sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Terapiaa


Omaan visuaalisen muistin ja valokuvat ovat minulle valtavan tärkeitä. Huonoina päivinä onnellisten päivien kuvista saa positiivista energiaa. Tässä yksi tällainen onnellisten päivien otos. Kuva on osa ihanaa kuvasarjaa, jonka haluaisin ripustaa joskus jopa seinälle tuomaan iloa ja voimaa elämään.

Oikeasti tämä kuluvakin päivä kuuluu siihen onnellisten päivien osastoon, ainakin melkein. Olimme mökillä ja kävelimme kultaisessa sateessa keltaisessa lehtikuusimetsässä.  Luulin saaneeni kameraani joulukorttikuviakin. Arvata saattaa, miten tarina päättyi? Onnistuin kotona tyhjentämään kameran muistikortin ja kuvat katosivat jonnekin ja takuulla ikuisiksi ajoiksi.

Onneksi mies ei ollut tuolloin kotona (säästyipä kerrankin näkemästä ja kokemasta äkäistä emäntää ja hetkittäistä epätoivoa) ja onneksi näitä pelastavia kuvia on kansiot pullollaan. Nyt lähden ostamaan Bionicle-pojalle kaupasta suklaakeksejä ja kermavaahtoa. Keittiössä odottaa pannukakkutaikina, maailman paras sellainen!

9 kommenttia:

♥ Hannele kirjoitti...

Voi että, mulle kans kamera ja kuvat niin tärkeetä (kyllä meiän miäs saa mua äkäsenäkin nähdä, vaikka nyt hänen vuoro, kun pudotin hänen kameran vessan pönttöön)

Ilse kirjoitti...

Minun on niin vaikea kuvitella "emäntää" äkäisenä. Miksiköhän? :) Ja voi että näitä koneita. Milloinkohan tuo tapahtuu minulle? Epätoivo ei jäisi hetkittäiseksi.

Terveiset Bionicle-pojalle!

Hannah kirjoitti...

Olipas tuttuja tuntemuksia;) Toivottavasti kuvat ei nyt kuitenkaan olis iäksi menneitä...

Kuvat ovat itselle samoin valtavan tärkeitä, niihin saa parhaimmillaan talletettua huikeita tunnelmia ja rakkaita muistoja.

Iloa viikkoosi! Lämmöllä Hannah

Joana kirjoitti...

Hannele,eihän! No se taitaa olla entinen kamera.

Ilse, voi kuule, et tunne minua ollenkaan. Meillä mies ei osaa olla äkäinen ja minä tulen siitäkin välillä äkäiseksi. Onneksi äkäily on nopeasti ohimenevää sorttia. : ) Palaillaan!

Joana kirjoitti...

Kiitos Hannah! Kuvat menivät taivaan tuuliin, mutta onneksi vain yhden mökkireissun kuvat. Ehkäpä taas opin jotain. Iloa sinunkin viikkoosi! : )

lumiomena kirjoitti...

Voi itku noiden kuvien kanssa. Minä olisin varmasti reagoinut samoin. Mutta onneksi on vain vähän asioita, joita pannukakku tai tuollaiset pelastavat kuvat eivät parantaisi.

Joana kirjoitti...

Kiitos Lumiomena!

Kirsikka kirjoitti...

Kuvat ovat kyllä niin tärkeitä minullekin. Pitäisi vain saada kaikki ihan paperille asti. Vähän huolestuttaa, että joku kerta käy näiden koneiden kanssa huonosti. Kaapissa odottelee iso pino kuvia laittamatta albumiin, kun joskus vaan ehtisi. ja seinillekin pitäisi saada paljon enemmän kuvia, siellä ne olisivat ilahduttamassa pävittäin. Harmillista miten joulukorttikuvillesi kävi. Mutta onneksi vielä ehtii uusiakin napata :) Tosin olisi kiva olla ajoissa, ettei tule taas kiirus sen kanssa...

Joana kirjoitti...

Samat sanat, paperille pitäisi saada. Yleensä kerran vuodessa tuo urakan teen ja sitten niitä kuvia onkin pari päivää postilaatikko tulvillaan.

Aika harvoin olen kuvista postikortteja tehnyt, se joulu osaa aina yllättää...