maanantai 3. tammikuuta 2011

Harjukaupungin salakäytävät

 "Mikään ei enää tunnu kovin todelliselta. Ehkä maaperässä kulkevista salakäytävistä tihkuu ilmaan sitä ainetta, josta unet syntyvät. Se tekee pienimmistäkin yksityiskohdista merkityksellisiä ja saa elämän tuntumaan vaarallisen lumoavalta unelta, jossa mikään uhraus ei ole liian suuri, jos sen kautta saa kokea jotain kaunista."
(Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät)


Luettuani Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät löysin itseni cinemaattiselta pyhiinvaellusmatkalta Maagisen kaupunkioppaan keskeisille paikoille.

"Kun he lopulta pääsevät lähtemään matkaan, he kävelevät Tourulan läpi, ylittävät Tourujoen sillan ja menevät Tourukatua pitkin Puistokadulle. Aidan takana hautausmaalla kannetaan arkkua. Kellot soivat vainajan muistoksi.
     Kuten aina, Karri tulee vähän matkaa muiden perässä. Olli unohtaa hänet hetkeksi kokonaan ja kääntyy katsomaan massiivista Goodyear-rengasmainosta, joka on maalattu talon seinään. Hän on pitänyt siitä aina."
"Jyväskylän Puistokatu on kuin Pariisin hukkaan joutunut sirpale. Vanha hautausmaa tuo Pariisin-kävijän mieleen Cimetiére du Montparnassen ja Père-Lachaisen, ja muutenkin kadussa on Pariisin sivukatujen henkeä. Itse asiassa muuan Père-Lachaisen lähellä oleva katu on tietystä pisteestä tarkasteltuna lähes identtinen Jyväskylän Puistokadun kanssa."

Sekä Tourula että Puistokatu mainittiin teoksessa paikkoina, joissa on paljon elokuvallisuutta ja myös M-säteilyä, jotka molemmat ovat  yhteydessä salakäytävien esiintymiseen. Itse en salakäytäviä löytänyt, mutta erityisen runsaana esiintyneet M-hiukkaset sekoittivat järjestelmäkamerani toimintamekanismit, joten kuvatallenteiden määrä jäi vähäiseksi, mutta tajuuntaani alkoi samaan aikaan pulpahdella kovin elokuvallisia välähdyksiä omasta lapsuudestani.
  
Hieman sen aikakauden jälkeen kun Tourulan Viisikkona tunnettu lapsilauma tutustui Harjukaupungin salakäytäviin, Puistokatua vaelsivat myös toiset serkukset, tyttö ja poika. Vaaleanpunaisen Goodyear-talon kohdalla molemmat itkivät, tai suorastaan rääkyivät vuolaasti elämän epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta palatessaan elokuvista katsomasta Bambia.

Samainen parivaljakko leikki  rakennuskiellossa olevassa Tourulan kaupunginosassa sijaitsevan mummolansa herukkapensaiden alla scifiavaruusseikkailuleikkiään, jota kutsuttiin taistelulaiva Galacticaksi. Salakäytäviin lapset eivät ilmeisesti eksyneet (?), mutta mummolan vaaleanpunaisin ruusutapetein varustetusta talosta löytyi kiehtovia ja kovin cinemaattisia sala- ja ullakkohuoneita ja vessan ovessa hymyili Louvren Mona Lisa. Oman leimansa Tourulan mummolaan toi salainen rautatie, joka muistutti tuoksullaan mutta oli muuten näkymätön. Tourulan Viisikkoon serkukset eivät ilmeisesti koskaan törmänneet, vaikka silloin tällöin vierailivatkin Viisikon suosimassa Hjeltin kaupassa.


Jääskeläisen teos hurmasi niin, että oli pakko palata ihan konkreettisestikin omiin lapsuuden maisemiin. Nyt ymmärrän, miksi lapsuus tuntui niin kiehtovalta, olenhan elänyt tietämättäni kovin maagisessa ympäristössä!

Jääskeläisen tyyli kirjoittaa on aivan omaa luokkaansa. Aluksi lyhyet lauseet ja varsin banaalit ja yksityiskohtaiset huomiot ympäristöstä hämmästyttivät, mutta vain aluksi. Pian huomasin olevani jossain aivan muualla maagisissa sfääreissä. Kukaan muu ei pysty kirjoittamaan tällaisia tarinoita.

Huikaisevan hieno ja ainutkertainen lukukokemus!

Lisää Harjukaupungin salakäytävistä voi lukea esim. täältä (klik) tai täältä (klik).Kirjan lukeminen voi tehdä arkisesta lakanoiden puistelustakin kovin elokuvallista, kuten on käynyt täällä (klik). Eihän tällaista kirjaa voi vastustaa!







8 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Eikös vain ollutkin ihana..ihana kirja! Ja kuinka eri silmin sitä tätä rakasta Harjukaupunkiaan taas katsookaan!

Minulla on projektina tammi-helmikuussa ottaa kuvia talvisesta Harjukapungista, sillä ensi kuussa tulee tasan 10 vuotta siitä, kun muutimme tänne. Kävin jo eilen satamassa kuvailmassa ja kunhan ehdin, aikomuksena kuvata juurikin muutama cinemaattinen paikka, kuten Harjun portaat, Puistokatu jne;)

ps: Kiitos linkityksestä!

Joana kirjoitti...

Oi, ihana projekti. Tuollaisia retkiä minäkin harrastin, kun tyttö vielä nukkui vaunuissa päiväuniaan. Täältä löytyy oikeasti paljon aika cinemaattisia paikkoja, ihan oikeasti. Se omenaportti pitäisi käydä myös katsomassa. :)

Iloa viikkoosi Susa!

Ilse kirjoitti...

Voi Joana, mikä juttu!!!

Ihana!!!

Ja kiitos linkityksestä. Maineeni höpsönä säilyy ikuisesti tuon postauksen avulla. :)

Yaelian kirjoitti...

Ihanaa oli lukea kirjoituksesi Harjukaupungin salakäytävistä ja miten kirja myös herätti lapsuusmuistoja sinussa. Voin ihan kuvitella,että kun asuu ja on kasvanut noilla cinemaattisilla seuduilla Jyväskylässä,niin M-hiukkasetkin tuntuvat todellisilta;D

lumiomena kirjoitti...

Totta, tällaista kirjaa ei voi sitten millään vastustaa! Olisi ihan käsittämätöntä, jos jostain löytyisi ihminen, joka ei Harjukaupungin salakäytävien pauloihin joutuisi.

Teit ihastuttavan päivityksen tämän kirjan innoittamana. Selvästi paljon M-hiukkasia! Bambi, Galactica ja koko lapsuuden elokuvallisuus.

Kävimme perheeni kanssa Jyväskylässä viikko sitten ja katselin kaupunkia ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Harmittelen sitä, että poikani kummi muutti nyt kaupungista pois, mutta aion kyllä ensi kesänä tehdä Savon suunnalta pienen hyppäyksen sinne "naapuriin", jotta voin ostaa jäätelön ja nauttia sen Harjun portailla.

Kiva, että linkitit!

Joana kirjoitti...

Ilse, se postaus on yksi suurista suosikeistani! :) Sitähän se elokuvallisuus juuri on, että kykenee heittäytymään hetkeen ja antautumaan ehdoitta sille tarinalle, joka on kulloinkin kehkeytymässä.

Yaelian, mietin pitkään, teenkö vääryyttä kirjalle, jos keskityn kaupunkiteemaan. Onneksi kirja kolahtaa myös siellä Isrealissa!

Lumiomena, voin lähteä sinulle oppaaksi maagisiin paikkoihin. Käydään Lounaispuiston pojanpääkarusellissa, Vesilinnassa ja tietenkin Puistokadulla. Juu ja ne mansikkajäätelöt Kirkkopuistosta evääksi Harjun portaille. Ihastuttava ajatus, tulisipa kesä! :)

Katariina kirjoitti...

Hauska postaus. Olen itsekin asunut muutama vuosi sitten Puistokadulla, täytyisi varmaan lukea tuo kirja, vaikuttaa kiinnostavalta.

Joana kirjoitti...

Kiitos Katariina. Lue ihmeessä. Luulen, että kirja yllättää!