Täytyy myöntää, että nykyisin aika useasti olen huomannut, etten enää tunne suurta intohimoa sisustusasioita kohtaan. Lehtikuvissa kaikki näyttää aina niin kauniilta, mutta vaikka sen kaiken ihanuuden saisi meidän huusholliin, joku kummallinen hirmumyrsky pyyhkäisisi asiat paikoiltaan alle aikayksikön... Meillä ei asu hirviöitä, lapset ovat oikeasti kultaisia ja hyvätapaisia.Minä nautin sisustuslehtien lukemisesta. Lehtikuvissa mikään ei voi liikahtaa paikoiltaan, kauneus ja tunnelma säilyvät loputtomiin. Yllä kuva, jota olen tällä viikolla ihastellut ja jonka ääressä huokaillut.. Ihanuus löytyy uudesta Jeanne d´Arc Living -lehdestä. Isot kaapit kätkevät sisäänsä ilmeisesti kaiken (myös sotkuiset lapset). Meidän lastenhuoneessa ei ole kaappeja.
Talo & Koti -lehden kolumnisti Panu Kaila kirjoitti tammikuun numerossa mielestäni hyvin osuvasti aiheesta, joten tässä sitaatti häneltä:
"Maailma mullistuu vauhdilla, halpatuotanto syytää maailmaan krääsää ja kodit täyttyvät kvartaalimuodeilla. Kannattaisi kuitenkin ostaa vain sellaista mitä tarvitaan eikä kaikenlaista mitä tarjotaan."
Tuo kvartaalimuoti on hieno sana. Meidän koti on varmaan sisustettu millennium-muodilla. Yleensä suosimme suomalaisia huonekaluja ja ostamme saman sarjan tuotteita useamman. Olemme ilmeisesti valinneet väärät sarjat, sillä viime vuosien aikana olemme monet kerrat joutuneet toteamaan, että meidän sarjaa ei ole enää saatavilla, tuotanto lopetettu. Kiva juttu tämä kvartaalimuoti!
Piston tunsin myös tuon krääsän kohdalla. Turhan usein olemme ostaneet sitä jotain kivaa, jota oikeasti emme tarvitse, onnen ostamista sanoisin. Alimmassa kuvassa yksi tämmöinen ruutumekkoinen "onni".
Mistä tämä kaikki vuodatus tälle päivälle?
Meille ostettiin kerrossänky. Ostos oli tarkkaan harkittu ja sänkyjä etsittiin pitkään. Kauppojen valikoimat tuntuivat suppeilta ja käytettynäkään ei tahtonut mieleistä kokoonpanoa löytyä. Sänkyjen piti olla pienet ja sirot (mielellään jatkettavia), mutta kuitenkin tarpeeksi tukevaa mallia. Tällaiseen sitten päädyimme:
Itse olin ajatellut romanttisempaa ja pyöreämuotoisempaa, mutta tämäkin on kiva (ja pieni). Materiaali kuultomaalattua mäntyä. Muutama karmaiseva ajatus tosin kävi mielessä, kun kotimaisena ostamamme sänkylähetys saapui viitenä lautapakettina, joiden päällä luki "MADE IN ESTONIA" ja sama venäjäksi.Sopivat osat kuitenkin löytyivät paketeista, ja mies uhrasi vapaailtansa. Työn tuloksena lapset peiteltiin puoliyön aikaan uuteen sänkyyn makoisille unille.
Nyt sormet syyhyäisivät ompelukoneen ääreen, sillä sänkyihin pitäisi saada päiväpeitteet. Haaveilen tilkkutäkeistä Greengaten tyyliin. Tämäkin on pitkäaikainen haave. Tein jo syksyllä harjoittelukappaleen nukensänkyyn. Tässä tulos:
Saapas nähdä, uskallanko ryhtyä ompelupuuhiin!
8 kommenttia:
Hauska sana tuo kvartaalimuoti, mutta mitähän ihan oikeasti tarkoittaa? Kysy blondi täältä jostain... ;-)
Tuo teidän kerrossänky on muuten tosi kivannäköinen ja varmasti käytännöllinen ratkaisu. Ja tuo alin kuva, jossa siis tuo omatekememäsi peitto hiirulaisella, on aivan ihana!
Mukavaa perjantaita!
Hyvältähän tuo sänky näyttää! Ja on vielä ilmeisen suosittukin!
Tuo on niin totta, mitä kirjoitit huonekalusarjojen valmistamisesta.
Meillä itsellä on kyllä ollut tuon asian suhteen parempi tuuri, mutta - kuinka ollakaan - lastenhuoneen kerrossänky on silti pienoinen ongelma. "Meidän" sarjan kerrossänky kun on muuten hyvä, mutta vähän pöhkön näköinen. Samaa tyyliä olevat vastaavat toisten valmistajien ihan ok näköiset sängyt taas ovat liian heppoisia. Kun huonoa sänkyä ei voi ostaa, niin ostaako siis tyyliin sopiva vai tyyliin sopimaton kunnollinen sänky...?? Kummassakaan vaihtoehdossa näky ei hivele silmiä. :(
Niin, ja ei muuta kuin rohkeasti tilkkuilemaan vaan!
(BTW, siihenkin kuulemma jää helposti koukkuun!)
Juu, kotiäidin halpa huvi on lukea miehen Kauppalehti Optiota ja viime vuosina tuo kvartaalitalous-sana on vilahdellut aika tiuhaan...Tavoitteet asetetaan siis neljännesvuosittain ja sisustuskin voidaan panna uusiksi markkinamiesten mukaan jos ei nyt neljä kertaa vuodessa niin ainakin kahden ja puolen vuoden välein, että raha ja maapallo eivät koskaan pysähtyisi! (näin vastaa toinen blondi jostain susirajan takaa ;)).
Sänky on kiva ja lapset keksivät heti mainion majaleikin. 10-vuotiaskin haluaa nukkua pienten kanssa samassa huoneessa, hän kun pääsi yläsänkyyn...
Titta, olin jo tiistain jälkeen luopumassa tilkkutäkkiajatuksesta ja harkitsin tikattua vaihtoehtoa. Tänään sain käsiini uutukaisen Suuri Käsityökerho -lehden ja tietenkin siellä hehkuteltiin tilkkutäkkiohjeilla ja valmis peittokin oli kuin karkki, joten ehkä minäkin uskallan sittenkin yrittää. Tee vaikka yhden ensin...
Kaikkea sitä Optiota lukiessa oppii... ;-) Että sisustus uusiksi parin vuoden välein... Ei ainakaan meidän perheessä mitenkään realistista, edes kerran neljässä vuodessa... ;-)
Mutta mä itse asiassa luin viime kesänä jostain suomalaisesta naistenlehdestä erään perheen uudesta kodista kertovan artikkelin ja piti ihan kahdesti tavata, kun perheen äiti siinä kertoi, että meillä vaihdetaan yleensä sohvakalustot ja keittiön pöydät ja kalusteet noin kerta vuoteen. Mä olin kyllä ihan öönä!
Ehkä olen pudonnut nykymaailman kulutushysterian kyydistä kokonaan, mutta tuntuipa kyllä melkoiselta rahan tuhlaamiselta tuollainen tyyli...
Kyllä tilkkutöissä värisilmä lepää...! Vaatii vaan aika paljon tilaa, minulla ainakin, sen kerran kun sen yhden tein.
Töitä kuuluu vaan. Hyvää viikonloppua!
M
Hei M!
Niin, tilaa ja aikaa ja taitoa ja välineitä ja ... Tekisi niin mieli kokeilla.
Katsoinkin tv:stä, että sinulla riittää töitä! Kuka se sanoikaan, että elää vain kesäisin? Toteamus ei pidä enää paikaansa.
Tsemppiä urakkaan!
Lähetä kommentti