)
blogissani on sinulle jotain :)
Kiitos Satsuma! :)
Lähetä kommentti