keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Rolling Stones


"Juuri hän pitää pyörät pyörimässä perheessä. Koko hoito luhistuisi kuin korttitalo, ellei kaksivuotiaan suojaava käsi lepäisi kaiken yllä. - - - Hän tajuaa, että ilman häntä ei saataisi aamupalaa, lounasta eikä päivällistä."


"Kaksivuotias on tosiaan maailman mahtaja. Hänellä on varaa hoitaa omien asioidensa lisäksi alamaistensa asiat. Hänen huolensa ovat yhtä touhukkaan mainioita kuin liikuttaviakin. Se joka esim. purskahtaa itkuun kaksivuotiaan nähden, voi valmistautua pitkälle vietyyn lohduttelukäsittelyyn. Lohtuhuopa ja tyyny raahataan oitis esiin, onnettoman otsaa taputellaan, vettä, maitoa ja pilsneriä tarjoillaan ja niiden kera puoliksi syöty voileipä, minkä jälkeen elämäniloa kohennetaan narskuttavalla ankalla tai muulla erikoisen tervehdyttävällä lelulla. Olen kautta kaikkien vuosien ja lasten ajatellut, että talossa pitäisi aina olla kaksivuotias!"


 "Hän tietää, miten siivotaan, tehdään ruokaa, pukeudutaan.   Kahden vuoden ikä on lapsuuden hallitsevimpia. Tyyneys, tasapaino, varmuus ja turvallinen ilo leimaavat hallinnan kausia, ja kaksivuotias on siitä malliesimerkki." 

 
Kuvaukset ovat sitaatteja kirjasta, joka on aina hupaisa kaivaa kirjahyllystä esiin lasten syntymäpäivien aikoihin. Tapanani onkin lukea heille ääneen, millaista heidän elämänsä seuraavan vuoden aikana tulee olemaan. (Tosin 11-vuotiaalle en lukenut, sillä luonnehdinta ei enää pitänyt lainkaan paikkaansa, vanhentunutta tietoa ehdottomasti.)



Niin ja tuo kirjahan on tietysti  Anna Wahlgrenin Lapsikirja ja kuvaus 2-vuotiaasta peräisin vuodelta 1973.



3 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Heh, noita samoja pätkiä olen itse lukenut viime aikoina. Aina silloin kun tuntuu siltä, että nyt tarvitaan rauhoittavia sanoja ja vahvistusta sille, että minkä itse luulen tietäväni oikeaksi. Kaksivuotiaat kun ovat maailman valtiaita :)

Arja kirjoitti...

Hauska kirjoitus :-))
Hyvää Uutta Vuotta 2010!

melkoelli kirjoitti...

Heh, olipas niin osuvia sanoja. Ei ole montaakaan päivää, kun ystävän kanssa puhuttiin siitä, kuinka ihana lapsi on kaksi vuotiaana. Niin toukuhas ja olevinaan iso, mutta silti vielä sellainen ihana pieni töpsykkä, lapsenpyöreä ja suloinen. Voi kun tästä ajasta saisi pienen palan purkkiin ja voisi katsella sitä aina kun tulee ikävä...
Itselläni ei tuota kirjaa ole, mutta paljonhan siitä kirjasta puhutaan.