perjantai 15. toukokuuta 2009

Muistoja ja mekkoja

Kesä on siinäkin mielessä kivaa aikaa, että ulos voi mennä mekkosillaan. Minä olen vähän höpsähtänyt pienten tyttöjen mekkoihin, mutta voitte kuvitella, että näin käy, jos perheeseen syntyy kahden pojan jälkeen pieni prinsessa. Alkuun kaikki oli vaaleanpunaista, nyt onneksi värejä on tullut runsaasti lisää. Mekkoja käytämme edelleen paljon, vaikka kyllä niitä vähän liikaakin saattaa olla, ovat niin kovin sieviä - kuin pieniä kukkasia!

Jos muistelen omaa lapsuuttani, ihania mekot olivat silloinkin, vaikka olenkin syntynyt nyt niin kovin retrofroteehenkisellä 70-luvulla. Omat suosikkini olivat kyllä aika klassisia ja äidin ompelemia.

Aika pikkuisena tyttösenä minulla oli hyvin lyhyt vaaleanpunainen kesämekko, jossa oli sievät perhoshihat. Tuo mekko päällä sain Kannonkosken kirkonkylän kaupasta ilmaiseksi vaaleanpunaista tikkujäätelöä. Muistan, kun lopulta mekko oli jo liian lyhyt, koska olihan se kovin harmillista ainakin jäätelön suhteen.. Ehkäpä sitä jäätelöä sai muutenkin, mutta mekossa oli jotain ihmeellistä taikaa.

Toinen lempimekkoni oli oikeastaan hameen ja pussihihaisen puseron yhdistelmä. Hame oli salsamallinen, todella leveähelmainen ihanuus, joka pyöriessä avautui kuin jättiläismäiseksi kukkaseksi. Materiaali oli pienikukallista ja pastelliväristä puuvillaa. Tätä asua en unohda koskaan.

Kolmas kesäunelma oli sininen. Äiti oli tämänkin valmistanut luultavasti jostakin omasta vanhasta juhlapuserostaan. Materiaali oli henkäystäkin ohuempaa harsokangasta ja hyvin läpinäkyvä. Mekon kanssa käytettiin ilmeisesti uimapukua. Mekko oli malliltaan yläosasta rypytetty ja pienin olkaimin varustettu (vähän niin kuin yläkuvan mekossa), en muista, miksi tällaista hellemekkoa kutsutaankaan.

Oma tyttäreni (1,5 v.) pitää tällä hetkellä erityisesti yläkuvan vihreästä mekosta, vaikka se on aika pitkähelmainen. Salsahelmassa on ihana liikkua! Minäkin pidän mekosta, ja se ei kyllä ollenkaan pääse oikeuksiinsa tuossa valokuvassa. Vaikka kyseessä on hellemekko, sitä on kiva käyttää pitkähihaisen paidan ja sukkahousujen kanssa muulloinkin.

Tämä naulassa roikkuva valkoinen perhosmekko on minusta loistava keksintö. Vaate on valkoista froteeta ja siinä on huppu. Olemme käyttäneet tätä kylpytakin tilalla saunamekkona. Tällaisen ostaisin heti toisen isompaa kokoa jemmaan, jos näitä olisi vielä saatavilla.
Kolmas lempimekkomme on ns. bloomer eli pikkuinen mekko, jossa on kiinteä housuosa. Kuva on vähän tumma, mutta väri on oikeasti sitruunankeltainen. Tämäkin on hellemekko, mutta olemme käyttäneet housujen ja villatakin kanssa helteitä odotellessa...

Kaikki kuvien mekot olen tilannut Yhdysvalloista ja valmistaja on Gymboree. Harmillista on, että tämän kuun alussa EU määräsi jenkkivaatteille ylimääräisen sakkotullin, joten vaatteiden hinta lähes tuplaantuu. No, alet täytyy hyödyntää silti!

***
Vielä puutarhan kuulumiset:

Tänään kukintansa aloitti kevätpikkusydän. Jännityksellä odotan tulppaaneita, jotka istutin viime syksynä. En nimittäin muista, mitä väriä olivat...

5 kommenttia:

PrinsessaTrio kirjoitti...

Ihastuttavia pikku mekkoja... meillä niitä on kanssa läjäpäin kun talossa on vaan neitejä :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi että tuota alakuvaa! Täällä on tänään pilvistä ja kylmää, ja silmä lepää heleämmissä sävyissä...!

M

Sofi kirjoitti...

Ihan mahtava tuo alimmainen kuva,aivan kuin jostain kaukaakaukaa-ulkomailta kuvattu.
Minä hurahtaisin varmaan myös mekkoihin ja muihin pikkutyttöjen hömpsötyksiin täysillä.. (heh kahden pojan jälkeen...)

Mari kirjoitti...

Ihania mekkoja! Pienet mekot on kyllä niin suloisia, ja meillä pidetään mekkoja paljon... Mukavaa viikonloppua:)

Titta kirjoitti...

Sinulla on mekkogeeni! :))

Osassa naisihmisiä on varmasti olemassa jokin mekkogeeni, joka periytyy äidiltä tyttärelle. Tai voi se hypätä yhden sukupolven ylikin, niin kuin meillä on päässyt käymään. Yritän kyllä kovasti ottaa tyttärestä oppia - juuri tällä viikolla ostin uuden mekon. Itselleni.