keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Koirapäinen pyöveli



"Kun hän palasi työpaikkaansa - taivaan lahja, että hänellä oli sellainen - toimistotyön helppous nauratti häntä. Hän hekotti ääneen. Hän nauroi partaansa. Hän nauroi salaa ja päin naamaa, kun joku vielä lisääntymätön työkaveri tai yhden lapsen äiti valitteli väsymystään. Hän hirnui umpihulluille ilmaisuille vauvaloma, isyysloma ja äitiysloma. Aina kun hän vei lapset päiväkotiin ja ajoi autolla työpaikalleen, hän kihersi ääneen kuin olisi onnistunut tekemään täydellisen huijauksen. Koko päivä lepoa tiedossa, aina kahdeksasta puoli viiteen!"
(Päivi Alasalmi: Oma huone)

Ja kyllä minäkin olen hirnunut, voi että! Rinta rinnan pessyt ja paikannut, silittänyt ja pakannut. Koko syysloman. Miten oikeat suurperheen äidit selviävät ikuisesta vaatesirkuksesta? Nyt on vanhat viety kirpputorille ja uudet talvitamineet kenkiä lukuun ottamatta hankittu tilalle, onneksi on tämä loma!

Sitä kihertelyä ja hirnumista  aiheutti  tuo Alasalmen uusin novellikokelma Koirapäinen pyöveli. En tiedä, mitä riemunsekaiset reaktioni minusta paljastavat, kirjoittaahan Alasalmi kuitenkin varsin vakavista aiheista, marginaali-ihmisistä ja tynnyrissä kasvaneista tyypeistä, mutta kun se tyyli on niin hersyvää ja oudot kulkijat kuitenkin aina lopulta selviytyvät- jos nyt ei aivan kunnialla- niin jotenkin kuitenkin. Mikä tässä elämässä sittenkin onkaan se oikea tapa selviytyä? Kukin sen kai itse parhaiten tietää. Toiset tekevät lapsuudessaan yhden nolon ääntämisvirheen ja sen seuraksena fanaattisesti mapittavat koko elämänsä tarkasti ja hallitusti kansioihin, toiset suunnittelevat tekemisiään 10 vuoden jaksoissa eteenpäin, kunnes villiintyvät ulvomaan kuutamossa, toiset katoavat roskapussia viedessään ja toisille riittää pelkkä paon mahdollisuus, tuosta noin kolme askelta totutusta. Koskaan ei kannata luovuttaa ja toista ihmistä pitää arvostaa ja itseäänkin, sillä muuten voi muuttua näkymättömäksi (eikä sekään ole hassumpaa, jos itse niin tahtoo).

Vaikea valita, jos pitäisi joku näistä novelleista nostaa erikseen esille. Oma huone kertoi väsyneestä äidistä riemastuttavan tarinan, Sudensulhasessa oli jotakin tuttua ja jotakin täysin yllättävää, Näkymätön nainen oli kuitenkin ihan lohdullinen tarina, Vitsaus ja Jätä se kulkevat käsi kädessä, Jokioisten kesäleiri kikatuttaa vieläkin, Aktiivinen autoiluloma ihanaa yhteistä laatuaikaa  ja Pokerinaamat, ei voi muuta kuin hymyillä...


Päivi Alasalmen novellikokoelmaa ruoditaan ensi perjantaina YLE Radio 1:n Kirjakerhossa klo 13. Samalla pohditaan, mitkä seikat vaikuttavat siihen, miten lukija lukee novellin ja kulkevatko oma elämänkokemus ja tulkinta käsi kädessä. Aika mielenkiintoista ja paljastavaa. Joku taitaakin viettää viimeisen syyslomailtapäivänsä radiota kuunnellen. 

6 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Vaatehuollosta selviän leikiten, rakastanhan lastenvaatteita. Mutta tiettyä orientoitumista ja jäsentämistä se vaatii. Heti kun on luppoaikaa, tartutaan pyykkikasaan.Minä olen siunattu että tykkään siitä=)

Ilse kirjoitti...

Taas olet lukenut novelleja! Miten osaatkin näitä löytää! (Ja miten voit olla noin freshin ruskettuneen näköinen vielä? :))

Kuulostaa mahtavalta. Ja alun katkelma nauratti täälläkin. Ehkä ihan vähän alan ymmärtää sitä kun sanotaan, että pääsee töihin lepäämään. ;)

Hyvää radioiltaa ja muitakin!

Joana kirjoitti...

Jarna, ihailen sinua! Minä en tartu pyykkikasaan kuin viimeisessä hädässä. Meillä pienin on kovin kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta ja hän vaihtaa vaatteensa päivän aikana ehkä about 20 kertaa. Välillä harkitsen munalukon asentamista vaatekaappiin, mutta se olisi kai liian tylyä. Itse olin lapsena samanlainen vaihtaja... Täytyy vain tyytyä keräilemään hepeneitä nurkista aina uudestaan ja uudestaan. Keskimmäiselle taas eivät kelpaa mitkään muut vaatteet kuin veljen vanhat ja virttyneet teepparit. Siellä ne kaikki hänelle hommatut ihanuudet odottavat koskemattomina kaapissa... Mutta teidän vaatekaapin kyllä Jarna haluaisin nähdä, tiedän, että se on täynnä ihanuuksia! : )

Ilse, novelleja, novelleja. Vielä yhden kokoelman haluaisin tänä syksynä lukea. Ja fresh todellakin. ; ) Ehkäpä se on se mineral veil, sama purkki käytössä muuten edelleen... Niin ja tuo novelli pitää lukea kyllä ihan kokonaan, se kertoo äidistä, jolla on kahdet kaksoset.

jarna kirjoitti...

Heh, meillä on joka junaan vaatteiden käyttäjää; on vaihtajaa (11v) ja samoihin kangistunutta (poitsu), Todellista Prinsessaa (Nöpö) ja sitten siltä väliltä tuo vanhin...Hän ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vaatteista, mutta nyt teini-iän pauhuissa on kuitenkin pitänyt saada oman näköisiä juttuja...

Joana kirjoitti...

Meillä kaikki lapset rakastavat vaatteita. Esikoinen on tosi tarkka ja hänen kanssaan olemme sopineet, että ostamme vain vähän mutta sitäkin mieleisempää. Lempimerkkejä ovat tällä hetkellä esim. Enjoy ja DC. Keskimmäiselle on turha mitään ostaa, kun kulkisi aina vain niissä omissa lemppareissaan ja pienin taas on omaa luokkaansa. Nöpö on aina niin söpö!

jarna kirjoitti...

No kyllä meidänkin muksut rakastavat vaatteita, kukin ihan omalla tavallaan=)

Kiitos kauniista sanoistasi=)