keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Huhtikuu ja vedenpaisumus

Elämä tuntuu taas kovin värikkäältä. Lieneekö aprillipilaa, mutta poika viettää huomenna koulusta vapaapäivää kantaen kuravettä. Pihaamme on ilmestynyt pääsiäisen kunniaksi keltainen Nooan arkki, jota poika jo tänään yritti pelastaa kuivalle maalle. Vesi hipoo jo pahoin leikkimökin lattiaa ja uutta vettä tulee koko ajan tilalle, vaikka kuinka yritämme lapioida ja lapioida ja lapioida.

Osaako joku aprillipäivän kunniaksi lohduttaa ja kertoa, miten vaihdetaan mökkiin lattia, jonka päälle mökki on rakennettu? Että tällaisia pääsiäistouhuja meillä...

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Perhosia


Meillä yöt ovat olleet jälleen kovin levottomia. Nuorimmainen näkee painajaista pahoista perhosista. Pieni herää suden hetkellä kirkuen ja kauhusta täristen ja näkee lampussa perhosia, jotka purevat - samat perhoset jo kahden yön ajan. 

Synkästä yöstä huolimatta heräsimme jo varhain ja iloisin mielin. Päivään sisältyi kaivattu Power-tunti kuntosalilla, pojan päiväkerho ja piipahtaminen työpaikalla. Paljon virkistystä ja hyvää oloa.

Illalla löysin varman merkin keväästä: laatikollinen perhonsidontavälineitä keittiönpöydällä. Taitavat sumukorennot jo kuoriutua! Ehkäpä meidän pääsiäispöydässä onkin vaihteeksi kalaa.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Earth Hour

Maapallon tulevaisuudelle!

***

Ja huomenna alkaa virallinen kesä(aika)! :)

torstai 25. maaliskuuta 2010

Päivän opetus

Meillä herkuteltiin tänään sämpylöillä - jo toisen kerran tällä viikolla. Kaapissa on aina kuivahiivaa näitä herkkuhetkiä varten. Teen yleensä kaurasämpylöitä. Itseäni hieman ärsyttää, kun kaupasta ei tahdo löytyä leipää ilman E-koodeja, joten siksikin on mukava leipoa välillä aivan itse.

Yleensä luen kaupassa pakkausselosteet aika tarkkaan. Tytön maitoallergia on tietenkin se tärkein syy tuoteselosteiden tutkimiselle, mutta myös näitä E-koodeja yritän seurailla, vaikka en niihin kovin tarkkaan ole oikeasti edes perehtynytkään. Eikös se hyvä periaate ole, että älä syö sitä, minkä sisältöä et ymmärrä?

Sattumalta katsastin tänään jauhopussin tuoteselosteen ja sen jälkeen vähän yhden sun toisenkin purkin ja pussukan. Meidän sämpylät eivät sitten olleetkaan E-koodittomia. Vehnäjauhoissa oli jauhoparannetta (E300), kuivahiivassa emulgointiainetta (E 491) ja suolapakkauksen tuoteseloste sellaista hepreaa, että parempi kai lopettaa moisen aineen käyttö aivan kokonaan. Puhtaat paperit saivat sentään ihana Elovena ja suloinen siirappi sekä suomalainen rypsiöljy, onneksi.

Mikä oli siis se päivän opetus?
1. Osta tuoretta hiivaa pakastimeen.
2. Lue myös jauhopussien tuoteselosteet.
3. Lopeta turha nipotus.
4. Leivo jatkossakin herkkusämpylöitä. :)
 
"Delicious!" huusivat lapset kuorossa.

***
Pienten suosikkiohjelma televisiossa on aamuisin Juniorilta tuleva Seikkailija Dora. Ohjelman myötä lapsukaiset ovat kovasti kiinnostuneet englannista ja ruvenneet jopa puhumaan vieraalla kielellä. Excellent!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kevättä rinnassa

Räknätty on ja suunniteltu. Mårbacka Farbror Harald, tähkälaventeli ja Emma från Bengtsbo...

Lupaavat magnolian menestyvän jopa kolmosvyöhykkeellä. Uskaltaisinkohan edes haaveilla? KYLLÄ, sehän näiden kuvastojen tarkoitus minulle on. En tiedä sitten, muistanko lähettää tilauslomakkeen...

Pääsiäiseksi haen aivan varmasti taimikaupasta ne ensimmäiset orvokit, vaaleanpunaisia ajattelin hankkia tänäkin vuonna.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Missä kuljimme kerran

Lapsena askel on kevyt kulkea.

Jäljet voivat olla selkeät tahi vain henkäys hangella. Aina jää kuitekin jäljet, niitä pitää vain osata katsoa.

Kaikenlaista kauneutta voi matkojensa varrelta löytää.

Lastenhuone on täynnä hiirulaisen hiljaisuutta. Kysyn: "Mitä te teette?" Vastaus: "Täällä on ihania hajukissoja. Ei tarvitse pelätä. Ne ei kuole koskaan." Hetken kuluttua sama 2-vuotias hämmästelee: "Missä mun hajukissat? Hmm, ne karkas."

***
Aurinko paistaa ihanasti, mutta mielessä on pientä surumielisyyttä ja haikeutta. Onneksi elämä kantaa ja tulevia on turha murehtia.

AURINKOISIA PÄIVIÄ JA KEVEITÄ ASKELIA 
meille kaikille!




perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kuulin satakielen laulavan

Ihan tavallinen perjantai - tosin käynnissä suursiivous, joten vain pikaiset kuulumiset. 

 Aamun aloitimme kuuntelemalla lintujen laulua, CD-versiona olohuoneessa. Kerran olen oikeastikin kuullut satakielen laulavan ja ihan omalla takapihalla. Haaveissa edelleen pöllöretki, eikös nyt alkaisi olla sellaisen aikakin?

 Lapset innostuivat värittämään lintuja ja vähän piirtämäänkin.

Taidenäyttely pystytettiin jääkaapin oveen.

 Näillekin naureskeltiin kovasti. Kasvikset tuunasi herra 4 v.

Tämän partasuun myötä toivotan 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Pahojen päivien varalle


Pidän kukkasista, sillä ne antavat minulle ihmeellistä voimaa olla onnellinen.  Kukkaset ovat saaneet minut konttaamaan pyrstö pystyssä ruusupuskissa ja kukkapenkeissä kameran kanssa ja ilmankin. Nyt vihdoin sain kerättyä osan tästä onnesta ihan kansien väliinkin, kiitos Ifolorin. Suunnitelmaani kuuluu, että sinä päivänä, kun työkiireet kaatuvat niskaan ja oma olo on kuin märällä lapasella, keitän kupillisen kahvia, katan itselleni pikku siilin punaisen kupin pöytään ja kaivan albumin esille.


Koko kirja täynnä kukkasia ja ehkä muutama vilahdus myös kukkakeijukaisistakin!



lauantai 13. maaliskuuta 2010

Kassillinen kevättä ja aimo pläjäys jotain aivan muuta


Ihan piti vain videovuokraamossa käydä palauttamassa elokuva, mutta jotenkin eksyimme kukkamarkettiin haistelemaan pääsiäistä ja hyvä niin! Pääsiäistä emme löytäneet, mutta näitä sipulikukkia oli pakko ostaa, kun lähes ilmaiseksi myivät.

Pientä kukkaisterapiaa täällä onkin kieltämättä kaivattu, sillä neiti 2 v. päätti aloittaa uhmaikänsä. Olin jo aivan ehtinyt unohtaa, kuinka kamala vaihe uhmis on. Ensimmäiset oireet ilmaantuivat yöaikaan. Tyttö heräsi viikkokausia yöllä TAHTOMAAN kaikenlaisia kummallisia asioita kuten apinaveijareita, pöksyjä, autoja, muroja, palapelejä ja kaikkea muuta tärkeää, mitä ihminen nyt öiseen aikaan saattaisi tarvita.

Nyt viikon verran on yöt onneksi kuorssattu kuin karhuperhe talviunillaan - ensimmäisen kerran kahteen vuoteen muuten - ja tahtominen tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa. Aika usein viime päivinä neitonen on uhmassaan heittäytynyt dramaattisesti maahan makaamaan ja karjahtelemaan (esim. tänään Isku-nimisessä huonekaluliikkeessä, sorry vaan, saatiinkohan porttikielto?). Reppana pieni ei aina itsekään tiedä, mitä tahtoo mutta tahtoo kuitenkin. Ota siitä sitten selvää! Ei ole helppoa olla 2-vuotias. Onneksi uhmis loppuu aikanaan.

Nyt kuitenkin vietämme rauhaisaa koti-iltaa vailla uhman häivää, poltellaan kynttilöitä ja kuunnellaan, kun iso poika harjoittelee nokkahuilukokeeseen.

Ps. Skavabölen pojat oli muuten ihan katsomisen arvoinen elokuva, suosittelen!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Rakkaudella silitetty

Silittäminen ei lukeudu rakkaimpiin kotitöihini ja siksi yritänkin aina keksiä itselleni erilaisia motivointikeinoja päästäkseni työhön ja touhuun. Meillä mies yleensä hoitelee omat paitansa, mutta joskus oikein kiltillä päällä saatan minäkin hänelle kauluspaidan silittää. Tämän on nyt salaisuus: tein tällaisen silityssydämen, jonka ripustan henkariin kera silitetyn paidan. Katsotaan, huomaako kukaan mitään. Vähän imeläähän tämä taitaa olla, mutta olkoon - taas kerran!


Valokuvaa varten ripustin sydämen malliksi ison pojan henkariin, paita kun riippui sopivasti tarjolla ja valmiina ensi viikon kekkereitä varten; kaupunginjohtaja kutsui nimittäin kaikki viidesluokkalaiset kaupungin 173-vuotisvastaanotolle ja sinne pitää kyllä kauluspaitaan tälläytyä ehdottomasti, aika hienoa!

* * *

Olen huomannut, että olen allerginen kahdelle asialle: appelsiineille ja silittämiselle. Kumpainenkin saa minut aina niiskutuksen valtaan ja kyse ei kaiketi ole mistään elämää suuremmista tunteista näitä asioita kohtaan. Siedätyshoito siis jatkukoon!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Suloisia sattumia

Olimme juhlassa, jossa jokaisen juhlijan rintaan kiinnitettiin tällainen suloinen rintanappi.

Omani on tietenkin kovin ainutlaatuinen ja niin on myös pieni suloinen kummipoikani.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavantuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
                        (Kunnas: Tiitiäisen tuutulaulu)

Pieni sinisilmä, sinulla on kyllä meidän kaikkien sydämissä aivan erityinen paikka!


* * *
 
Tällaista merkkiä ei hennoisi rinnastaan pois ottaakaan. Kovin olivat kaikki kantajiensa näköisiä! Aivan ihana idea! Tiedoksi vain, että merkkejä saa tilattua täältä ja ihan omien toiveiden mukaan. Meiltä ainakin lähtee tilaus heti seuraavien lastenjuhlien lähestyessä.


tiistai 9. maaliskuuta 2010

Maailman paras pannukakku

Meillä oli tänään herkkupäivä. Teimme pannukakkua. Huomaa muuten imperfekti edellisissä lauseissa, sillä minä olen maailman kehnoin pannukakunpaistaja. Yleensä (noin 20 vuoden kokemuksella) pannari jää sisältä taikinaksi ja tummuu uhkaavasti pinnasta. En tiedä, missä vika,  uuneja ja reseptejä olen ainakin tähän ikään mennessä ehtinyt kokeilla moninaisia versioita. Vika saattaa siis auttamattomasti olla myös tekijässä!

Perheen miehet ovat jo vuosien saatossa oppineet, että pannukakun tuoksusta ei kannata vielä iloita. Tänään saimme kuitenkin herkutella ihan kaikilla aisteilla.

 Taikinassakin on aika paljon sokeria, mutta hän päätti vielä varulta hieman lisätä.

Maitoallergisen valkoinen pannukakku kuorrutettiin vadelmahillolla ja sokerilla.

Pannarinpaistaja höysti kakkunsa lahjaksi saadulla herkulla ja kermavaahdolla - tietysti!

Sain haltuuni jokunen vuosi sitten maailman parhaan pannukakun reseptin (kiitos Sari) ja tämä on kyllä herkkua. Itse olen jättänyt taikinasta voin tyystin pois ja hyvää on siltikin. Tätä kelpaa popsia, vaikka olisi vähän raakaakin!

Maailman paras pannukakku

8 dl maitoa
2 munaa
4 dl jauhoja
1 1/2 dl sokeria
50-100 g voita
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Uunissa (175 - 200 astetta) 30-45 minuuttia.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Kuin satua

 
Ajatukset ovat edelleen jossain kaukana satumaisessa pohjoisessa, vaikka tänään alkoikin oikeasti jo tavallinen arki. Erityisesti sydämissämme on eräs pieni  metsänpoika, jota kävimme matkallamme tapaamassa. Kiitos, että saamme olla osa elämääsi! Toivottavasti näemme taas pian!

***

Yövyimme matkan varrella Syötteellä, jonne saavuimme yön pimeydessä. Aamulla hotellihuoneemme ikkunoista avautui uskomattoman kaunis näkymä:



***
Ja edellisen aamun lumitilanne kotiovella:


Arvatenkin lähtö viivästyi muutamalla hetkellä...

tiistai 2. maaliskuuta 2010

ARVONTA

 
"Tee on hyvää ja kuumaa,
pikku siili tuumaa
ja virkkaa myssyä vauvan.
Siihen ei mene kauan.
Siilivauva korissa kiikkuu
ja ihmettelee miten peukalo liikkuu."
                                                                 (Lena Anderson: Pikku siili ja possu ressu) 

Onni on löytää kirjakaupasta ihana lastenkirja! Kerronkin jokunen aika sitten, miten meidän lapset rakastavat ruotsalaisen Lena Andersonin kuvakirjoja. Pikku siilistä kertovat kirjat ovat mieluisaa luettavaa myös äidin mielestä. Andersonin kuvat huokuvat ihastuttavaa 50-luvun nostalgiaa ja Pikku siilin sisustus- ja vaatemaku miellyttää kovasti silmää. Lisäksi Sanna Uimosen suomalaiset riimittelyt ovat tarttuvia ja ainakin meidän perheen 2-vuotias osaa posottaa kirjat ulkomuistista kannesta kanteen.

Meidän lasten iloksi Andersonin kuvakirjoja löytyy omasta kirjahyllystä (kiitos isoveljen), sillä näitä ihanuuksia on kirjakaupoista lähes mahdoton saada, suomenkieliset painokset ovat jo ikuisia aikoja sitten loppuunmyytyjä. Toivotaan, että kustantaja Tammi ottaa pikaisesti uusia painoksia.

Minä onnellinen tein kirja-alesta löydön. Sain meiltä vielä puuttuneen Pikku siilin ja possu ressun ja päätinkin investoida sitten ihan kahteen teokseen; toinen kirjoista olkoon arpajaispalkintonamme näissä hiihtoloman kunniaksi järjestetyissä pienissä arpajaisissa.

Lisäksi ajattelin voittopakettiin liittää omia ompeluksiani eli yllätys, yllätys: VIIRINAUHAA! Kankaat ovat Greengaten ja viiri on väritykseltään ihanan kesäinen. Sopii siis viritellä vaikka juhannusjuhlissa koivuun roikkumaan...

 
Viirinauhojen seuraksi kaivelin lähes ehtymättömästä lautasliinavarastostani Greengaten ruusuisia lautasliinoja, omaa lempikuosiani tietenkin!

Näiden arpajaisterveisten myötä toivotan kaikille oikein ihanaa maaliskuuta ja aurinkoa elämään!

***
Niin ja säännöt ovat entiset. Osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonta-aika päättyy, kun lapset eivät enää jaksa odottaa arvontaseremonioita. Nyt kuitenkin vietämme ensin hiihtoloman! Onnea arvontaan!

***
Arvonta-aika on päättynyt, kiitokset kaikille osallistujille!