torstai 22. lokakuuta 2009

Päätös

Tätä päätöstä osattiin odottaa. Iso poika lopetti eilen jääkiekon. Hieman haikeat ovat fiilikset, sillä olivathan pojat pelanneet samassa porukassa jo aika monta vuotta. Meidän elämä kyllä helpottuu päätöksen myötä, harjoituksia kun tuppasi olemaan aika monta kertaa viikossa.
Jääkiekko kuuluu kuitenkin monella tavalla edelleen meidän elämään. Nyt on jopa lupa kannattaa sitä toistakin tärkeää joukkuetta.
Muille harrastuksille jää enemmän aikaa.

Jotain musiikkiinkin liittyvää saattaa olla luvassa.

Jos harrastus alkaa maistua puulta, on parempi valita uudet kujeet.

Elämässä pitää olla hohtoa! Jes ja oi-joi-joi!
***

Kuvat napsittu pojan huoneesta.

10 kommenttia:

Titta kirjoitti...

Ooo, isoja päätöksiä teillä!

Nooh, nyt sitten hiljakseen totuttelette toisenlaiseen arkirytmiin, eiköhän se siitä ala sujumaan. Ja pelaamaankin voi talvella mennä sitten ihan vaan huvikseen kavereiden kanssa, sekin on varmasti ihan kivaa.

Kuvista päätellen... näinköhän tänä talvena pihaan vielä ilmestyy lumikouru?! Paippi, nääs!

PRINSESSATRIO kirjoitti...

Se on kivaa niin kauan kuin on...

Ainakin pojalla on hyvä musiikkimaku! Minun mieleeni ollut jo teinivuosista lähtien...toi Gunnarit siis...

Arja kirjoitti...

Muistan kuinka haikealta tuntui, kun poikani lopetti jalkapallon pelaamisen monen vuoden jälkeen.
Näin vain useasti käy kun lapset kasvavat :-)Nyt sitten vain uusia juttuja kehiin :-)

Kotivalo kirjoitti...

Minäkin muistan, miten esikoistytär lopetti joukkuevoimistelun. Samaan aikaan sekä haikea, että helpottunut olo. Joukkue oli toisilleen tuttu jo satujumpan ajoilta alle kouluikäisestä, samoin sitten tietenkin vanhemmat toisilleen. Toisaalta treenejä oli pahimmillaan 5-7 kertaa viikossa ja kilpailut päälle, joten se ainainen kuljettaminenkin loppui... Aikansa kutakin, niin kai se on = )

HIIRIEMO kirjoitti...

Aikansa kutakin, totta! Olo on helpottunut koko perheellä. Jotenkin on vain aika kurjaa ja hurjaa, että vaikka nappuloilla ikää on 10-11-vuotta pelaaminen pitää ottaa kuitenkin niin tosissaan. Seurajohdon tavoitteena kun on saada joka ikäkausijoukkueesta ainakin yksi pelaaja tulevaisuuden SM-liigaan. Mitähän tapahtuu niille kaikille muille innokkaille pikku pojille? Sääliksi käyvät pojat, jotka jaksavat esim. 15-vuotiaksi ja sen jälkeen tipahtavat tyhjään (pelaaminen kun saattaa lohkaista jopa 10-15 tuntia viikosta). Poikani joukkeenjohtaja ja valmentaja suhtautuivat onneksi lopetusilmoitukseen tosi hienosti ja lupasivat vielä järjestää palautekeskustelunkin pojan kanssa ratkaisuun liittyen.

Kotivalo kirjoitti...

Kyllä junioriurheilu on jo välillä vähän liian raakaa. Kun sitä kerran sanotaan, että huippu-urheilijaan tarvitaan 10 % lahjakkuutta ja 90 % treeniä, niin miksi kuitenkin vaan yleensä ne lahjakkaat pääsee pelaamaan... Vaikka on niitä sinettiseurojakin, missä kaikki pääsee pelaamaan. Tämä kaikki vielä kerran edessä, kun tuota nuorinta luotsataan eteenpäin... = )

Lena kirjoitti...

Meillä käydään keskustelua samasta aiheesta tällä hetkellä. Poika, 8-v, on pelannut kaksi vuotta ja nyt näyttää vähän siltä, että kiinnostus ei riitä. Katsotaan mihin päädytään, lopettaako vai ei.

HIIRIEMO kirjoitti...

Me olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Poikakin on ollut kovin levollisen tuntuinen. Asioilla on aina puolensa ja puolensa.

Venla kirjoitti...

Hei

Mukava blogi johon sisustussydän hakusanalla eksyin:)

Minkä ikäinen poikasi on?

HIIRIEMO kirjoitti...

Hei Venla!

Kiva kun kävit. Poika täyttää 11 v. ensi viikolla.