Minä rakastan kalajuttuja ja meillä asuu mies, joka osaa niitä myös kertoa. Ison lohen väsyttäminen on aina tarinan arvoinen tapaus ja voi sitä onnea, kun kala on kuivalla maalla.
Lohen pyytäminen on hyvin sosiaalista ja lohijoilla tieto kulkee salaman lailla. "Nyt on kala kiinni!" ja vaimo heittää kameran kaulaan ja ryntää paparazzina rannalle kuvauskohteenaan onnellinen mies - niin ja tietenkin se kala myös.
9 kommenttia:
Mikä sen parempaa kuin kalakeitto! Minun yksi lemppariruoka. Ja vielä itse pyydetty kalakin, vau!
Olet kyllä unelmien vaimo, kun jaksat kuunnella kalajuttuja. Minä en aina oikein jaksa. Mutta se johtuu siitä, kun niitä on niin paljon, hah. :D
Ihanat kuvat!!!
Komea vonkale! Kyllähän noista saa varmaan varsinaisen jännitystarinan... :)
Kirsikka, totta puhut! Tuo keitto oli ystäväni valmistamaa herkkua.
Ilse, kaikki jutut kelpaavat tänne, mutta nuo pohjoisen kalajutut ovat aivan omaa luokkaansa. En ymmärrä, mistä ne miehet keksivätkin niin paljon puhuttavaa.
Anna ne tarinat alkavat jo kauan ennen kalan nappaamista. Perhokalastus on ihmeellinen laji. Monta puhelinsoittoa, vierailua kalastustarvikeliikkeissä, luonnon tilan tarkkailua ja sitten ne tapahtumat joella... Jossain kirjassa luki, että Tenon lohikin kasvaa vielä pyyntinsä jälkeen puoli kiloa vuodessa. En tiedä sitten, me emme ole Tenolla koskaan käyneet. ;)
Valtavan kiva kuvasarja! Mmm, ihan vesi herahti kielelle, lohisoppa on meidänkin perheen herkku.
Kalaonnea myös tulevaan!
Kiitos Teija! Nyt siirrymme taas katiskalinjalle. :)
Loistokuvat :)
Hauskaa, että olet noin hengessä mukana. Sama juttu meilläkin!
Kivoja kuvia, alkoi tehdä mieli kalakeittoa. Pitäisikö lähettää nuo minun kalastajat kokeilemaan onneaan ;-)
Kiitos Rilla! :)
Lena, laitahan kalastajat matkaan ja tilaa valmiita fileitä! ;)
Lähetä kommentti