tiistai 21. huhtikuuta 2009

Parhaat päiväni pihalla

Nyt alkaa olla käsillä se aika, jolloin herään talviunesta ja katoan puutarhaani (=lue rivitalon takapiha, ehkä noin 350 neliötä). Onneksi leipätyöni onkin sellainen, että kesäkatoaminen on mahdollista. Yksi ystäväni muisti minun kerran sanoneen, että elän vain kesäisin. Sanonta tarkoittaa siis sitä, että talvella tehdään töitä ja kesällä tehdään mitä tehdään ja nautitaan elämästä ja kiireettömyydestä.

Tämä talvi on kyllä ollut siinä mielessä poikkeus, että elämästä on ehtinyt nauttia ihan jokainen päivä, pienet lapset ovat pitäneet siitä huolen! Esimerkkinä tarina eiliseltä päivältä. Löysin kevään ensimmäisen leskenlehden pihakatumme varrelta. Neuvoin nuorempaa poikaani menemään liikennemerkin luo katsomaan keltaista leskenlehteä. Hän meni ja tuijotti tovin varoituskolmiota ja iloisena totesi: "Juu-u, täällä sanotaan, että varokaa leskiä!" Tällaista tämä meidän arki... (Kauhukertomukset kerron vain livenä!)
Ylimmässä kuvassa on puutarhapäiväkirjani. Sinne kirjaan haaveet ja hankinnat. Tänä keväänä olen tyytynyt vain lueskelemaan vanhoja merkintöjäni.

Haaveiluun sain ystäviltäni lainaan ihania puutarhakirjoja. Pentti Alangon Palavarakkaus ja särkynytsydän on ollut lainassa jo jonkin aikaa. Vankkaa perustietoa puutarhanhoidosta. Penttiin voi aina luottaa!

Rea Peltolan Taitava puutarhuri on myöskin tutustumisen arvoinen puutarhateos. Kirjassa todetaan: "Taitava puutarhuri osaa tehdä työtä kohtuullisesti ja nauttia runsain mitoin." Olen samaa mieltä!

Kolmas lainakirja keskittyy kärhöihin. Ihanat kärhöt (Minervan kustantama) esittelee yli 100 kärhölajiketta. Minun puutarhassani kasvaa vain viisi, joista Ville De Lyon on ehdoton suosikkini. Kirjassa on runsaasti vinkkejä mm. kärhöjen istuttamisesta, leikkaamisesta ja kasvitaudeista. Tähän kirjaan pitää vielä syventyä tarkemmin.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että tilkkupeitto numero 1 on valmis. Tosin vielä yhdet tikkaukset puuttuvat, ja teen ne käsin heti, kun aikaa löytyy tärkeämmiltä puuhilta. Mies on naureskellen ristinyt peiton blogipeitoksi. Hän epäilee, ettei peitto olisi valmistunut koskaan ilman blogin olemassaoloa. Kummallinen olettamus!



PS. Otsikon Parhaat päiväni pihalla on Mari Mörön puutarhatarinoita tulvillaan oleva teos, sekin hankintalistallani.

***

Viimeinen kuva vain jääkiekkofaneille:

Sisällä tavallinen vadelmatäytekakku, päällä mokkapalakuorrute. Pojat tykästyivät kovasti tähän juhlaherkkuun. Kaloreita ainakin 10 000! Varoitan siis etukäteen, että poikien tulevilla syntymäpäiväkekkereillä pöydässä saattaa olla Jyp-kakkua...

8 kommenttia:

Karita kirjoitti...

Kesää ja puutarhahommien alkamista odotetaan myös täällä pensasaidan toisellakin puolella. Olen parhaillaan Brysselissä ja täällä on ihanan lämmintä ja vihreää. Erityisesti ihastuttavat katujen varsilla olevat, täydessä kukassa olevat koristeomenapuut.

Nirppanokka kirjoitti...

Voi apua, ihana tuo leskivaroitus :DDD

"Puutarhaan" katoamista odotan minäkin innolla. Rivitalo ja varmaan vähän pienempi piha kuin teillä, mutta istutuksia on sen seitsemääkymmentä sorttia. Kokeilla pitää tumpelon aina kaikenlaista. Oi kesä!

Heli kirjoitti...

Tuolilta meinasin pudota luettuani tuon "leskivaroitus"-jutun!

Kaikki Mari Mörön kirjat, niin puutarha-aiheiset kuin muutkin, ovat aivan loistavaa luettavaa!

Joana kirjoitti...

Voi, taas ulkomailla Karita! (:
Toivottavasti pakkasit kameran matkaan.

Nirppanokka, mikä puutarha! Toivottavasti näen joskus kuvia. Täytyypä laskea omat lajikkeet, en usko, että pystyn samaan, jos rikkaruohot jätetään laskuista...

-TIINA- kirjoitti...

Meillä myös samanlainen rivari piha, istutuksia vasta tulossa... viime kesänä tuli sentään kasvimaa ja mansikkamaa...

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on yksi niistä asioista, joista sinussa tykkään ja jota ihailen...! Vihreä peukalo! (Mitenköhän keskimmäinen tämän ymmärtäisi! :))

Terkut töistä. Ja kotipihalta: meidän pihalla on lunta paikoin puolitoista metriä, enkä liioittele. Sopii minulle, jonka peukalo on vaaleanpunainen ja keskellä kämmentä noissa hommissa.

M

PS. Peitto näyttää ihanalta!!!

Titta kirjoitti...

Joko on siis aika lähteä pihalle pyllistelemään...?
Minulle - kissanristiäisten ystävälle - jotenkin juohtui tuosta mieleen, että pitäisikin järjestää Viralliset Kuokkakauden Avajaiset. Tai jotain. Varmaan myös joillakin muinaisilla isännillä on ollut jokin rituaali kevään ensimmäisiä ulkotöitä aloittaessa... Eikö olisi hauska vaikka vähän skoolata tämänkin kunniaksi? Oikeasti en ole ihan näin innoissani, mutta ainahan pieni juhlantynkä mukavasti piristää arkea! :)

T. Titta - ihan jo skooleissaan täällä illan pimeinä hetkinä... ;)

PS. Ja peitto - ihanalta näyttää!

Joana kirjoitti...

Prinsessat, meilläkin ensin tehtiin kasvi- ja mansikkamaa, tärkein ensin!

M, en tiedä siitä vihreästä peukalosta. Tiedäthän, että minä pötkin yleensä aika pitkälle pelkällä tekemisen ilolla, taidoista ei aina niin takuita... Sinä reissaat niin paljon kesäisin, ettet ehdi kuulla kutsuja puskista..Nauti siis muista tuulista!

Titta, HYVÄ idea! Suunnitellaan heti, kun törmätään pihalla. Ihmettelinkin jo, mihin olet kadonnut, kun mummo hoiteli alkuviikosta lapsia ja rouvaa ei näy missään...