Kesken joulusiivouksen

Tämän oven takaa löytyy taivaallista jouluruokaa

Mies vei minut tänään ulos joululounaalle. Ihana pieni miniloma ja todella harvinaista herkkua kotiäidille! Nyt jaksaa taas jatkaa joulusiivoilua.

Tunnelmallista jouluviikkoa!

Pieniä salaisuuksia

Tässä katkelma eräästä jokajouluisesta lempikirjastani:

- Hyvää joulua, sanoi Liina Jänöliini ja ojensi pienen paketin.
- Joulu on aina hyvä, sanoi rouva Hirvi ja katseli ulos.
Pitkäjalkainen hirvineiti asteli olohuoneeseen korkosorkissaan. Hänkin jäi seisomaan puun alle.
- Meillä on jo joulu valmiina, sanoi Liina Jänöliini.
- Niin meilläkin, sanoi rouva Hirvi.
- Me olemme ajatelleen sitä paljon.
- Ajatelleet? ihmetteli Liina Jänöliini.
- Me mietimme, mitä joulu merkitsee ja tarkoittaa. Ja kun kaikki on mietitty niin joulu voi tulla.
- Vai niin, sanoi Liina Jänöliini.
Hämmästynyt Liina Jänöliini niiasi rouva Hirvelle ja lähti taas jatkamaan matkaa. Hirvelässä kaikki oli ollut aivan erilaista kuin Jänöliinien kotona. Joulukuusi oli ulkona eikä sisällä. Joulupiparit eivät tuoksuneet, mutta silti hirviperheessä oli juhlan tunnelma. Ehkä joulua valmistellaan joka perheessä hieman eri tavalla, mietti Liina Jänöliini. Joulut ovat erilaisia!
(Hannele Huovi: Matka joulun taloon)


Meillä jouluun valmistaudutaan verkkaisesti nautiskellen, kerrankin! Lapsille on hankittu muutamia pieniä lahjoja, kinkku on tilattu ja joulukuusi odottaa takapihalla. Siivouksia on turha vielä aloitella, jouluunhan on vielä pitkä tovi.

Huomiseksi toivomme taloon piparin tuoksua!

Joulurauhaa

Täällä paukkuu pakkanen ja päivät kuluvat lämmityspuuhissa. Toki talosta löytyisivät sähköpatteritkin, mutta kun tuota puuta tuntuu nyt kerrankin olevan - tosin kovin märkää ja rätisevää- niin heitellään sitten halkoja takkaan. Minä en vain ole partiotaitoinen ja märkien puiden sytyttäminen vie kohtalaisen paljon aikaa...


Pakkanen oli viime yönä ahdistellut myös vanhoja tuttujani. Pupusilla ja myyrillä ja muilla pikku otuksilla oli ollut vilpoiset oltavat vai leinevätkö ne tonttuset viettäneet jouluyöharjoituksiaan meidän omenapuiden alla.

Monenlaiset kulkijat olivat pihassa yöllä tassutelleet. Mieli on nyt niin jouluinen, että voisin viedä vähän purtavaa näille pikku otuksillekin!

Oikein polkuja olivat tampanneet omenapuuni juurelle. Ehkä annan kulkijoiden kuitenkin elellä toistaiseksi ihan omassa joulurauhassaan.

Kolmas adventti

Mitä on joulu? Paimenet ja lampaat kedolla, Joosef ja Maria, ihana jouluenkeli tärkeine viesteineen ja seimessä makaava pieni nyytti...

lasten joululauluja...

kirkossa...

jonka katossa on kauniita kuvia ja koukeroita...

ja ne koristeelliset kattolamput, jotka syttyvät tuikkimaan
virren viimeisen säkeistön aikana!

Meidän jouluun on monena vuonna kuulunut lasten oma joulukirkko ja päälle kirkkokahvit jossain jouluisessa kahvilassa. Harmillista, että tämä perinne pian katkeaa, sillä ensi vuonna kirkkoon tuskin pääsemme kesken arkipäivän työkiireiden. Täytyy toivoa, että vastaava tapahtuma järjestettäisiin tulevaisuudessa myös viikonloppuaikaan!

***

Ps. Idea meidän leikkimökin tähtitaivaaseen on peräisin kirkon sinisestä katosta.

Annan päivän jälkeen...

joulu on jo aika lähellä. Itse olen vältellyt aika hyvin turhuuksien markkinat. Tänään tosin poikkesimme tytön kanssa paikallisessa viherliikkeessä hakemassa vähän havuja ovenpieliin.

Havujen seuraksi ostin kauan haaveissani olleen jouluruusun. Saa nähdä, ehtiikö ruusu kukkia ennen kuin unohdan sen yöksi koviin pakkasiin. Toivon kovin, että voisin istuttaa ruusun keväällä vielä puutarhaanikin...

Meidän vintti on varsinainen aarreaitta. Yläkuvan tonttukin tulla tupsahti sieltä meidän iloksi. Pujotin tonttupojan lautastelineeseen ihmettelemään, miten lapset syövät reippaasti lautaset tyhjiksi.

Villasukkasää

Tässä talvisäässä pääsee pukija helpolla. Hyvien talvihaalareiden alle ei tarvitse pukea muuta kuin lämpöiset villasukat. Tässä meidän tämän aamun ulkoilijamme.

Nämä sukat ovat aina saaneet suut hymyyn. Lisäksi malli on väritykseltään sellainen, että sukat eivät häviä helposti.

Nämä lämpöiset sukat eivät pysy hetkeäkään paikoillaan... Aika usein ovatkin "hukka"-nimisessä paikassa.

Valmiina lähtöön - tai ehkä laitamme vielä ne myssyt ja tumput ja haalaritkin!

Kuuletko lumen satavan?

"Mennyttä ei takaisin voi saada, eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan..."

"Jos sulla kerran on taskussasi se suuri unelma, niin tämä hetki jää, ja vain se mitä teet nyt on tärkeää. Pidä siitä kiinni..."


Radiossa soitettu Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta jäi tänään kummallisesti päähäni pyörimään.

Minä olen nyt toteuttanut yhden pitkäaikaisen unelmani. Vuoden ajan olen kerran kuukaudessa ottanut saman aamuisen valokuvasarjan omalta takapihaltani. Vaikka nyt elämmekin syvää kaamosta, kuvasarjasta huomaa, että Suomen talvi on lyhyt ja kesä armas ja ihana!

Seuraava unelmani on kuunnella lumen satamista. 4-vuotiaamme kysyi minulta viime viikolla kuuraisessa talvi-ilmassa: "Äiti, kuuletko, kun lumi sataa?" En ole lumisadettakaan osannut tähän ikään mennessä vielä kuunnella. Onneksi aikaa vielä on!

Juhlapäivä

Tein puuvillasta sinivalkoisen lippunauhan. Väkertämiseen aikaa meni ehkäpä noin päivä, joten tuntipalkkaa ei kannata työlleni laskea, heh! Ensin leikkasin pankkikortin kokoisia kangaspalasia, sitten tein ristit sinisellä kangasvärillä, ompelin lippujen saumat, käänsin, silitin ja lopuksi kiinnitin vielä liput valkoiseen kanttinauhaan ja valmista tuli. Nyt on mukava sitten liputtaa suuret juhlapyhät!

Tänään onkin erityisesti syytä juhlaan, kun itsenäisyysjuhlallisuuksien lisäksi kummipoika saa valkolakin. Onnittelut Topille!

Joulukuun aamuja

Lasten kalentereiden ensimmäiset luukut on avattu ja talossa on rauhaisa tunnelma. Meillä eletään nyt nautiskellen näistä verkkaisista joulukuun aamuista, poltellaan kynttilöitä ja viritellään takkaan tulet heti aamutuimaan. Vuoden päästä on jo uudet tohinat ja työkiireet!

Ja 400 g ei riitä!

Veimme viikonloppuna saunatupaan jo oikean ruokapöydän sekä tuolit. Vaikka tupa on todella pieni, ikkunoista aukeavat näkymät antavat ajatuksille tilaa liidellä.

Nälkäiset lapset odottavat murkinaa ja tällä kertaa se ei ole jauhelihaa...

Sain melkoelliltä haasteen esitellä meidän perheen suosikkiruokia ja vieläpä seitsemän erilaista sorttia. Meillä asustaa yksi maitoallerginen, kaksi laktoosirajoitteista, yksi on allerginen omenalle ja porkkanalle ja yksi ei muuten vaan halua pistää suuhunsa mitään värikästä, kuten hedelmiä tahi kasviksia, joten jokapäiväisen leivän pöytään saattaminen on aina pieni haaste.

Meillä syödään hyvin yksinkertaista perusruokaa ja vältetään eineksiä ja E-koodeja. Jos lapset saisivat valita, meillä syötäisiin aina jauhelihaa, jauhelihaa ja jauhelihaa - ja se 400 g paketti ei todellakaan riitä mihinkään.

Itse olen syönyt koko syksyn valtavasti kasviksia, tällä hetkellä suosikkejani ovat pavut. Kasvikset valmistan Amwayn kattilassa, jota ilman en enää tulisi toimeen. Samaisessa kattilassa valmistuu myös maailman paras kala (ja vieläpä ilman mausteita ja suolaa).

Jos nyt kuitenkin nimeäisin meidän perheen (=lasten) suosikkiruokia, lista näyttäisi ehkä tältä:

1. kasvissosekeitto (eräs lapsista pyytää keiton aina ilman kasviksia, pelkkä sose riittää)
2. makaronilaatikko
3. Isän Special (sisältää kanaa, riisiä ja salaisia ainesosia, kuten sipulia)
4. perunamuussi ja jauhelihapihvit
5. pitsa (kotiuunista tietenkin ja täytteenä jauhelihaa ja kinkkua)
6. spagetti ja jauhelihakastike
7. perunasoselaatikko.

Nämä pöperöt katoavat alta aikayksikön kaikilta lautasilta. Koska itse söisin mielelläni jotakin muutakin (kuin jauhelihaa), haastan Omnia Tempus Habent -blogin Karitan kertomaan oman suosikkilistansa. Tiedän, että lista on herkullinen!

Ensimmäinen adventti

Avaatko oven joulun tulla?
Joulu on jo täällä.
Vai pidätkö ovesi visusti kiinni
salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa
saat lahjaksi ruusut ja tähdet.
Ota ne reppuun evääksi,
kun matkoillesi lähdet.

(Hannele Huovi)

Koska adventin aika on täynnä piparin tuoksua, ajattelimme, että pärjäämme ilman jokaviikkoista karkkipäivää jouluun asti. Karkkirahat lähetämme sairaanhoitaja Kaijaleena Muchirin matkassa Keniaan Arp Moin lastenkotiin Nakuruun.

Tällä sadekaudella sateet eivät jostain syystä saapuneetkaan Keniaan ja ruoan hinta hipoo siellä pilviä. Meidän karkkirahoilla Kaijaleena ostaa sitten Nakurun orpolapsille ruokaa ja muuta tarpeellista.

Kaijaleena Muchiri lähtee avustustyöhön yksityishenkilönä, joten pienet rahamme menevät varmasti perille. Jos haluat mukaan auttamaan, Kaijaleenan yhteystiedot löytyvät mm. täältä ja lisätietoa Nakurusta täältä.

Hyvää matkaa Kaijaleena!

Pikkujoulut

Lähdemme tänään mökille viettämään pikkuiseen saunatupaan pikkiriikkisiä pikkujouluja. Haemme pikkuisesta metsästä pikkuistakin pikkuisemman joulukuusen ja ripustamme pikkuisen joulukoristeitakin pienten lasten iloksi. Ehkäpä kuuntelemme pikkuisen verran myös joululauluja...

Pikkuiseen juhlaan olemme varustautuneet isoin eväin. Mukaan pakkaamme kaksi kattilallista joulupuuroa sekä sämpylääkin suurempia suklaakuorrutteisia tuulihattuja. Näistäkin piti tulla pikkuisia herkkuja, mutta aina se mopo karkaa jossain vaiheessa. Onneksi meillä asuu suuria herkkusuita aika liuta!

Pieniä valmisteluja

Lumi on kadonnut pihalta, eikä todellakaan tunnu siltä, että joulu koputtaa jo ovella. Tosin tonttu oli jokunen yö sitten käynyt sieppaamassa etuovelta lasten joululahjatoivomuskirjeen, joten ainakin tontut ovat jo liikenteessä.

Sen verran kotia on koristeltu, että pienille ripustimme omat tähtivalot ikkunaan. Luulen, että nämä tähdet saavatkin tuikkia sitten kevääseen asti.

Itselleni hain vintistä adventtikalenterin. Se hyvä puoli huonosta muistista on, että voi käyttää samaa kalenteria vuodesta toiseen. Omani on Martta Wendelinin kuvakalenteri, jonka luukut suljen luultavasti taas joulun jälkeen ja vien kalenterin takaisin vintin uumeniin odottamaan seuraavaa joulua - ja todennäköistä on, että ensikään syksynä en muista edes sitä ykkösluukun kuvaa!

Juhlasäihkettä

Hän juhlii 11-vuotissyntymäpäiviään huomenna. Kovin on sankaria rakastettu ja mukana retuutettu. Pesty monet kerrat, välillä vahingossa 90 asteessakin, täytteet vaihdettu ja kainalossa rutistettu. Ei ole kunto enää entisellään, mutta huolta pidämme sitäkin enemmän. Pesua emme tohdi herralle enää ehdotella.

Toinen päivänsankari sen sijaan iloisesti mennä porskuttaa ja mennessään heilauttaa hienoja diabolo-temppuja. Ehkäpä vieraatkin saavat huomenna osansa! Rätinää ja säihkettä rakastavan sankarimme iloksi myös tänäkin vuonna juhlailta huipentuu upeaan ilotulitukseen, aika hohdokasta täyttää vuosia marraskuun lopussa! ;)

Kahvihammasta kolottaa

Heti tänään bongasin suustani yhden: äitini käyttämän sanonnan nimittäin. Laittelin pieniä päiväunille ja tokaisin: "Nyt kyllä kahvihammasta kolottaa!" Siinähän se tuli sitten ensimmäinen peritty tokaisu. Ääni peiton alta kysyi: "Yhtäkö vain? Heiluuko se?" Vastasin, että hammas huutaa, että haluaa kahvia. Ääni peiton alta jatkoi: "Minunkin maitohammas huutaa." Vastasin: "Ai, maitoako?" "Ei kun se hammas huutaa, että kaakaoo, kaakaoo!"

Nämä hampaat ovat ikuinen ihmetyksen aihe meidän perheessä. Yhdellä on maitohampaat ja toisella on rautahampaat. Äidin hampaat ovat kyllä erikoisimmat, sillä ne ovat oikeat kahvihampaat. 4-vuotiaan maailma on ihmettä täynnä.

Liisan sammakoita

Eilen ajallessani kohtalaisen SANKASSA sumussa mökiltä kohti kotia, oli hyvää aikaa ajatella omia ajatuksiani. Liisan liukkaiden ja Liisan päivän kynnyksellä muistelin omaa Liisa-mummoani, joka kuoli jo vuosia sitten. Joskus aamuisin, kun katson peiliin, näen mummon katsovan takaisin, aika hassua vai mitä! (Onpa peilistä silloin tällöin virnistänyt myös 15 vuotta nuorempi veljeni ja sehän vasta erikoiselta on tuntunutkin...)

Automatkan aikana muistini syövereistä kaivautui esiin mukavia muistikuvia lapsuudesta. Tässä muutama yksittäinen: Muistan, kun mummo kuori perunoita sinisessä keittössä punaiset Aino-tohvelit jalassa. Hän istui pienellä punaisella jakkaralla ja edessä oli kaksi isoa ämpäriä, toisessa kuoritut ja toisessa kuorimattomat perunat. Tuntuu, että mummo kuori aina perunoita, ehkä kuorikin, jos poikia perheessä oli seitsemän.

Toinen yksittäinen muisto liittyi sammakoihin. Mummo ei puhunut rumia, mutta jos joku oli hoitanut hommansa huonosti, mummo kyllä manaili tyyliin: "Matti, sammakko, mitä olet jättänyt tekemättä!" Ehkäpä tuon lausahduksen takia olenkin aina pitänyt sammakoita jotenkin hellyttävinä hahmoina.

Ihmisen elossa on jotenkin kovin kiehtovaa se, että vaikka sukupolvet vääjäämättä hiljalleen vaipuvat unholaan, monet sanonnat jatkavat elämää. Itse en tosin tuota sammakkoa käytä, mutta monet kerrat olen yllättänyt itseni lausumasta äitini sanoja. Lieneekö hän näitä sanontoja oppinut omalta äidiltään tahi mummoltaan ja mistä he ovat lausahdukset sitten omaksuneet? Pääsisipä sitä aikakoneella asiaa tutkimaan! Itse ajattelinkin laittaa muistiin näitä perittyjä sanontoja, sillä olen huomannut että oma 2-vuotias tyttärenikin suoltaa jo samoja tekstejä.


Ihanan ruusuista nimipäivää kaikille Liisoille ja erityisterveiset ja onnittelut Liisa-kummille Joensuuhun!

***

Itse en onnekseni osaa kiroilla, mutta sammakoita kyllä päästelen suustani vähän liiankin kanssa. Toivottavasti ne eivät kuitenkaan pompi tänne blogiin asti.

Hupsista!
Tämä ei onneksi ole paha tapaus.

Iloa loppuviikkoon!

Jos tahdot tietää

Jos tahdot tietää, mitä on pimeys, tule meidän mökille katsomaan. Maalla iltaisin on oikeasti pimeää!

Olin taas eilen yksin MAALAAMASSA listoja ja viettämässä "vapaapäivää". Joku voisi luulla, että hidastelen tarkoituksella, etteivät nämä leppoisat maalauspäivät loppuisi koskaan, mutta loppusuora häämöttää jo - hyvä niin.

Saunatuvat vuorilaudat ja listat odottavat kiinnittäjää. Seuraavaksi maalipintaa kaipaa vielä muuriseinä ja sen jälkeen tupa alkaakin olla vihdoin valmis.



Jossain välissä ehdin katsastaa kuusikkoamme "sillä silmällä".

Puolen hehtaarin metsästä löytyi polku! Lienevätkö Nalle Puh ja ystävät käyneet retkeilemässä? Mökillämme näemmä asustaa salaperäistä väkeä.

Illan päätteksi oli aika ripustaa työhousut verstaan naulaan... Näistä housuista olen oikeasti aika ylpeä!

Potilas

Rokotukset ovat joskus keljuja. Aamulla haettu sikainfluenssapiikki nostatti illalla yhtäkkiä hirmuisen kuumeen, pahimmillaan lukema hipoi 40 astetta. Yö oli kovin levoton, vaikka lääke onneksi laski kuumeen inhimillisiin lukemiin. Nukkumisesta ei aamuyöstä tahtonut tulla mitään, joten kellon tikittäessä neljää, me katselimme olohuoneessa piirrettyjä. Minä taisin kyllä ajoittain katsella myös unia.

Aamulla potilas heräsi virkeänä kuin pieni västäräkki. Samaa ei voi sanoa meistä muista, toiset kun vielä joutuivat raahautumaan töihin ja kouluun...

Seuraava "potilas" rokotetaan näillä näkymin perjantaina. Onneksi lauantai on vapaapäivä!

Possupiikille

Tällä kokoonpanolla lähdemme huomenna jonottamaan possupiikkiä. Vielä maanantaina elimme siinä uskossa, että molemmat pienet saavat rokotuksen samalla kerralla.

Hän saakin piikin vasta ensi viikon perjantaina. Pääsemme jonottamaan myös silloin! Isolle pojalle lupailtiin rokotusta viikolla 50. Parempi jatkaa siis normaalia elämää niin kauan kun saparoissa voima jyllää!

Tämän päivän mietintämyssyssä, mitä pakata huomiseen jonoon mukaan. Eväitä, vaihtovaatteita, vaippoja, vaunut, pitkää pinnaa, vastustuskykyä, iloista mieltä?

Turha kai murehtia tulevia. Pidetään huolta toisistamme ja possuillaan entiseen tapaan!

***

4-vuotiaamme kysyi minulta eräänä päivänä, tiedänkö, mitä tarkoittaa ilosofia. - Sofia on iloisella päällä, kuului oikea vastaus. Tietenkin, olisihan se(kin) pitänyt tietää! :)

Lumiukkokeli

Yöllä pihaan oli laskeutunut paksu puuterikerros. Koskematon hanki saa minut aina huokailemaan ihastuksesta, mikä ihana joulukorttitunnelma! Kovin kauan hanki tosin ei pysy koskemattomana, kun päästää myllertäjät pihamaalle. Voi sitä talviriemua!

Viimeistelyä

Talven ensimmäinen

Touhua riittää

Arvaa monesko pallo?

Ukot pipoineen

Myös hän sai päähineen

***

Lumipallokelillä iloa riittää. Onneksi koko talvi on vielä edessäpäin!

Valkoista!

Se alkoi jo eilen! Ison automarketin sijaan suuntasimme illalla viikonlopun ruokaostoksille kävellen lähikauppaan, K-O-S-K-A U-L-K-O-N-A S-A-T-O-I L-U-N-T-A! Ihanaa! Aamuinen näkymä keittiön ikkunasta oli pelkkää pumpulia.

Me aloitimme haravointipuuhat vasta tällä viikolla, lehdetkään kun eivät ole vielä kunnolla puusta pudonneet. Haravointia voi jatkaa onneksi myös hyöhemmin - toivottavasti hyvin paljon myöhemmin.

Pupukin oli käynyt pihalla talvea kummastelemassa.

***

Hätäisen aamukahvin jälkeen luvassa oli yllättäen maalauspuuhia mökillä. Nyt valkoista väriä vedeltiin listoihin ja vuorilautoihin. Ehkäpä valmista tulee sittenkin jo jouluksi!

Marraskuu

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalle niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. --- On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."
(Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu)

Meidän perheessä lapset jäivät mummolaan ja aikuiset lähtivät mökille huolehtimaan talvivarastoista - halkoja kasattiin koko viikonloppu! Nyt saavat pakkaset ja pimeys tulla!
Talvi tekikin kovasti tuloaan. Me jatkoimme "projektia" mutta myös nautiskelimme harvinaisen verkkaisesta aamutunnelmasta radiosta Beatlesia kuunnellen ja luontoa seuraillen. Juteltiin ja suunniteltiin matkaa Kuusamoon..

Lauantaina jäätä oli vain rannalla. Sunnuntaiaamuna koko järvi oli pysähtynyt.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei todellakaan ole hullumpaa aikaa!

Terveisiä mökiltä!

Me olimme mökillä, mutta vain päiväseltään sunnuntaina! Kylmäähän siellä oli ja sisätiloissa sellainen maalin käry, ettei pidemmästä reissusta voinut puhuakaan. Ehkäpä viikonloppuna uusi visiittu - unohtuivat nimittäin ne omenapuiden verkot.

Täällä blogissa onkin käynyt kova tuhina ja lapsosilla oli kova työ valmistaa arpalipukkeita. Tulostimme ja leikkasimme kaikki kommentit ja lopuksi lapset rytistivät paperiliuskat mytyiksi peltipurkkiin. Lukutaidottomat toimivat onnettarina.

Cath Kidstonin ruusuisella käsivoiteella pääsee käsiään hemmottelemaan ihan oikea puutarhuri Sarin puutarhat -blogista ja saippuapaketin onnelliseksi omistajaksi pieni neitimme arpoi nimimerkki M:n.

Onnittelut voittajajille ja kaunis KIITOS kaikille arvontaan osallistuneille ja blogissa muuten vierailleille!

ARVONTA

Tässä sitä pähkäillään, lähtisimmekö räkänokka-armeijan kanssa urheasti kesämökille vai jäisimmekö viikonlopuksi kotiin kaupunkiin. Kesämökillä ei ole enää kesä ja saunakaan ei ole vielä valmis. Puuhaa kyllä riittäisi, luvassa esim. halkotalkoot ja omenapuiden talvisuojausta...

Tässä pähkäillessäni ajattelin arpoa kaikkien ruusujen ystävien kesken saippuan...

ja ehkä toisen ja kolmannenkin tai vaikka koko kasan...

ja päälle vielä ihanaa ruusuista käsivoidetta. Talvella on hyvää aikaa hoidella multasormet taas kuntoon!

Arpajaisten virallisena valvojana toimii herra Terälehti. Arvonta-aika päättyy joskus silloin, kun kävijälaskuri naksahtaa uudelle tasaluvulle.

Ruusuista viikonvaihdetta ja onnea arvontaan! Osallistua voit tuttuun tapaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.

***

Lähtisimmekö vai jäisimmekö? Mökille on aina jännittävä mennä ja sielu lepää. Nyt siellä on kylmää ja pimeää. Sauna ei ole vielä valmis ja peseytymään pääsee ihan pihalla. Lämmintä vettä saa kätevästi pihalla olevasta saunapadasta. Kotona olisi lämmin suihku. Mökillä olisi kiva istua villasukat jalassa iltaa huvimajassa tuleen tuijotellen, lapset tosin eivät jaksa majassa koko iltaa istua tai sitten meno on sellaista, että jonkun henkilön päätä alkaa särkeä. Ulkona on aina mukava tiskata, tosin jäätyneellä tiskivedellä en ole vielä koskaan kokeillut. Kotona tiskit hoitaa kone. Ulkohuussissa on raikasta, tosin pelkkä ajatuskin vierailusta saa ihon kananlihalle. Lapset rakastavat nukkumista aitassa, kukaan ei tosin nuku, jos nuorimmainen niin päättää. Aamullakin voi herätä jo tosi aikaisin ja jostain syystä muutkaan eivät nuku enää sen jälkeen. Halkotalkoot olisivat hyvää hyötyliikuntaa, mutta kotona halkoja voisi poltella takassa ilman minkäänlaisia fyysisiä ponnisteluja...Kääk, mistähän me itsemme vielä tämän viikonlopun aikana löydämmekään?

Aurinkoa kaikille!

Päätös

Tätä päätöstä osattiin odottaa. Iso poika lopetti eilen jääkiekon. Hieman haikeat ovat fiilikset, sillä olivathan pojat pelanneet samassa porukassa jo aika monta vuotta. Meidän elämä kyllä helpottuu päätöksen myötä, harjoituksia kun tuppasi olemaan aika monta kertaa viikossa.
Jääkiekko kuuluu kuitenkin monella tavalla edelleen meidän elämään. Nyt on jopa lupa kannattaa sitä toistakin tärkeää joukkuetta.

Muille harrastuksille jää enemmän aikaa.

Jotain musiikkiinkin liittyvää saattaa olla luvassa.

Jos harrastus alkaa maistua puulta, on parempi valita uudet kujeet.

Elämässä pitää olla hohtoa! Jes ja oi-joi-joi!

***

Kuvat napsittu pojan huoneesta.

Nimensä veroinen

Iso poika kiiruhti aamulla kevein askelin kahdeksaksi kouluun; loma virkistää ja ja uudet talvikengät vielä enemmän.

Pihaan oli ilmestynyt jotakin ihmeellistä.

Lasten mielestä yöllä oli satanut ihanaa lunta. Herra Terälehti epäili myös joulun saapuneen samalla.

Äidin lokakuu on nimensä veroinen. Unikaveri ainakin kaipaisi kipeästi kurahaalareita. Jatkuva hurvittelu pesukoneessa ei tee kenenkään kuontalolle hyvää.

***

Tulethan pian oikea lumi!

Kompensaatio

Näkymä aitan ikkunasta on KELTAINEN. Olenko sanonut, että pidän lehtikuusista? Tämä pienen hetken kestävä kultainen loisto kompensoi takuulla talven rujon törrötyksen. Talvisinhan nuo puut muuttuvat aika aavemaisiksi.

Lehtikuusien siimeksessä

***

Kutsun välillä näitä meidän pieniä Pimpulaksi ja Pampulaksi. Poika totesi eräänä päivänä, ettei hän ole mikään Pimpula, hän on Terälehti! Alimmassa kuvassa siis Terälehti ja Pampula.

Terälehti oli löytänyt viime mökkireissulla jostain vanhan valkoisen maalipurkin. Kuka arvaa, mitä sitten tapahtui? Onneksi vain Terälehden rukkaset olivat uudet!

Kissamaisia?

Meidän syksyyn kuuluu paljon keijukaisia, kissamaisia sellaisia.

Kaikki erilaisia,

yleensä iloisia,

osa erikoisia,

kaikki hurmaavia...

ja ihania!

Tässä koko lauma. Sain aikoinani häälahjaksi orkidean ja sen jälkeen olen joka syksy itselleni sellaisen ostanut. Tämä on jo kuudes yksilö. Viherpeukalostani puuttuu talvisäätö, en saa orkideoita kukkimaan uudestaan. Onneksi yksi kasvi jaksaa kukkia yleensä jouluun asti.

Huurretta mustikoissa

Juhlapäivänä mustikatkin ovat sokerihuurrutettuja.

***

Nautinnollista Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Talviunille

Nämä ihanuudet posti toi eilen Villa Verandasta!

Mökkiaittaan Green Gaten ruusuinen päiväpeitto, josta koko syksyn olen haaveillut. Harkittu ostos siis! Tarkoituksenani ei ole mitenkään erityisesti sisustaa kesäpaikkaamme, hankimme välttämättömimmät tavarat, mutta ne toki saavat olla ihania ja kauniita.

Nettikaupassa oli Green Gaten tuotteiden lisäksi tarjolla paljon muutakin mukavaa (esim. saaristolaiskäsitöitä ja merihenkisiä sisustustekstiilejä). Tällaisia pieniä kauppoja on mukava suosia, sillä ainakin Villa Verandassa palvelu oli todella ystävällistä ja tuotteet saapuivat uskomattoman nopeasti jo toisena arkipäivänä tilauksesta. Helppoa tämä nykyajan elämä!

Jos joku ihmettelee, mitä tapahtui tilkkupeittoprojekteilleni, niin tässä kuvia omista tuotoksistani:

Tikkupeitto nro 3 (valmistui eilen)


Kesäprojektini: saunatuvan Lantliv-peitto

Vierasvuoteeksi tarkoitettu vuodesohva on toistaiseksi aitassa, sillä tupa on vielä viimeistelyä vailla...

Sähkömies oli ystävällisesti käynyt asentamassa valaisimen, niin minä näin tänään syysmyrskyssä maalata sisäkaton ja käsitellä lattian. Seuraavaksi seinät saavat kuultovalkean pinnan. Ehkäpä jo ensi viikolla voimme kantaa sohvan oikealle paikalleen!

Sohvan lisäksi huoneeseen tulee vain pieni pöytä tuoleineen ja minikeittö (eli meidän mökkikeittiö). Myös vähäisille astioille ja ruokatarpeille pitäisi keksiä vielä pieni kaappi tai hyllykkö. Voi jospa sisustus pysyisikin näin yksinkertaisena!

***

Katon maalaamiseen sain kulutettua tänään 6 tuntia, vaikka huoneen koko on vaivaiset 10 neliötä. Seuraavat päivät kuljenkin sitten pää vinossa ja burana poskessa. Rankkaa hommaa! Onneksi ensi viikolla on syysloma!