Vaikka olenkin melkoinen kotikissa, joskus on mukava matkustaa vieraille maille. Kesäisin kaipaan tunturituulten tuoksua ja haluaisin nähdä meren. Aika usein haaveeni on toteutunutkin.
Maailman rannoilta olen muistoiksi kerännyt kauniita kiviä. Vaikka sisämaan asukkaalle itse meri on pelottava ja vieras elementti, rantojen kivet tuntuvat tutuilta ja turvallisilta.
Vaaralliset särmät ovat niistä hioutuneet ja kiviä on mukava pitää ja pyöritellä kädessä. Jokainen kivi tuntuu omanlaiseltaan.
Ikiaikaisia muistoja.
Liikkeessä jälleen...
Vaikka olenkin melkoinen kotikissa, joskus on mukava matkustaa vieraille maille. Kesäisin kaipaan tunturituulten tuoksua ja haluaisin nähdä meren. Aika usein haaveeni on toteutunutkin.
Maailman rannoilta olen muistoiksi kerännyt kauniita kiviä. Vaikka sisämaan asukkaalle itse meri on pelottava ja vieras elementti, rantojen kivet tuntuvat tutuilta ja turvallisilta.
Vaaralliset särmät ovat niistä hioutuneet ja kiviä on mukava pitää ja pyöritellä kädessä. Jokainen kivi tuntuu omanlaiseltaan.
Ikiaikaisia muistoja.
3 kommenttia:
Kylläpäs kivet voi olla kauniita :)
Minua(kin) sisämaan kasvattina meri melkein pelottaa ja ahdistaa. Tykkään, että järvellä näkee vastarannan tai maata jotenkin. Haluaisin niin kovasti olla meri-ihminen.
-Hentu-
Minäkin tuppaan kantamaan reissusta kaikenlaista luonnosta poimittua muistoa. Mies joskus nauraa, että toiset ne kantaa matkalta matkamuistoja, mutta meidän rouva kantaa lisäksi käpyjä, lehtiä, oksia ja kiviä... ;-)
Lähetä kommentti