Viikonloppuna osallistuimme perinteisiin pilkkikisoihin.
Istua nökötin jäällä 2,5 tuntia. Kaloista ei ollut tietoakaan, tai sitten olin vajonnut omiin ajatuksiini niin syvälle, etten reagoinut vavan väpinään. Edellisissä kisoissa nostin avannosta 16 punasilmäistä hopeakalaa. Aina ei voi olla yhtä hyvä tuuri!Varpaat kyllä palelivat.
Luovuttaa ei kuitenkaan voinut. Meditointirupeama virkisti sielua. Kuulin varisten vaakkumista ja oikeaoppista talitintin laulua. Lisäksi näin ketun ja joutsenia.
Joku sai saalistakin. Ei tainnut olla voittokala tämäkään.
Mukavat kisat, kiitos järjestäjille!
1 kommentti:
No voihan, minä olen aina tykännyt pilkkimisestä ja nyt tuli taas sellainen olo, että yääh, mä haluun kanssa! Viimeisestä pilkkireissusta kun taitaa olla kolme, neljä vuotta. Noh, kyllä sitä sitten taas ehtii, kun joskus Suomeen palaa.
Viikon jatkoja!
Sari
Lähetä kommentti