maanantai 12. huhtikuuta 2010

SAKSET


Näin meillä tänään. Nuorimmainen on löytänyt SAKSET ja ilmiömäisiä kykyjä itsestään. Minä totean: "Äitiinsä tullut, askartelu geeneissä." Illan päätteeksi siivoan tuhat ja yksi pientä paperilappusta olohuoneen lattialta. Pojat olivat 2-vuotiaina aivan erilaisia.

6 kommenttia:

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Se on jännä että toisia ssakset enemmän kiinnostaa. Paperin jälkeen sitten leikellään hiukset ja liimataan sitten liimalla leikellyt hiukset takaisin niinkuin meillä taannoin ;)

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Ihanaa, silppuaika on alkanut ;) Meillä myös tyttö on innostunut askartelusta ja silppua löytyy runsaasti, mutta poikaa ei askartelu tai piirtäminen innosta ainakaan vielä.

Kirsikka kirjoitti...

Tuttua juttua. Toi harjotteluvaihe vaihe on vaan niin kovin sotkuista hommaa tosiaan. Meilläkin esikoinen tykkää kovasti leikellä. Nyt saa jo jopa autttaa äitiä leikkaamaan teippiä ja lankaa tarvittaessa ;)

Ilse kirjoitti...

Oho, hieno tuo lopputulos! :) Kun otsikko oli isolla, ajattelin jotenkin jo, että siinä menivät vaatteet ja hiukset (ja sormet...!) harjoitellessa. Onneksi ei.

Marielisa kirjoitti...

:)

Meillä esikoista ei koskaan ole sakset liiemmin innostaneet kun taas kuopus leikkasi jo pienenä mm.nallelta käden, päiväkodissa(!) itseltään otsahiuksia...paperista puhumattakaan!
Nykyisin kohteena tottakai askartelut ja kankaat ;)

Joana kirjoitti...

Anna, tuo oli aivan uutta, että vielä liimataan hiukset takaisinkin. :)
Minulla ei ole muistikuvia, että pojat olisivat koskaan olleet erityisen kiinnostuneita saksista, mutta tuo hiusten muotoilu (ja yleensä otsatukasta kauhea lovi) kuuluu ilmeisesti jokaisen lapsen kasvuun ja kehitykseen, niin myös meidän poikien.

Lumiomena, silppuaikapa hyvinkin. Nyt pitää vain olla tarkkakorvainen, sillä hiljaiset hetket saattavat siis merkitä jatkossa täyttä tuhoa...

Kirsikka, lupaatko, että vain harjoitteluaika on sotkuista! Ihanaa kuulla!

Marielisa, jännää, että nuo nuorimmaiset ovat innokkaimpia. Minä luulen, että vanhimman kohdalla olin sen verran ylisuojeleva, että sakset olivat visusti lukkojen takana. Enää ei oikein jaksa nipottaa!

Ilse, mihin se kommenttisi katosi? Ei onneksi SAKSIEN kanssa vielä mitään suurempaa dramatiikkaa (vielä).