torstai 2. joulukuuta 2010

Nenäpäivä

"Kului muutama voitaikinan värinen syyspäivä, joiden aikana en saanut oikeastaan mitään muuta aikaiseksi kuin vähän höytyväisiä ajatuksia. Tällaisia ne varmaan ovat onnellisten ihmisten päivät, ajattelin, tai ainakin toiveikkaiden, en minä tiedä. Sellaisten joilla on elämässä jonkin lajin mieli."
                                                                                         (Mikko Rimminen: Nenäpäivä)

Kyllä se Irmakin nyt varmasti ilostuu siellä Keravalla ajatella että se Rimmisen Mikko. Sellainen iloinen velikulta. Mutta eihän näitä kulttuuripalkintoja voi koskaan varmuudella tietää ei ainakaan etukäteen. Ihan hyvä kun tällainen yllättäjä koikkelehti käkkyräisen katajan takaa. Napata nyt tuolla lailla ensimmäinen palkinto, hienoahan se on, ei sille tavallinen ihminen voi muuta sanoa. Kyllähän minäkin sitä kirjaa luin ja niinhän se nauratti että välillä piti ihan itsekseen röhähdellä vaikka välillä ihmettelin että miten se Irma ei huomaa sitä poikaa, hyvä poikahan se kuitenkin pohjimmiltaan on ja aina soitteleekin äidilleen, mutta kai se oli sitten sitä kirjan huumoria. Ja nyt ajattelin sovittaa itseni vielä miten kuten mukavasti tuolille ja lukea Nenäpäivän oikein hartaudella uudestaan. On sellainen olo että tästä tulee vielä olosuhteisiin nähden oikein hyvä päivä.

Onnittelut Finlandia-palkinnosta Mikko Rimminen!

5 kommenttia:

Ilse kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu juttu... kyllä on pakko tarttua Rimmiseen. :)

Joana kirjoitti...

Ilse, tällainen olo minulle kirjasta jäi. Oikeasti toisella lukukerralla tekstiin osaa tarttua ihan eri tavalla. Ja taas meitä viedään kuin pässiä narussa! : )

Ps. Luuttusin tuossa äsken olohuoneen ja eteisen ja vessan ja sohvan ja olohuoneen maton, ja kaksi koneellista pyykkiä odottaa vuoroaan. Kyllä mahatauti on kamala asia.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Ai että Irma on Keravalta? No, sitten täytyy minunkin Nenäpäivään tarttua, Keravan kupeessa on asutaan ;)

Ja äskeiseen Ilselle kirjoittamaasi kommenttivastaukseen: pikaista paranemista! Vatsatauti on lastentaudeista kurjin.

Joana kirjoitti...

Lumiomena, no tottahan sinun täytyy kirja lukea, jos kerran Keravan kupeessa asut, ehdottomasti! Kerava on ihmeellinen paikka!

Kiitos, tietynlainen kauhutila kotona vallitseekin, kun me kolme vanhinta odotamme, milloin tauti tarttuu meihinkin. Onneksi on pitkä vapaa! Onneksi tämä tauti ei tartu netin välityksellä! ; )

Suvi kirjoitti...

Tuo kirja on kyllä pakko lukea... :D