perjantai 22. toukokuuta 2009

Kirkasta

Nämä kukkaset aiheuttivat päänsärkyä, kunnes tajusin tuoda ne sisälle maljakkoon. Upeat PUNAISET tulppaanit putkahtivat nimittäin väärään kukkapenkkiin vaaleanpunaisten lajitovereiden kauhuksi. Kaksi päivää voivoteltiin, sitten tajuttiin hakea apuun puutarhasakset. Ensi vuonna saavat yllättää meidät uudestaan, aivan mahtavia tulppaaneita omalla, oikealla paikallaan.

Kaksi päivää meillä on pesty myös ikkunoita. Nyt alkaa olla jo tosi häikäisevää ja ajatukset tuntuvat kirkkailta. Kummallisessa sumussa sitä viime ajat on elettykin!

***
Eilen käväisimme pikaisesti mökkitontilla. Siellä oli tapahtunut valtavasti. Huussi oli kattoa vaille valmis, huvimajan pohja odotti betoniauton vierailua, saunan ja aitankin pohjat olivat hyvällä mallilla (kovin pieniltä näyttivät). Alapiha oli tasoitettu ja kasvimaakin vain multaa (ja jotain vihertävää) vaille valmis. Paikka tuntuu pelottavan ihanalta, ihmeellinen tunne! Suurta onnea ja pelkoa siitä, että ihminen ei ehkä eläkään satavuotiaaksi ja näe paikkaa koskaan valmiina. No, onneksi aloitimme ajoissa!

Teimme myös pienen kävelyretket lehtikuusimetsäämme. Sanoin pojalle, että menemme satumetsään. Hän ilahtui ja kysyi, luetaanko siellä satuja. Jos minä en muista, pitäkää te muut huoli, että pojalle vielä tänä kesänä luetaan satuja lehtikuusten katveessa ja käen kukkuessa... Ihana ajatus!

***
Kamerakin oli mökkiretkellä mukana, mutta akussa ei virtaa...

6 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että teilläkin hommat edistyy! Lehtikuuusimetsä kuulostaa niin hurmaavalta. Onpas mukavaa, että teillä on sellainen satumetsä. Kuvia odotellaan!

PrinsessaTrio kirjoitti...

Heh, aika tavallista tuo että akku loppuu kun olis jotain kivaa kuvattavaa... Ja mikä ihana idea tuo satuhetki oikeassa metsässä...

Karita kirjoitti...

Punaiset tulppaanit ovat pöydän koristus. Ihania! Hienoa, että työt mökkitontilla ovat edistyneet. Ennenkuin huomaatkaan on saunakin jo valmis ja ensimset löylyt heitetty!

pikku-pihlaja kirjoitti...

Yölliselle vierailulle tulin hiirulaisen majalle. Pitkän tovin lueskelin juttujasi. Ihanasti kirjoitat, ja mukavia kuvia höysteenä! Alemman postauksen nukkuja sai hymyn huulille :) Ihana!

hiiriemo kirjoitti...

Lehtikuusimetsä on minullekin uusi tuttavuus. Talvella se näyttää aika pelottavalta mutta näin kesää kohden mentäessä se näyttää oikean luontonsa..Minä pidän lehtikuusista! Neulaset eivät pistele, väri on ihana ja tuoksukin sateen jälkeen tosi raikas.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja Karitalle iso kiitos viimeisestä!

Titta kirjoitti...

Kivoja kuulumisia taas!

Katottomasta huussista johtui mieleeni lapsuuskesien partioleirit ja niiden hönderit eli riukulat. Ihan eksoottista siellä oli sateella istuskella... :)

Satumetsä kuulostaa ihanalta paikalta! Meillä on mummolan rantasaunan lähellä lähes ihan oikea peikkomökki, jonne on tehty jänniä seikkailuretkiä. Vanhan kalamajan saa lasten silmissä näyttämään ihan miltä vaan, kun sopivasti nostattaa tunnelmaa...