tiistai 24. helmikuuta 2009

Taideaarteita

Lomailtu on ja laulettu ääni käheäksi SingStaria. Nouseva tähti olen edelleen! Meidän perheen mestari on lasten isä.

Kähellä äänellä en sitten olekaan voinut lukea lapsille päiväunisatuja moneen päivään. Tänään saimme kuitenkin vihdoin ja viimein päätökseen Kuinka Kum-Maan seikkailut. Olipa jännittävä tarina!
♥ ♥ ♥
Tuosta kirjasta muistui mieleeni lasten taidekirja Tunnetko?, joka esittelee lasten silmin Ateneumin keskeisiä teoksia, ja kyseisestä kirjasta kurkistimme sitten oikeaa Kuningatar Blankaa. Poikaa kiinnosti enemmän Simbergin Poika ja pääkallo. Tauluhan on siitä kiehtova ja aavemainen, että siinä oikein tarkkasilmäinen voi nähdä kaksi poikaa.
Kansallisaarteiden lisäksi kirjasta löytyy paljon hauskoja Julia Vuoren piirroksia. Kuvien pienet otukset ovat hienosti sisäistäneet taulujen keskeiset ajatukset.
Värejä on käytetty runsaasti. Kirjaa on ilo lukea!
Toivottavasti teosta on edelleen saatavilla. Meidän kirja on ostettu kymmenisen vuotta sitten Ateneumin kirjakaupasta.
Kaunis kiitos kirjan tekijöille!

4 kommenttia:

Olivia kirjoitti...

Minulla on tuo sama kirja. Sain sen, varmaankin noin kymmenen vuotta sitten, silloisesta työpaikasta läksiäislahjaksi. Ihana kirja tosiaan. Pian esikoisen kanssa voisikin tehdä retken Ateneumiin.

elina kirjoitti...

Hei,
Minäkin ostin kyseisen kirjan tyttärelleni joskus 90-luvun puolivälin tienoilla ja pidän siitä kovasti. Olin tuolloin kuvataidekasvatusta käsittelevässä koulutuksessa ja siihen kuului Marjatta Levannon vetämä mielenkiintoinen viikonloppu Voipaalan lastenkulttuurikeskuksessa.
En tiedä onko sitä enää edes olemassa koko keskusta?
Kuvasi toivat mieleen mukavia muistoja.

Joana kirjoitti...

Ihana kirjahan tämä todella on. Mukavaa, että muillakin on kirjasta onnellisia muistoja.

Hannis kirjoitti...

Meidän pojilla oli ollut tänään päiväkodissa/eskarissa Kalevalanpäivän juhlat. Nythän on Ateneumissa Kalevala-näyttely, jossa vanhaa ja uutta mukana. Mietin, josko menisi tuon vanhemman kanssa joku päivä kurkkaamaan. Näkisi itsekin niitä upeita Gallen-Kallelan taideaarteita!