lauantai 28. helmikuuta 2009

Vekkuli tyttö

Tähän suloiseen touhuajaan tutustuimme viime syksynä. Neidin nimi on Nala ja ikää 1,5 vuotta.
Omaksi emme voi koiraa koskaan ottaa, mutta Nala on mainio lainakoira, jonka kanssa on kiva touhuilla pihahommissa mökkitontillamme.
Meidän lapset suhtautuvat moniin koiriin aika pelokkaasti, mutta tätä heiluhäntää ei voi pelätä. Neiti ei pure eikä murise ja on aina valmis iloiseen leikkiin. Viisas pieni koira!
Yllättävän sitkeäkin tämä koiruliini on ja pomppii lumessa kuin pieni jänis. Toisaalta ihmekös tuo, jos vanhempina on chihuahua ja jackrussel.
Ihana pieni koira!

perjantai 27. helmikuuta 2009

Uusi sänky - taas!

Ison pojan huoneeseen tilattu parvisänky saapui eilen. Nyt meillä on sänkyjä seitsemän neljän huoneen ja keittiön asunnossamme; kahdeksas sänky meni onneksi myyntiin ja kaupaksikin.

Ensimmäisen kuvan jatkettavasta lastensängystä en haluaisi kuitenkaan luopua, vaikka se onkin tällä hetkellä vailla nukkujaa. Raahasin sängyn olohuoneeseen ja siinä se saa nyt nököttää siihen asti, kunnes se kuljetetaan kesäkäyttöön mökille (jota tosin ei ole vielä olemassakaan). Videokaapin ovi ei mahdu kyllä aukeamaan, mutta kuka niitä videoita nyt ehtisi katselemaan.
Lomaviikon kiireiden keskellä olen aloitellut tilkkutäkkiurakkaa. Ensimmäiset kankaat (siniset) on ostettu ja paljon tarvitaan vielä lisää. Kuoseja pähkäilin keittiöpyyhkeiden avulla. Hitaasti hyvää tulee!
Tässä ison pojan uusi sänky. Nyt huoneeseen pitäisi vielä kehitellä kivat verhot. Onko ideoita? Lattialla on pyöreä valkoinen matto, yhdellä seinällä Lundiaa (harkitsen maalaamista valkoiseksi) sekä oviseinällä kiinteät valkoiset vaatekaapit. Pöytätason alle voisi hankkia myös säilytyskalusteen, ehkäpä Ratian Saaristo-laatikoita... Huone saisi olla kuitenkin aika moderni.

Poika itse on mummolassa lomalla, joten vanhemmilla on hyvää aikaa suunnitella...

tiistai 24. helmikuuta 2009

Taideaarteita

Lomailtu on ja laulettu ääni käheäksi SingStaria. Nouseva tähti olen edelleen! Meidän perheen mestari on lasten isä.

Kähellä äänellä en sitten olekaan voinut lukea lapsille päiväunisatuja moneen päivään. Tänään saimme kuitenkin vihdoin ja viimein päätökseen Kuinka Kum-Maan seikkailut. Olipa jännittävä tarina!
♥ ♥ ♥
Tuosta kirjasta muistui mieleeni lasten taidekirja Tunnetko?, joka esittelee lasten silmin Ateneumin keskeisiä teoksia, ja kyseisestä kirjasta kurkistimme sitten oikeaa Kuningatar Blankaa. Poikaa kiinnosti enemmän Simbergin Poika ja pääkallo. Tauluhan on siitä kiehtova ja aavemainen, että siinä oikein tarkkasilmäinen voi nähdä kaksi poikaa.
Kansallisaarteiden lisäksi kirjasta löytyy paljon hauskoja Julia Vuoren piirroksia. Kuvien pienet otukset ovat hienosti sisäistäneet taulujen keskeiset ajatukset.
Värejä on käytetty runsaasti. Kirjaa on ilo lukea!
Toivottavasti teosta on edelleen saatavilla. Meidän kirja on ostettu kymmenisen vuotta sitten Ateneumin kirjakaupasta.
Kaunis kiitos kirjan tekijöille!

torstai 19. helmikuuta 2009

Voin ehkä näyttää teiniltä...

Ystävä kertoi ostaneensa hauskoja kortteja, ja pitihän niitä itsekin käydä katsomassa. Värit ovat niin kevättä ja tekstit ylivetoihania. Kortteja ja muuta mukavaa löytyy lisää Virkkukoukkusesta.
Nämä kortit kertovat hiihtolomasuunnitelmista. Lisäksi olen luvannut isolle pojalle, että lähdemme lumilautailemaan. En muuten ole sitä lajia koskaan kokeillut!

Matkailusta huolimatta kannattaa meilläkin kuitenkin poiketa. Joku on varmasti aina kotona!

Jääruusuja

Tässäpä olisi lupaamani kuvat. Nuukahtaneet ruusut saavat vielä hetken ihastuttaa pihallamme. Kukkainen jäälyhty on kiva askarrella kerran talvessa.





tiistai 17. helmikuuta 2009

Pakkaspuuhaa

Pakkanen tekee jälleen kepposiaan. Vein aamulla varhain keskimmäisen onnellisesti päiväkerhoon ja nuorimman kanssa suuntasimme lähikauppaan ruokaostoksille, kun yhden kanssa ostosten tekeminen sujuu niin joutuisasti. Sillä aikaa auto oli päättänyt tehdä kaupan pihassa lakon. Ei auttanut siinä kaasuttelut eivätkä kauniit sanat. Jouduimme palaamaan kotiin kävelypelillä. Onneksi autosta löytyi työnnettävä menopeli pienokaiselle. Hyvinhän se aamupäivä sujui näinkin.

Muutaman tunnin mietittyään autokin starttasi kuin unelma. Emäntä sai tänään paljon hyötyliikuntaa ja pakkasesta kaupan päälle vielä punaiset posket!

***

Koska pakkasukko vihdoinkin saapui, sitä pitäisi myös hyödyntää. Nyt kannattaisi sulattaa pakastin ja tuulettaa petivaatteet. Me aloitimme pakkashommat seuraavalla tavalla:


Tuloksia luvassa huomisessa postauksessa.

Pulla päivässä pitää luut piilossa

Nukuimme tänään lahjakkaasti pommiin.

Mies oli tarkoituksella laittanut kellon soimaan normaalia myöhemmin, joten kukaan ei ollutkaan aamulla herättämässä esikoista kouluun. Heräsimme kaikki 13 minuuttia vaille kahdeksan ja kaikesta huolimatta poika ehti syödä (epä)terveellisen aamupalan ja selviytyi musiikkitunnille tasan kahdeksaksi. Äiti tosin ennätti tuona aikana hajottaa isän auton lämmityssysteemit, kun unohti irrottaa auton lämpöpiuhasta (jälleen kerran). Onneksi poika kuitenkin ehti kouluun.

Päivällä äiti sai pojan hammaslääkäriltä postia. Olimme unohtaneet oikojakäynnin. Todellisuudessa olin merkinnyt ajan kalenteriin väärälle viikolle, kiva, kiva!

Lupaava alku päivälle.

Iltapäivällä onni onneksi kääntyi. Pelastajina toimivat mukavat päiväkahvivieraat! Pulliakin leivoimme. Päivän saldo jäi sittenkin plussalle.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Maailman rannoilta

Vaikka olenkin melkoinen kotikissa, joskus on mukava matkustaa vieraille maille. Kesäisin kaipaan tunturituulten tuoksua ja haluaisin nähdä meren. Aika usein haaveeni on toteutunutkin.

Maailman rannoilta olen muistoiksi kerännyt kauniita kiviä. Vaikka sisämaan asukkaalle itse meri on pelottava ja vieras elementti, rantojen kivet tuntuvat tutuilta ja turvallisilta.

Vaaralliset särmät ovat niistä hioutuneet ja kiviä on mukava pitää ja pyöritellä kädessä. Jokainen kivi tuntuu omanlaiseltaan.

Ikiaikaisia muistoja.

Liikkeessä jälleen...


perjantai 13. helmikuuta 2009

Sydämellistä ystävänpäivää!

Vaikka tänään onkin perjantai ja 13. päivä, aloitamme ystävänpäiväjuhlallisuudet jo nyt, sillä maailma näyttää tänään kovin sydämelliseltä (varsinkin näin donitsilaatikon kannen läpi).

Ripaus vaaleanpunaista.

Ystävykset piilosilla.

Piia Lehden enkeleitä.

Jokapäiväistä herkkua.

Ihanaa perjantaipostia.


SYDÄMELLISTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

torstai 12. helmikuuta 2009

Atshiiiii - appelsiineja!

Onnistuin jälleen ostamaan kaupasta vääriä appelsiineja. En tiedä, mistä johtuu, mutta aika monet appelsiinit saavat minut aivastelemaan ja nenäni vuotamaan. Nämä tiistain appelsiinit olivat kyllä pohjanoteeraus. Kuorin yhden ja söinkin puoliväliin ja silloin se alkoi: kauhea aivastelu ja nuha! Ja sitä on kestänäyt tähän aamuun asti. Olenko vainoharhainen?

Iltapäivällä olo alkoi helpottaa ja ajattelin napata appelsiineista pari kuvaa. Heti kun käsittelin hedelmiä, aivastelu alkoi uudestaan ja nyt olen taas ihan nokka tukossa... Uskomatonta! Saa nähdä, tartutanko koko perheeseen tämän appelsiiniflunssan.

Minä olen aina elänyt uskossa, että syömällä appelsiineja välttää flunssan, mutta asia taitaakin olla nimenomaan päinvastoin. Voiko tämä olla totta???

Yleensä aivastelut ja niiskuttelut kestävät vain hetkisen, mutta jos tiistain tapaan olen kaksi päivää kauheassa räkätaudissa muutaman appelsiinivalokuvan takia, on se kyllä aivan epäreilua!

Kuinkahan mones nuha tämä minulla onkaan jo tänä talvena? En pysy enää laskuissa mukana... Kyllästyttää kulkea nenä ruvella taas monta päivää.

Tällaisia torstaikuulumisia tänään!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

SIIVOUSIHME

Voiko siivouskomerossa olla tylsää? No ei, siivousihme vain hetken kerää voimiaan.
Aloitetaan urakka siivouskomerosta. Jonkun pitää siirtää kenkäplankit ylemmälle hyllylle. Yksivuotiaanko tehtävä sekin on?
Pienin mahtuu tomuttamaan kodin ahtaimmatkin koloset.

Kuka on sotkenut lastenkamarin lattian?

Veljen pikkuautotkin pitää kerätä.

Kassi heilumaan ja uusia hommia haistelemaan...

Välillä kurkataan blogiin.

Hommat hoidettu ja sohvan paras paikka ansaittu. Kaikkeen aikaa meni ehkäpä noin 3 minuuttia.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Pienelle Prinsessalle

Tänään on taas harvinainen päivä. Pääsemme pienelle prinsessalle kylään. Tammineidillä ikää yksi kuukausi, joten takuuvarmaa vauvantuoksua luvassa. Ihanaa!

Tuliaiskassikin on jo valmiiksi pakattu, ollut itse asiassa jo pari viikkoa. Sisällä pientä ja tarpeellista!

***


Tämän meidän prinsessan silmä ei ole kunnossa avausoperaatiosta huolimatta! Lääkäkuurin loputtua sama vaiva ilmaantui taas, harmillista. Kyynelkanava on ilmeisesti tukkeutunut uudestaan ja silmä vuotaa jatkuvasti. No, eipä sitten mennä uimahalliin vieläkään, käyhän se niinkin. Olemme itse vaivaan niin tottuneita, että se ei juuri elämää haittaa. Ihmiset järestään vain tulevat turuilla ja toreilla jutustelemaan neitokaiselle, kun luulevat, että surun kyynelet valuvat pitkin poskia.. No ei sekään meitä oikeasti haittaa.

Tällaistahan tämä elämä on. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja silti elämä on ihanaa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Päiväunien aikaan

Päiväunet ovat meidän perheen pyhä asia. Itsekin olen vannoutunut päivätorkkuja, mutta vuoteen en juurikaan ole päiväunia ottanut. Nuorin nukkuu ulkosalla, joten vahtihommien takia en uskalla itseäni sohvalle oikaista. Vaipuisin ihanaan ja syvään uneen uskomattoman nopeasti.

Päiväunien aikaan on aikaa puuhastella kaikkea mukavaa. Juoda päiväkahvit, istua hetkinen koneen äärellä... Tänään kaivoin esiin kangasaarteita. Jotain keväistä olisi tarkoitus tehdä, mutta ei vielä sitä tilkkupeittoa kuitenkaan...

perjantai 6. helmikuuta 2009

Huomenna...

otan lapsista talvivalokuvia. Tänäänkin yritin, mutta kameran muistikortti oli tietenkin jäänyt kotiin. Omat kuvausvarusteet odottavat valmiina lipaston päällä: vihreä kettulaukku kameralle, torihanskat rukkasten alle ja kukkabaskeri korvien suojaksi.

Nyt lähden saunaan ja sen jälkeen odottaa Aku Louhimiehen Käsky-elokuva.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 5. helmikuuta 2009

Kahden kerroksen väkeä

Täytyy myöntää, että nykyisin aika useasti olen huomannut, etten enää tunne suurta intohimoa sisustusasioita kohtaan. Lehtikuvissa kaikki näyttää aina niin kauniilta, mutta vaikka sen kaiken ihanuuden saisi meidän huusholliin, joku kummallinen hirmumyrsky pyyhkäisisi asiat paikoiltaan alle aikayksikön... Meillä ei asu hirviöitä, lapset ovat oikeasti kultaisia ja hyvätapaisia.

Minä nautin sisustuslehtien lukemisesta. Lehtikuvissa mikään ei voi liikahtaa paikoiltaan, kauneus ja tunnelma säilyvät loputtomiin. Yllä kuva, jota olen tällä viikolla ihastellut ja jonka ääressä huokaillut.. Ihanuus löytyy uudesta Jeanne d´Arc Living -lehdestä. Isot kaapit kätkevät sisäänsä ilmeisesti kaiken (myös sotkuiset lapset). Meidän lastenhuoneessa ei ole kaappeja.

Talo & Koti -lehden kolumnisti Panu Kaila kirjoitti tammikuun numerossa mielestäni hyvin osuvasti aiheesta, joten tässä sitaatti häneltä:

"Maailma mullistuu vauhdilla, halpatuotanto syytää maailmaan krääsää ja kodit täyttyvät kvartaalimuodeilla. Kannattaisi kuitenkin ostaa vain sellaista mitä tarvitaan eikä kaikenlaista mitä tarjotaan."

Tuo kvartaalimuoti on hieno sana. Meidän koti on varmaan sisustettu millennium-muodilla. Yleensä suosimme suomalaisia huonekaluja ja ostamme saman sarjan tuotteita useamman. Olemme ilmeisesti valinneet väärät sarjat, sillä viime vuosien aikana olemme monet kerrat joutuneet toteamaan, että meidän sarjaa ei ole enää saatavilla, tuotanto lopetettu. Kiva juttu tämä kvartaalimuoti!

Piston tunsin myös tuon krääsän kohdalla. Turhan usein olemme ostaneet sitä jotain kivaa, jota oikeasti emme tarvitse, onnen ostamista sanoisin. Alimmassa kuvassa yksi tämmöinen ruutumekkoinen "onni".

Mistä tämä kaikki vuodatus tälle päivälle?

Meille ostettiin kerrossänky. Ostos oli tarkkaan harkittu ja sänkyjä etsittiin pitkään. Kauppojen valikoimat tuntuivat suppeilta ja käytettynäkään ei tahtonut mieleistä kokoonpanoa löytyä. Sänkyjen piti olla pienet ja sirot (mielellään jatkettavia), mutta kuitenkin tarpeeksi tukevaa mallia. Tällaiseen sitten päädyimme:

Itse olin ajatellut romanttisempaa ja pyöreämuotoisempaa, mutta tämäkin on kiva (ja pieni). Materiaali kuultomaalattua mäntyä. Muutama karmaiseva ajatus tosin kävi mielessä, kun kotimaisena ostamamme sänkylähetys saapui viitenä lautapakettina, joiden päällä luki "MADE IN ESTONIA" ja sama venäjäksi.

Sopivat osat kuitenkin löytyivät paketeista, ja mies uhrasi vapaailtansa. Työn tuloksena lapset peiteltiin puoliyön aikaan uuteen sänkyyn makoisille unille.

Nyt sormet syyhyäisivät ompelukoneen ääreen, sillä sänkyihin pitäisi saada päiväpeitteet. Haaveilen tilkkutäkeistä Greengaten tyyliin. Tämäkin on pitkäaikainen haave. Tein jo syksyllä harjoittelukappaleen nukensänkyyn. Tässä tulos:

Saapas nähdä, uskallanko ryhtyä ompelupuuhiin!