Kansanperinteen mukaan Annan päivänä aloitetaan joululeipomukset. Annan yönä sai vanhoina aikoina kierrellä naapureissa maistiaisia pyytämässä ja leivonnaisia oli parempi talosta löytyä, sillä muuten seuraavan vuoden kalasaalis oli uhattuna.
Pakkohan kalamiehen perheenkin oli tänään varautua mahdollisiin vieraisiin. Meillä leivottiin porkkanasämpylöitä.
***
Kesken sämpylänpaiston ovella piipahtava entinen naapuri taitaa tietää nykyperinteen mukaan oikein mainiota kalaonnea, vaikka meillä oli tarjota matkalaiselle vain lämpimäisten tuoksua. Joulu on ihmeellistä aikaa!
Pieni apulainen ennättää muuten joka paikkaan. Pullasudilla puhdistetaan pöydät, sitten vaihdetaan vaatteet ja herkutellaan välipalan jälkiruokana ihanalla enkelipiparilla. Tässä välissä nukutaan päiväunet ja sitten riennetään teatterilippuja ostamaan. Onneksi toinen meistä on sentään tehokas. Se toinen jatkaa haaveiluaan rauhallisesta joulun ajasta...
Kaunis kiitos piparinpaistajalle!
2 kommenttia:
Voi ei. Pitäisi perehtyä perinteeseen. Taisi ensi kesän kalasaalis jäädä aika heikoksi. :)
Hieno pipari!
Ilse, ehkä tämä olikin jokin länsisuomalainen perinne, joten ällös murehdi. ; )
Lähetä kommentti