Täytyy myöntää, että nykyisin aika useasti olen huomannut, etten enää tunne suurta intohimoa sisustusasioita kohtaan. Lehtikuvissa kaikki näyttää aina niin kauniilta, mutta vaikka sen kaiken ihanuuden saisi meidän huusholliin, joku kummallinen hirmumyrsky pyyhkäisisi asiat paikoiltaan alle aikayksikön... Meillä ei asu hirviöitä, lapset ovat oikeasti kultaisia ja hyvätapaisia.
Minä nautin sisustuslehtien lukemisesta. Lehtikuvissa mikään ei voi liikahtaa paikoiltaan, kauneus ja tunnelma säilyvät loputtomiin. Yllä kuva, jota olen tällä viikolla ihastellut ja jonka ääressä huokaillut.. Ihanuus löytyy uudesta Jeanne d´Arc Living -lehdestä. Isot kaapit kätkevät sisäänsä ilmeisesti kaiken (myös sotkuiset lapset). Meidän lastenhuoneessa ei ole kaappeja.
Talo & Koti -lehden kolumnisti Panu Kaila kirjoitti tammikuun numerossa mielestäni hyvin osuvasti aiheesta, joten tässä sitaatti häneltä:
"Maailma mullistuu vauhdilla, halpatuotanto syytää maailmaan krääsää ja kodit täyttyvät kvartaalimuodeilla. Kannattaisi kuitenkin ostaa vain sellaista mitä tarvitaan eikä kaikenlaista mitä tarjotaan."Tuo kvartaalimuoti on hieno sana. Meidän koti on varmaan sisustettu millennium-muodilla. Yleensä suosimme suomalaisia huonekaluja ja ostamme saman sarjan tuotteita useamman. Olemme ilmeisesti valinneet väärät sarjat, sillä viime vuosien aikana olemme monet kerrat joutuneet toteamaan, että meidän sarjaa ei ole enää saatavilla, tuotanto lopetettu. Kiva juttu tämä kvartaalimuoti!
Piston tunsin myös tuon krääsän kohdalla. Turhan usein olemme ostaneet sitä jotain kivaa, jota oikeasti emme tarvitse, onnen ostamista sanoisin. Alimmassa kuvassa yksi tämmöinen ruutumekkoinen "onni".
Mistä tämä kaikki vuodatus tälle päivälle?
Meille ostettiin kerrossänky. Ostos oli tarkkaan harkittu ja sänkyjä etsittiin pitkään. Kauppojen valikoimat tuntuivat suppeilta ja käytettynäkään ei tahtonut mieleistä kokoonpanoa löytyä. Sänkyjen piti olla pienet ja sirot (mielellään jatkettavia), mutta kuitenkin tarpeeksi tukevaa mallia. Tällaiseen sitten päädyimme:
Itse olin ajatellut romanttisempaa ja pyöreämuotoisempaa, mutta tämäkin on kiva (ja pieni). Materiaali kuultomaalattua mäntyä. Muutama karmaiseva ajatus tosin kävi mielessä, kun kotimaisena ostamamme sänkylähetys saapui viitenä lautapakettina, joiden päällä luki "MADE IN ESTONIA" ja sama venäjäksi.
Sopivat osat kuitenkin löytyivät paketeista, ja mies uhrasi vapaailtansa. Työn tuloksena lapset peiteltiin puoliyön aikaan uuteen sänkyyn makoisille unille.
Nyt sormet syyhyäisivät ompelukoneen ääreen, sillä sänkyihin pitäisi saada päiväpeitteet. Haaveilen tilkkutäkeistä
Greengaten tyyliin. Tämäkin on pitkäaikainen haave. Tein jo syksyllä harjoittelukappaleen nukensänkyyn. Tässä tulos:
Saapas nähdä, uskallanko ryhtyä ompelupuuhiin!
Tähän suloiseen touhuajaan tutustuimme viime syksynä. Neidin nimi on Nala ja ikää 1,5 vuotta.
Omaksi emme voi koiraa koskaan ottaa, mutta Nala on mainio lainakoira, jonka kanssa on kiva touhuilla pihahommissa mökkitontillamme.
Meidän lapset suhtautuvat moniin koiriin aika pelokkaasti, mutta tätä heiluhäntää ei voi pelätä. Neiti ei pure eikä murise ja on aina valmis iloiseen leikkiin. Viisas pieni koira!
Yllättävän sitkeäkin tämä koiruliini on ja pomppii lumessa kuin pieni jänis. Toisaalta ihmekös tuo, jos vanhempina on chihuahua ja jackrussel.
Ihana pieni koira!
