keskiviikko 1. joulukuuta 2010

mutta hänen jalkapohjansa muistavat metsäpolkujen neulaset


 Olen lukenut ja lukenut. Vielä olisi  Alexandra Salmela jäljellä. Saa odottaa, nyt en enää kykene. Sanoin tänään töissä, että olen ollut  luku-urakkani kanssa kuin Forrest Gump juostessaan Amerikkaa rannalta toiselle ja aina uudestaan.

 Oman Finlandiani ojennan kaiken pähkäilyn jälkeen Riikka Pulkkiselle. Perusteluna mittavin määrä sitaatteja muistikirjassani. Kiitos merkityksellisistä sanoista!

"Elämä, onnellinenkin, on toteutuessaan aina vähäeleisempää kuin unelmissa. Samalla se on painavampaa." (Riikka Pulkkinen: Totta)

Ja nyt jännitetään, kuka saa oikean Finlandia-palkinnon.

5 kommenttia:

Sarppu kirjoitti...

Olen hieman kateellinen, kun luen kun sinä luet, se on se maailma, jonka hukkasin kun tuli lapset, uskon että löydän sen vielä, kun lapaet isoja, sitä odotellessa ihailen kun sinä luet ♥ Oikein elämyksellistä joulun odotusta

lumiomena kirjoitti...

Voi, ihailen ja ihmettelen sinun ja ystäväsi Ilsen urakkaa Finlandia-ehdokkaiden parissa. Ihmettelen siksi, että olette saaneet kirjat noin hyvin käsiinne ja ihailen siksi, että haaveilen itsekin noiden kaikkien lukemisesta. Pulkkisen suhteen olen Helmet-kirjastojen varausjonossa sijalla 200 ja jotain...

"Keijujen kahvikutsut"? Huokailen. :)

Joana kirjoitti...

Sarppu, kaikki aikanaan. Minullakin on ollut pitkiä kausia, etten juurikaan ole ennättänyt lukea. Viime toukokuussa, kun kuopus siirtyi nukkumaan lastenhuoneeseen, minä sain lukuiltani takaisin. Siitäkin hetkestä jäi ihana muisto. Lapset kasvavat ja elämä kulkee eteenpäin.

Lumiomena, minähän olen vielä osittaisella hoitovapaalla, joten kerrankin minulla oli aikaa. En ole koskaan aikaisemmin tällaista urakointia harrastanutkaan, aina on ollut listoilla niitä tervoja ja hotakaisia, jotka eivät ole houkutelleet ollenkaan. Nyt kandidaattilista oli sen verran mielenkiintoinen, että "urakkaan" oli kiva ryhtyä. Tein kirjastoon varaukset samalla hetkellä, kun ehdokkaat julistettiin ja sitten vain odotin. Aika kauheat jonot täälläkin, Pulkkisen saan tätä menoa ehkä joulukuussa 2011. Herkku oli siis pakko ostaa, samoin tuo Salmela. Onneksi meillä kuitenkin on tuo kirjastosysteemi.

Ilse kirjoitti...

lumiomenalle terkkuja, että osta se Totta. Minäkin haluaisin ostaa, vaikka olen jo lukenut. Melkein jo tartuin siihen Prismassa (!).

Karkkipäivä on rankka, se on aivan niin kuin tuolla Susalla sanoit, mutta jotenkin silti. Ehkä. Eilen Pulkkinen oli 45 min -ohjelmassa (jota en katso, mutta satuin näkemään) ja Totta oli jotenkin liitetty surun käsittelyyn. Toinen surusta puhuja oli pappi. Tuntui hassulta, en muista Tottaa surukirjana, vaikka varmaan se on sitäkin, niin kuin hyvät kirjat aina.

Joana kirjoitti...

Minusta taas suru oli vahvasti läsnä läpi koko kirjan. Suru ja kuolema ovat osa elämää ja Totta-kirjassa asiaa käsiteltiin kovin kauniisti ja rehellisesti. Minä nieleskelin kyyneliä erityisesti loppupuolella ja se on aika harvinaista...