Parhaat päiväni pihalla

Nyt alkaa olla käsillä se aika, jolloin herään talviunesta ja katoan puutarhaani (=lue rivitalon takapiha, ehkä noin 350 neliötä). Onneksi leipätyöni onkin sellainen, että kesäkatoaminen on mahdollista. Yksi ystäväni muisti minun kerran sanoneen, että elän vain kesäisin. Sanonta tarkoittaa siis sitä, että talvella tehdään töitä ja kesällä tehdään mitä tehdään ja nautitaan elämästä ja kiireettömyydestä.

Tämä talvi on kyllä ollut siinä mielessä poikkeus, että elämästä on ehtinyt nauttia ihan jokainen päivä, pienet lapset ovat pitäneet siitä huolen! Esimerkkinä tarina eiliseltä päivältä. Löysin kevään ensimmäisen leskenlehden pihakatumme varrelta. Neuvoin nuorempaa poikaani menemään liikennemerkin luo katsomaan keltaista leskenlehteä. Hän meni ja tuijotti tovin varoituskolmiota ja iloisena totesi: "Juu-u, täällä sanotaan, että varokaa leskiä!" Tällaista tämä meidän arki... (Kauhukertomukset kerron vain livenä!)
Ylimmässä kuvassa on puutarhapäiväkirjani. Sinne kirjaan haaveet ja hankinnat. Tänä keväänä olen tyytynyt vain lueskelemaan vanhoja merkintöjäni.

Haaveiluun sain ystäviltäni lainaan ihania puutarhakirjoja. Pentti Alangon Palavarakkaus ja särkynytsydän on ollut lainassa jo jonkin aikaa. Vankkaa perustietoa puutarhanhoidosta. Penttiin voi aina luottaa!

Rea Peltolan Taitava puutarhuri on myöskin tutustumisen arvoinen puutarhateos. Kirjassa todetaan: "Taitava puutarhuri osaa tehdä työtä kohtuullisesti ja nauttia runsain mitoin." Olen samaa mieltä!

Kolmas lainakirja keskittyy kärhöihin. Ihanat kärhöt (Minervan kustantama) esittelee yli 100 kärhölajiketta. Minun puutarhassani kasvaa vain viisi, joista Ville De Lyon on ehdoton suosikkini. Kirjassa on runsaasti vinkkejä mm. kärhöjen istuttamisesta, leikkaamisesta ja kasvitaudeista. Tähän kirjaan pitää vielä syventyä tarkemmin.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että tilkkupeitto numero 1 on valmis. Tosin vielä yhdet tikkaukset puuttuvat, ja teen ne käsin heti, kun aikaa löytyy tärkeämmiltä puuhilta. Mies on naureskellen ristinyt peiton blogipeitoksi. Hän epäilee, ettei peitto olisi valmistunut koskaan ilman blogin olemassaoloa. Kummallinen olettamus!



PS. Otsikon Parhaat päiväni pihalla on Mari Mörön puutarhatarinoita tulvillaan oleva teos, sekin hankintalistallani.

***

Viimeinen kuva vain jääkiekkofaneille:

Sisällä tavallinen vadelmatäytekakku, päällä mokkapalakuorrute. Pojat tykästyivät kovasti tähän juhlaherkkuun. Kaloreita ainakin 10 000! Varoitan siis etukäteen, että poikien tulevilla syntymäpäiväkekkereillä pöydässä saattaa olla Jyp-kakkua...