Tänään sitten vielä iltasella viimeiseksi hän halusi katsoa ikkunasta näköaloja, eli kahden kadun risteys noin viisi metriä ikkunastamme, ja tuota ihmettä tulivat sitten veljetkin katsomaan. Ihmettelyä olisi varmaan jatkunut myöhään yöhön, mutta me vanhemmat olimme asiasta hiukan eri mieltä ja lapset pakotettiin nukkumaan. On se ihmeellistä tuo ajattelun kehitys. 3-vuotiaamme puolestaan kummasteli ikkunan edessä: "Mikä se avara maailma on?" Tällaista tämä meidän elämä.
Maailmaa avarrettiin tänään muutenkin. Aamulla neidin kanssa aloitimme taaperojumpan ja vanhimman kanssa vietimme ruhtinaalliset kolme tuntia kaupungilla. En muista, milloin olemme esikoisen kanssa olleet kahdestaan liikenteessä (ehkä tammikuussa 2007, kun kävimme junalla Helsingissä, heh, heh). En muista kyllä sitäkään, milloin olen itse käynyt kaupungilla...
Kaupunkireissun saldo: kaikki tyytyväisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti