tiistai 21. syyskuuta 2010

Yön eläjä



Mökille rakennetaan skeittiramppi. Viereen tulee joskus tulevina vuosina kasvihuone. Siellä me sitten esikoisen kanssa pihan perällä elämme rinnakkaiseloa ja rupattelemme mukavia. Skeittipoika on kova puhumaan.

Viime viikonloppuna poika oli kuitenkin vaiti. Hän luki, luki ja luki. Edellisellä kerralla lukemaan innosti Ilkka Remes, nyt koukuttajana irlantilainen Kate Thompson.

Yön eläjä kertoo 14-vuotiaasta Bobbysta, nuorisorikollisesta, jonka elämän ainoa tarkoitus on autojen varastaminen ja tuossa puuhassa keinoja ei kaihdeta. Pojan äidillä itselläänkin riittää rutkasti ongelmia ja pojan touhujen suhteen hän on täysin neuvoton. Äiti päättääkin ratkaista kaikki ongelmat yhdellä kertaa muuttamalla perheineen pois Dublinista maaseudun rauhaan. Rauhaa Claren pikkukylästä ei tunnu löytyvän, sillä perheen uudessa kodissa kummittelee. Pikkuveli Dennis näkee jatkuvasti pikkuisen haltijanaisen, jolle täytyy joka yö jättää maitokulho odottamaan. Talon historiasta alkaa hiljalleen paljastua kummallisia asioita.

Naapurin isäntä PJ näkee Bobbyn piilevät kyvyt ja tarjoaa pojalle töitä. Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu ja Bobby tuntuu sotkevan asiansa pahanpäiväisesti myös Claressa. Kylvetyt hyvän siemenet alkavat kaikesta huolimatta itää, vaikka muutos tapahtuu kovin hitaasti.

"Katsoin momenttiavainta. Halusin päästä käyttämään sitä taas, nyt kun tiesin, mitä se teki. Matty löysi vielä kaksi prikkaa vanhasta keksipurkista ja tuli niiden kanssa takaisin, mutta ei ottanut avainta minulta pois. Hän antoi minun panna kaikki pultit paikoilleen.
     - Kulkeeko se nyt? kysyin.
Hän nauroi. -Siihen menee vielä aikaa, hän sanoi. -Työntötangot pitää panna paikoilleen ja niin edespäin. Sen jälkeen on vuorossa venttiilikoppa, ja moottori onkin sitten siinä. Ja seuraavaksi minun täytyy saada jostain uusi kaasuttaja ja bensapumppu. 
    Hän potkaisi autoa renkaaseen, mutta ei kovin kovaa. - Oikeastaan tästä romusta pitää uusia ihan kaikki. Mutta se juuri Land Rovereissa on hienoa. Ne voi aina korjata, jos vain haluaa. Ja lopulta se on sen arvoista."


Minäkin luin kirjan ja pidin siitä kovasti. Tarinassa oli jotain samaa kuin ikivanhassa S.E. Hintonin Me kolme ja jengi -teoksessa höystettynä vielä Irlannin kiehtovalla mytologialla. Tästäkin kirjasta olisi mukava keskustella vielä enemmän. Ehkäpä sitten siellä kasvimaan perällä... : )


Meidän perheen ikuinen yön eläjä yrittää paikkailla syksyisiä angervonoksia. Minä taidan olla myös yksi yön eläjä ensi yönä, kalenterissa kun seisoo tuo täydenkuun mollukka. Pitäisiköhän järjestää kuutamojuhlat?


6 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Vaikuttaa kiehtovalta nuortenkirjalta. Aloin juuri miettiä, että mahdankohan itse lukea nuortenkirjallisuutta enemmän sitten omieni ollessa kirja-ahmimisiässä. S.E. Hintonin kirja palautui nyt mieleeni, kiitos!

Kuutamojuhlathan voisi järjestää myös blogeissa. Kaikki blogeihin yhden aikaan yöllä? Toisaalta meidän aamuvirkkumme herättää armotta kuuden aikaan, joten ehkä on vain jätettävä juhlat väliin :)

Joana kirjoitti...

Lumiomena, luulen, että aika monelle tuo S.E. Hinton on kovasti tuttu. Me luimme sen koulussa joskus 80-luvulla ja edelleen sitä luetaan (ainakin joissakin kouluissa). Meillä poika aina kyselee minulta lukuvinkkejä ja yritän sitten keksiä jotain uutta kivaa. Tuo Yön eläjä uppoaa varmasti yläkouluikäisille, mutta kovasti se herätti ajatuksia tällaisessa varttuneessakin lukijassa. :)
Ajattelin esitellä tässä lähiaikoina vielä toisenkin nuortenkirjan, joka skeittipoikaa kovasti kiinnostaa. Tuon kirjan hän löysi aikoinaan kirjakaupasta aivan itse ja meidän piti vielä palata uudestaan kauppaan hakemaan sitä, kun kirja jäi vaivaamaan. Mutta palataan asiaan, kunhan itse olen ensin lukenut teoksen...
Yön eläjä kannattaa kyllä lukaista, jos yhtään nuortenkirjat kiinnostavat.

Joana kirjoitti...

Niin ja hieno idea tuollainen blogijuhla! Laitetaan harkintaan!

Riitta kirjoitti...

Kuutamojuhlat Vau! Me joskus pidetään valvotaan ystävien kanssa katsomassa tähtiä ;suklaata, viiniä ja naposteltavaa.Torkkupeiton sisällä istutaan tai maataan lepotuolissa ja ihaillaan taivasta.

Ilse kirjoitti...

Tämä Yön eläjä täytyisi kyllä muistaa sitten joskus. Harvassa ovat tuon ikäisiä kiehtovat kirjat...!

Oliko ihanat kuutamojuhlat? Ihana idea. :)

Joana kirjoitti...

Ilse, tein työhommia, että se niistä juhlista sitten. Mutta joskus yritän kyllä juhliakin, ihan varmasti!