torstai 31. joulukuuta 2009

"Vielä hetki, oi vanha vuos!"

Näin vuoden viimeisenä päivänä ollaan nostalgisissa tunnelmissa ja esittelen pari kuvaa edellisestä elämästäni. Kuvat ovat - mikäli suinkin jaksan oikein muistaa - vuodelta 1997 ja paikkana ikuinen kaupunki Rooma.



Olen käynyt ulkomailla vain harvoja kertoja ja matkat ovat ehkä siksikin aina olleet jotenkin elämää suurempia kokemuksia.

Roomaan jouduin istuttuani yhden lukukauden Teivas Oksalan Eino Leino -luennolla ja kuunneltuani, miten Leino Rooman universaalisuuden hengessä  käänsi Dantea. Luennolla näytettiin myös kuva talosta, jossa runoilija tämän työnsä suoritti ja tuota ihmettähän piti päästä katsomaan.

 

Mies lähti onneksi ilolla matkaan ja me löysimme talon. Mieleeni oli syöpynyt kuva rakennuksen muodosta ja tiesin, että se sijaitsee Trasteveren puolella Tiberin rannalla lähellä Castel Sant´ Angeloa, muita osoitetietoja meillä ei matkallamme ollut.


Minä olen aika pienikokoinen, mutta ovet talossa olivat oikeasti valtaisat! Talon seinään oli kiinnitetty teksti, joka suomennettuna kuuluu näin:


"Tässä talossa vuosina 1908-1909 
suuri suomalainen runoilija
Eino Leino
käänsi Jumalaisen näytelmän
Rooman universaalisuuden innoittamalla
rakkaudella."

 
La Dolce Vita ja korvan takana Chanel Allure

 

 Miksi juuri tänään tällainen tarina? Olimme matkalla juuri uuden vuoden ja loppiaisen aikaan, joten mukava muistella menneitä. Toinen syy löytyy Ylen ohjelmatarjonnasta. Jälleen tämänkin vuoden viimeisillä hetkillä radio kannattaa avata klo 23.55, sillä perinteiseen tapaan silloin kuuluu Leinon Hymyilevä Apollo. Upea tapa hyvästellä vanha vuosi!
***

Ja paluu arkeen: 4-vuotias huutaa lastenhuoneessa, että sisko lätkii häntä kärpäslutkalla. Näillä eväillä siis kohti uutta alkavaa vuosikymmentä! 

Onnellista sellaista Teille kaikille!


keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Rolling Stones


"Juuri hän pitää pyörät pyörimässä perheessä. Koko hoito luhistuisi kuin korttitalo, ellei kaksivuotiaan suojaava käsi lepäisi kaiken yllä. - - - Hän tajuaa, että ilman häntä ei saataisi aamupalaa, lounasta eikä päivällistä."


"Kaksivuotias on tosiaan maailman mahtaja. Hänellä on varaa hoitaa omien asioidensa lisäksi alamaistensa asiat. Hänen huolensa ovat yhtä touhukkaan mainioita kuin liikuttaviakin. Se joka esim. purskahtaa itkuun kaksivuotiaan nähden, voi valmistautua pitkälle vietyyn lohduttelukäsittelyyn. Lohtuhuopa ja tyyny raahataan oitis esiin, onnettoman otsaa taputellaan, vettä, maitoa ja pilsneriä tarjoillaan ja niiden kera puoliksi syöty voileipä, minkä jälkeen elämäniloa kohennetaan narskuttavalla ankalla tai muulla erikoisen tervehdyttävällä lelulla. Olen kautta kaikkien vuosien ja lasten ajatellut, että talossa pitäisi aina olla kaksivuotias!"


 "Hän tietää, miten siivotaan, tehdään ruokaa, pukeudutaan.   Kahden vuoden ikä on lapsuuden hallitsevimpia. Tyyneys, tasapaino, varmuus ja turvallinen ilo leimaavat hallinnan kausia, ja kaksivuotias on siitä malliesimerkki." 

 
Kuvaukset ovat sitaatteja kirjasta, joka on aina hupaisa kaivaa kirjahyllystä esiin lasten syntymäpäivien aikoihin. Tapanani onkin lukea heille ääneen, millaista heidän elämänsä seuraavan vuoden aikana tulee olemaan. (Tosin 11-vuotiaalle en lukenut, sillä luonnehdinta ei enää pitänyt lainkaan paikkaansa, vanhentunutta tietoa ehdottomasti.)



Niin ja tuo kirjahan on tietysti  Anna Wahlgrenin Lapsikirja ja kuvaus 2-vuotiaasta peräisin vuodelta 1973.



tiistai 29. joulukuuta 2009

Oi ihana joulukuu!


Todellakin! Ihaninta ovat olleet kaikki ne ihmiset, lähimmäiset ja ystävät, joita olen saanut joulukuun aikana tavata. Olen saanut vieraita vuosien takaa aamukahvipöytään ja päiväteelle, ihania ihmisiä "pikkueteisvierailulle", aattokahveille ja pikkujoulupuurolle.

Kiitos vierailuistanne! Toivottavasti ovi käy ensi vuonna yhtä tiheään. Tervetuloa meille ja kesällä sinne, missä lemmikit kukkivat!

***

Ps. Mökkisaunaan laitetaan huomenna laatat lattiaan, joten saunomaan saattaa päästä jo ennen lemmikin kukkimistakin.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tervehdys Talvipuutarhasta


Joulu ei ole vielä ohi, lukemista on vielä jäljellä.


Jouluksi haluaisin säästää ne kaikkein parhaimmat...


ja lukea yöllä kynttilänvalossa.


Säihkenäyttämö on hyvä, mutta vuoden paras on edelleen Westön Älä käy yöhön yksin. Että se mies osaa kertoa!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Ja juhlat jatkuvat






Pienin täyttää tänään virallisesti 2 vuotta, mutta taidamme juhlia vasta viikon kuluttua. Välissä olisi vielä ne rakettijuhlat. Miehet lähtivät varulta jo tänään rakettikauppaan, etteivät ilotulitteet lopu kaupasta kesken.

Nyt keskitymme lumitöihin. Ihanaa, että kerrankin saatiin valkoinen joulu!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Äänetön on jouluyö

Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut.
Maailma tää hiljenee.
Päättyneet leikit on, on päättynyt työ.
Äänetön on jouluyö.

Hiutaleet hiljaa leijailee.
Saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.


Aamuyö saapuu ja haalea kuu
kuusien taa taivaltaa.
Kuusien oksilla mä jääkukat nään,
kuulu ei ääntäkään.

Hiutaleet hiljaa leijailee.
Saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Hiutaleet hiljaa leijailee,
niin jalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
(säv. Esa-Markku Juutilainen, san. Jukka Itkonen)

Tämän ihanaisen joululaulun myötä tahdon toivottaa kaikille hiirulaisten ystäville

onnellista ja rauhallista joulua!


maanantai 21. joulukuuta 2009

Kesken joulusiivouksen

Tämän oven takaa löytyy taivaallista jouluruokaa

Mies vei minut tänään ulos joululounaalle. Ihana pieni miniloma ja todella harvinaista herkkua kotiäidille! Nyt jaksaa taas jatkaa joulusiivoilua.

Tunnelmallista jouluviikkoa!



keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulurauhaa

Täällä paukkuu pakkanen ja päivät kuluvat lämmityspuuhissa. Toki talosta löytyisivät sähköpatteritkin, mutta kun tuota puuta tuntuu nyt kerrankin olevan - tosin kovin märkää ja rätisevää- niin heitellään sitten halkoja takkaan. Minä en vain ole partiotaitoinen ja märkien puiden sytyttäminen vie kohtalaisen paljon aikaa...


Pakkanen oli viime yönä ahdistellut myös vanhoja tuttujani. Pupusilla ja myyrillä ja muilla pikku otuksilla oli ollut vilpoiset oltavat vai leinevätkö ne tonttuset viettäneet jouluyöharjoituksiaan meidän omenapuiden alla.

Monenlaiset kulkijat olivat pihassa yöllä tassutelleet. Mieli on nyt niin jouluinen, että voisin viedä vähän purtavaa näille pikku otuksillekin!

Oikein polkuja olivat tampanneet omenapuuni juurelle. Ehkä annan kulkijoiden kuitenkin elellä toistaiseksi ihan omassa joulurauhassaan.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Kolmas adventti

Mitä on joulu? Paimenet ja lampaat kedolla, Joosef ja Maria, ihana jouluenkeli tärkeine viesteineen ja seimessä makaava pieni nyytti...

lasten joululauluja...

kirkossa...

jonka katossa on kauniita kuvia ja koukeroita...

ja ne koristeelliset kattolamput, jotka syttyvät tuikkimaan
virren viimeisen säkeistön aikana!

Meidän jouluun on monena vuonna kuulunut lasten oma joulukirkko ja päälle kirkkokahvit jossain jouluisessa kahvilassa. Harmillista, että tämä perinne pian katkeaa, sillä ensi vuonna kirkkoon tuskin pääsemme kesken arkipäivän työkiireiden. Täytyy toivoa, että vastaava tapahtuma järjestettäisiin tulevaisuudessa myös viikonloppuaikaan!

***
Ps. Idea meidän leikkimökin tähtitaivaaseen on peräisin kirkon sinisestä katosta.

torstai 10. joulukuuta 2009

Annan päivän jälkeen...

joulu on jo aika lähellä. Itse olen vältellyt aika hyvin turhuuksien markkinat. Tänään tosin poikkesimme tytön kanssa paikallisessa viherliikkeessä hakemassa vähän havuja ovenpieliin.

Havujen seuraksi ostin kauan haaveissani olleen jouluruusun. Saa nähdä, ehtiikö ruusu kukkia ennen kuin unohdan sen yöksi koviin pakkasiin. Toivon kovin, että voisin istuttaa ruusun keväällä vielä puutarhaanikin...

Meidän vintti on varsinainen aarreaitta. Yläkuvan tonttukin tulla tupsahti sieltä meidän iloksi. Pujotin tonttupojan lautastelineeseen ihmettelemään, miten lapset syövät reippaasti lautaset tyhjiksi.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Villasukkasää

Tässä talvisäässä pääsee pukija helpolla. Hyvien talvihaalareiden alle ei tarvitse pukea muuta kuin lämpöiset villasukat. Tässä meidän tämän aamun ulkoilijamme.

Nämä sukat ovat aina saaneet suut hymyyn. Lisäksi malli on väritykseltään sellainen, että sukat eivät häviä helposti.

Nämä lämpöiset sukat eivät pysy hetkeäkään paikoillaan... Aika usein ovatkin "hukka"-nimisessä paikassa.

Valmiina lähtöön - tai ehkä laitamme vielä ne myssyt ja tumput ja haalaritkin!

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Juhlapäivä

Tein puuvillasta sinivalkoisen lippunauhan. Väkertämiseen aikaa meni ehkäpä noin päivä, joten tuntipalkkaa ei kannata työlleni laskea, heh! Ensin leikkasin pankkikortin kokoisia kangaspalasia, sitten tein ristit sinisellä kangasvärillä, ompelin lippujen saumat, käänsin, silitin ja lopuksi kiinnitin vielä liput valkoiseen kanttinauhaan ja valmista tuli. Nyt on mukava sitten liputtaa suuret juhlapyhät!

Tänään onkin erityisesti syytä juhlaan, kun itsenäisyysjuhlallisuuksien lisäksi kummipoika saa valkolakin. Onnittelut Topille!

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulukuun aamuja

Lasten kalentereiden ensimmäiset luukut on avattu ja talossa on rauhaisa tunnelma. Meillä eletään nyt nautiskellen näistä verkkaisista joulukuun aamuista, poltellaan kynttilöitä ja viritellään takkaan tulet heti aamutuimaan. Vuoden päästä on jo uudet tohinat ja työkiireet!

perjantai 27. marraskuuta 2009

Pikkujoulut

Lähdemme tänään mökille viettämään pikkuiseen saunatupaan pikkiriikkisiä pikkujouluja. Haemme pikkuisesta metsästä pikkuistakin pikkuisemman joulukuusen ja ripustamme pikkuisen joulukoristeitakin pienten lasten iloksi. Ehkäpä kuuntelemme pikkuisen  myös joululauluja...

Pikkuiseen juhlaan olemme varustautuneet isoin eväin. Mukaan pakkaamme kaksi kattilallista joulupuuroa sekä sämpylääkin suurempia suklaakuorrutteisia tuulihattuja. Näistäkin piti tulla pikkuisia herkkuja, mutta aina se mopo karkaa jossain vaiheessa. Onneksi meillä asuu suuria herkkusuita aika liuta!

tiistai 24. marraskuuta 2009

Pieniä valmisteluja

Lumi on kadonnut pihalta, eikä todellakaan tunnu siltä, että joulu koputtaa jo ovella. Tosin tonttu oli jokunen yö sitten käynyt sieppaamassa etuovelta lasten joululahjatoivomuskirjeen, joten ainakin tontut ovat jo liikenteessä.

Sen verran kotia on koristeltu, että pienille ripustimme omat tähtivalot ikkunaan. Luulen, että nämä tähdet saavatkin tuikkia sitten kevääseen asti.

Itselleni hain vintistä adventtikalenterin. Se hyvä puoli huonosta muistista on, että voi käyttää samaa kalenteria vuodesta toiseen. Omani on Martta Wendelinin kuvakalenteri, jonka luukut suljen luultavasti taas joulun jälkeen ja vien kalenterin takaisin vintin uumeniin odottamaan seuraavaa joulua - ja todennäköistä on, että ensikään syksynä en muista edes sitä ykkösluukun kuvaa!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Juhlasäihkettä


Hän juhlii 11-vuotissyntymäpäiviään huomenna. Kovin on sankaria rakastettu ja mukana retuutettu. Pesty monet kerrat, välillä vahingossa 90 asteessakin, täytteet vaihdettu ja kainalossa rutistettu. Ei ole kunto enää entisellään, mutta huolta pidämme sitäkin enemmän. Pesua emme tohdi herralle enää ehdotella.

Toinen päivänsankari sen sijaan iloisesti mennä porskuttaa ja mennessään heilauttaa hienoja diabolo-temppuja. Ehkäpä vieraatkin saavat huomenna osansa! Rätinää ja säihkettä rakastavan sankarimme iloksi myös tänäkin vuonna juhlailta huipentuu upeaan ilotulitukseen, aika hohdokasta täyttää vuosia marraskuun lopussa! ;)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kahvihammasta kolottaa

Heti tänään bongasin suustani yhden: äitini käyttämän sanonnan nimittäin. Laittelin pieniä päiväunille ja tokaisin: "Nyt kyllä kahvihammasta kolottaa!" Siinähän se tuli sitten ensimmäinen peritty tokaisu. Ääni peiton alta kysyi: "Yhtäkö vain? Heiluuko se?" Vastasin, että hammas huutaa, että haluaa kahvia. Ääni peiton alta jatkoi: "Minunkin maitohammas huutaa." Vastasin: "Ai, maitoako?" "Ei kun se hammas huutaa, että kaakaoo, kaakaoo!"

Nämä hampaat ovat ikuinen ihmetyksen aihe meidän perheessä. Yhdellä on maitohampaat ja toisella on rautahampaat. Äidin hampaat ovat kyllä erikoisimmat, sillä ne ovat oikeat kahvihampaat. 4-vuotiaan maailma on ihmettä täynnä.

torstai 19. marraskuuta 2009

Liisan sammakoita

Eilen ajallessani kohtalaisen SANKASSA sumussa mökiltä kohti kotia, oli hyvää aikaa ajatella omia ajatuksiani. Liisan liukkaiden ja Liisan päivän kynnyksellä muistelin omaa Liisa-mummoani, joka kuoli jo vuosia sitten. Joskus aamuisin, kun katson peiliin, näen mummon katsovan takaisin, aika hassua vai mitä! (Onpa peilistä silloin tällöin virnistänyt myös 15 vuotta nuorempi veljeni ja sehän vasta erikoiselta on tuntunutkin...)

Automatkan aikana muistini syövereistä kaivautui esiin mukavia muistikuvia lapsuudesta. Tässä muutama yksittäinen: Muistan, kun mummo kuori perunoita sinisessä keittössä punaiset Aino-tohvelit jalassa. Hän istui pienellä punaisella jakkaralla ja edessä oli kaksi isoa ämpäriä, toisessa kuoritut ja toisessa kuorimattomat perunat. Tuntuu, että mummo kuori aina perunoita, ehkä kuorikin, jos poikia perheessä oli seitsemän.

Toinen yksittäinen muisto liittyi sammakoihin. Mummo ei puhunut rumia, mutta jos joku oli hoitanut hommansa huonosti, mummo kyllä manaili tyyliin: "Matti, sammakko, mitä olet jättänyt tekemättä!" Ehkäpä tuon lausahduksen takia olenkin aina pitänyt sammakoita jotenkin hellyttävinä hahmoina.

Ihmisen elossa on jotenkin kovin kiehtovaa se, että vaikka sukupolvet vääjäämättä hiljalleen vaipuvat unholaan, monet sanonnat jatkavat elämää. Itse en tosin tuota sammakkoa käytä, mutta monet kerrat olen yllättänyt itseni lausumasta äitini sanoja. Lieneekö hän näitä sanontoja oppinut omalta äidiltään tahi mummoltaan ja mistä he ovat lausahdukset sitten omaksuneet? Pääsisipä sitä aikakoneella asiaa tutkimaan! Itse ajattelinkin laittaa muistiin näitä perittyjä sanontoja, sillä olen huomannut että oma 2-vuotias tyttärenikin suoltaa jo samoja tekstejä.


Ihanan ruusuista nimipäivää kaikille Liisoille ja erityisterveiset ja onnittelut Liisa-kummille Joensuuhun!

***

Itse en onnekseni osaa kiroilla, mutta sammakoita kyllä päästelen suustani vähän liiankin kanssa. Toivottavasti ne eivät kuitenkaan pompi tänne blogiin asti.


Hupsista!
Tämä ei onneksi ole paha tapaus.

Iloa loppuviikkoon!

Jos tahdot tietää

Jos tahdot tietää, mitä on pimeys, tule meidän mökille katsomaan. Maalla iltaisin on oikeasti pimeää!

Olin taas eilen yksin MAALAAMASSA listoja ja viettämässä "vapaapäivää". Joku voisi luulla, että hidastelen tarkoituksella, etteivät nämä leppoisat maalauspäivät loppuisi koskaan, mutta loppusuora häämöttää jo - hyvä niin.

Saunatuvat vuorilaudat ja listat odottavat kiinnittäjää. Seuraavaksi maalipintaa kaipaa vielä muuriseinä ja sen jälkeen tupa alkaakin olla vihdoin valmis.



Jossain välissä ehdin katsastaa kuusikkoamme "sillä silmällä".

Puolen hehtaarin metsästä löytyi polku! Lienevätkö Nalle Puh ja ystävät käyneet retkeilemässä? Mökillämme näemmä asustaa salaperäistä väkeä.

Illan päätteksi oli aika ripustaa työhousut verstaan naulaan... Näistä housuista olen oikeasti aika ylpeä!