sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Hänen varjonsa tarina


Haluaisin päästää kirjallisuuspiiriin, haluaisin keskustella lukukokemuksista, haluaisin tietää, millaisia tuntemuksia muut ihmiset ovat tarinoista saaneet. Olenko ainoa ihminen, joka kyynelehtii salaa Niffeneggerin kansien suojassa?

Kuten jo aikaisemmin totesin, Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina vei minut mennessään. Pelkän kansitekstin perusteella kirja olisi luultavasti jäänyt lukematta.

"Hänen varjonsa tarina on 2000-luvun kummitustarina kahden kaksosparin elämästä täällä, tuonpuoleisessa ja niiden välillä. Romaani sukeltaa syvälle rakkauden moninaisiin muotoihin, pakkomielteisiin ja salaisuuksiin jotka olisi paras haudata."

Minua eivät kiinnosta vampyyritarinat eivätkä pelottavat kummitusjutut. Onneksti tämä oli jotain aivan muuta. En lue rakkaudesta kertovia viihdekirjoja. Onneksi kirja ei täyttänyt näitäkään tuntomerkkejä. Tämä oli jotain aivan muuta.

Omaksi onnekseni olin lukenut kirjailijan aikaisemman teoksen Aikamatkustajan vaimo ja tuon lukukokemuksen perusteella odotin jo kovin tätä uutukaistakin. Aikamatkustajan vaimon muuten ostin aikoinani vain ja ainoastaan kiehtovan  kansikuvan perusteella. Hyvä, että ostin!


Aikamatkustajan vaimo on yksi kiehtovimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Tarinan aviopari tapaa toisensa ensimmäisen kerran niityllä, kun  Clare on vasta  6-vuotias tyttönen ja alaston Henry, hänen tuleva puolisonsa, 36. Hääpäivänä Clare on 23 ja Henry 30. Selitys tälle kaikelle kummalliselle on Henryn oireyhtymä: aikasiirtymähäiriö. Mies tahtomattaan katoaa nykyhetkestä tulevaisuuteen tai ajassa taaksepäin jättäen jälkeensä vain kasan vaatteita, sillä materian siirtäminen ajasta toiseen on mahdotonta. Siirtymät aiheuttavat paljon harmia ja vaikeuttavat elämää, mutta Clare jaksaa uskoa, toivoa ja rakastaa.

Jos Aikamatkustajan vaimossa uhmattiin aikaa, Hänen varjonsa tarinassa murretaan muureja elämän ja kuoleman väliltä. Molemmille kirjoille yhteistä on epätavallisten henkilöiden syvä rakkaus. Hänen varjonsa tarinassa ihmis- ja rakkaussuhteita on paljon ja kirjan henkilöt lähes poikkeuksetta jollakin tapaa riutuvia ihmisraunioita.

Audrey Niffeneggerillä on taito kirjoittaa lumoavasti. Tarinat ovat kiehtovia ja miljöökuvauskin herkullista. Minä pieni kotihiiri pääsin matkalle Lontooseen Highgate Villegeen, Swain Lanelle, Lontoon metroon ja monelle opastetulle kierrokselle Highgaten hautausmaallekin jopa öiseen aikaan. Oi että!

Ja vielä niihin kyyneliin. Jos Aikamatkustajan vaimo sai minut jatkuvasti nyyhkytyksen partaalle, tämän uudemman kohdalla yllätin itseni kyynelehtimästä vain kerran, mutta sekin on paljon se! Harmittamaan jäi vain, että jouduin lukemaan kirjan pienissä pätkissä. Tällaiset tarinat pitäisi hotkaista kerralla ja sulatella sitten pitkään!

***
Jos Hänen varjonsa tarina oli täynnä kaipuuta, niin sitä oli meidän mökkirannassakin eilisiltana. Jo viikkojen ajan järven yllä on lennellyt yksinäinen joutsen. Kovin oli surullista kuunnella illan hämärissä sen kaihoisia kutsuhuutoja. Mihin ovat muut jääneet?




7 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

minä kerran kuussa keskustelen kirjoista yhdessä porukassa, me päätetään yhdessä "läksystä"..

Anna kirjoitti...

Nyt ei voi muuta kuin hankkia Niffeneggerin kirja. Olisi mielenkiintoista nähdä tekeekö se minuun samanmoisen vaikutuksen. Olen viime aikoina poiminut blogeista useampiakin suosituksia yöpöydälle, enkä vielä ole pettynyt. Kiitos tästä vinkistä!

Joana kirjoitti...

Hannelen paratiisi, olet onnekas! Millainen "läksy" nyt on lukemisen alla?

Anna, lue. Ja tuota Aikamatkustajan vaimoa saa nyt myös pokkarina, jos sellaiset kiinnostavat.

Meillä pieninkin nukkuu nykyisin yönsä, ja minä olen saanut uuttaa aikaa lukea, ihanaa! Kesällä tarkoitukseni on ahmia kaikki lukukiintiöt täyteen, syksyllä kun odottavat työt ja aika on jälleen kortilla.

Karita kirjoitti...

Lukupiiriasiaa voisi tiedustella kirjastosta. Siskoni vetää sellaista Tampereen pääkirjastossa. Itsekin olisin valmis lähtemään lukupiiriin mukaan.

Lukemasi kirjat kuulostavat ihanilta. Voisin lisätä ne 'kesälukemista'-listaani.

Ilse kirjoitti...

Kirjallisuuspiiri on kyllä ihana, on upeaa olla sellaisen jäsen. Välillä olen päässyt vaikuttamaan kirjavalintoihinkin, ja se se vasta on ollutkin mahtavaa! :)

Yksinäinen joutsen, voi ei. :(

Tassu kirjoitti...

Ihan pakko nyt saada nuo kirjat luettavaksi! Varsinkin tuo Niffeneggerin kirja!

Yksinäinen joutsen on mitä surullisin näky, kun tietää, että ne solmivat elinikäisen liiton. Puoliso on saattanut kuolla...=( Näin kerran joutsenpariskunnan, jossa toinen kellui kuolleena, toinen pariskunnasta uiskenteli vierellä, varmaan päivätolkulla, odottaen milloin toinen heräisi..se oli niin surullinen näky että alkoi itkettää...
Meidän takapihan joella asuu joka kesä joutsenpariskunta, juuri eilen illalla niitä ihastelimme. Uskollisesti saapuvat joka kevät. Viime keväänä niitä oli neljä, kahdessa vielä vähän harmaata. Sitä perhettä oli ilo seurata. Välillä nousivat liitoon kaikki neljä perätysten :)

Joana kirjoitti...

Hei Tassu! Toivottavasti saat kirjat käsiisi.

Myöhäiseen syksyyn minäkin joutsenperheen elämää seurasin ja osa joutsenista varmasti palasikin kotijärvelleen. Tuon yksinäisen linnun huuto vain aina sykähdyttää. Raukka lentää järveä ristiin rastiin ja etsii kadottamaansa kaihoisasti huhuillen, surullistahan sitä on seurata, se on totta.