sunnuntai 18. tammikuuta 2009

UNTAKO SE OLI VAIN?

Nimittäin viikonloppu! Mihin se aika katosi? Mies oli kouluttamassa lauantaipäivän, esikoinen lätkäpelissä. Me loput päivystimme kotona. Tyttö sai loppuviikosta kutsun keskussairaalaan ensi keskiviikoksi silmäoperaatioon, joten emme uskaltaneet lähteä oikein minnekään, ettei neiti sairastuisi.

Kotona mietin, hennonko riisua astiakaapin joulukoristeista. Olin liimannut jouluna kaapin oviin enkelikiiltokuvat ja annoin enkuleille vielä jatkoaikaa. Ovat niin kovin söpöjä... Pidän enkeleistä. Vanha viisauskin toteaa näistä olennoista:

Enkelit osaavat lentää,
koska he ottavat itsensä kevyesti!

Tämän kun aina muistaisi itsekin!

Muutakin jouluista meillä on vielä esillä, on itse asiassa ollut viimeiset 11 vuotta. Eteisessämme lentelee luudalla italialainen Befana-noita, jonka aikoinani ostin Roomasta piazza Navonan lelumarkkinoilta. Italiassa tämä eukkonen tuo lapsille joululahjat vasta loppiaisena. Olkoot siis enkelit ja noita-akat rauhassa, eiköhän meille aina muutama taruolento mahdu!
Tämän päivän kohokohta oli jumppa. Minulla on periaate, että jumpassa käydään joka sunnuntai, ja toden totta viime vuonnakin kävin ainakin sen 52 kertaa. Aina ei huvita, mutta salille asti kun raahautuu, on hyvä mieli ja olo taattu!

Myönnän, että minussa on vähän välineurheilijan vikaa, sillä kivat jumppavaatteet piristävät kummasti. Olin pitkään haaveillut uudesta varustekassista ja joulupukki oli lukenut ääneen lausumattomat ajatukseni. Sain lahjaksi tämän laukun ja se on oikeasti tosi ihana! Arjen luksusta punttisalille!
Ja saunassakin kävin joka ilta... Ihan jees viikonloppu siis, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan.

1 kommentti:

H kirjoitti...

Tuota enkelilorua en ollut ennen kuullutkaan. Välitän sen heti rakkaalle ystävälleni, joka pitää myös erityisen paljon juuri enkeleistä. Ja keijuista.
Ihanaa, kun yli kolmekymppisenäkin voi olla hieman hassahtanut :)