Lupa on!

Olemme jo kauan haaveilleet omasta kesäpaikasta. Tonttejakin olemme käyneet katsastamassa lukuisan määrän. Viime kesänä olimme jo lähes luopuneet toivosta. Minä epäilin, että Suomen rannat ovat jo niin täyteen rakennettuja, ettei hyviä tontteja enää ole olemassakaan.

Kriteereitä meillä oli paljon. Ensinnäkin oikea ilmansuunta. Halusimme, että tontille paistaa aurinko koko päivän. Toinen tärkeä kriteeri oli vesistö. Mies on innokas perhokalastaja, joten oikeiden koskien läheisyys oli tärkeä ehto. Itsekin pidän kalasta, joten suotavaa olisi, että kuha ja siika suorastaan hyppäisivät suoraan pannulle (ja fileinä pliis!). Lapsille turvallinen uimaranta puhdasvetisessä järvessä, puutarhamaaksi soveltuva maaperä, sijainti max. 70 km kodistamme, ikuinen kesä ja auringonpaiste... Mitä sitä voisi ihminen muuta haaveilla!

Eräänä syksyisenä sunnuntaipäivänä mies luki sanomalehdestä ilmoituksen tontista, joka tuntui ihmeeltä. Samalla hetkellä perhe oli pakattu autoon ja köröttelimme kohti tulevaisuutta. Mökkitonttimme oli löytynyt! Ihmeitä tapahtuu ja vieläpä aika usein!

Tänään olemme saaneet rakennusluvat rantasaunalle ja aittarakennukselle, joten luulen, että ensi viikolla alkaa jo kovasti tapahtua... Varsinaisen mökin rakennamme vasta joskus tulevaisuudessa, jos ei sitten lottovoitto osu kohdalle aikaisemmin, en kyllä ole muistanut lotota pitkään aikaan, ehkä pitäisi...

Juhlapäivän kunniaksi narsissitkin rupesivat tänään kukkimaan!