maanantai 12. tammikuuta 2009

IHAN OMA PÄIVÄ

Elämä alkaa voittaa.Vielä eilenkin aamupäivällä kuume nousi, kummallisen sitkeä tauti. Onneksi mies oli talossa ja piti huolta lapsista ja puunasi vielä kyökinkin puhtoiseen kuntoon. Kiitokseksi laitankin tänne valokuvan, joka saa hänet takuulla hyvälle mielelle.
Anoppi otti pienet hoitoonsa, joten päivä on nyt kokonaan minun. En muista, milloin (minä vuonna???) viimeksi olisin ollut koko päivän yksin kotona. Tarkoitus on nukkua, nukkua ja nukkua, sekä Sofi Oksanenkin houkuttelee kyllä tuossa yöpöydällä...

Ensin kuitenkin vastaan Wanhattaren Marin haasteeseen ja kerron kuusi satunnaista totuutta itsestäni.
***
1. Uskon vahvasti kohtaloon; kaikella on aina tarkoituksensa.

2. Käytän mielelläni korkeita kenkiä, koska olen lyhyt. Mieheni on minua 34 senttiä pidempi, mutta en sitä kyllä itse huomaa. (Onkohan egoni jotenkin iso?)

3. Haaveammattini on eppuluokan opettaja. Luin äskettäin teologi Jaakko Heinimäen artikkelin, jossa hän pohti opettajuutta. Hän totesi, että parhaassa mahdollisessa koulussa kasvatetaan lapsen luonteen hyveitä ja opettajan sydän hehkuu. Haluaisin töihin tämän parhaan mahdollisen koulun alaluokille... Ehkä kuitenkin hehkutan toistaiseksi sydäntäni täällä kotona ja opetan omat lapseni lukemaan, laskemaan ja elämään kohtalaisen ihmisiksi.

4. Elämänviisauteni: "Pulla päivässä pitää luut piilossa!" Tämän olen keksinyt ihan itse!! Herkullisesta elämästä minua päivittäin muistuttaa myös keittiömme seinällä oleva korvapuustitaulu (Örfila), jonka saimme ystäviltämme häälahjaksi. Minun paheeni ei ole suklaa eikä kovin rasvaiset jutut, mutta tuoretta korvapuustia ei voita kyllä mikään! Ja se pullan tuoksu!!!!

5. Silmäni etsii kaunista katsottavaa, jossa sielu lepää. Ylivoimaisesti paras sisustusneuvo löytyy Kaisa Blomstedilta: "Siivoa ja karsi." Niin minä yritänkin, mutta tavarat eivät tahdo pysyä järjestyksessä. Haaveilen, että kotimme olisi siisti ja kaunis ainakin sunnuntaiaamuna sen hetken, kun TV:stä tulee TILA. Ihan inhimillinen tavoite.

6. Olen onnekas ja onnellinen! 3-vuotiaamme viimeksi eilen totesi, että äitien pitää muistaa rakastaa kaikkia lapsia. Anteeksi, jos olen viime päivät ollut vähän mörökölli ja apaattinen, tauti vei voimat. Rakastanut olen silti, vaikka siltä ei ole päälle näyttänyt!
***
Olisi mukava lukea muidenkin satunnaisia totuuksia. Niitähän voi kirjoittaa vaikka kommenttiosioon :) Nyt sänky kutsuu...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Miten menee Oksasen kanssa?

Teen tuon, muka ei ole töitä.

1. Olen ihan liian rakastunut merkkikosmetiikkaan. Varmaan Dior pärjäisi alkavan laman keskellä ihan hyvin ilman minun panostustanikin.

2. Omasta mielestäni minulla on meidän työpaikan parhaat lounaseväät, ihan joka päivä. En eläisi voileivillä.

3. Jos en saa tai ehdi lukea, tulen kiukkuiseksi. Ja aina ensin mietin, mikä minua muka vaivaa, ennen kuin tajuan: sanojen puute.

4. Haaveammatista puheen ollen... olisin valokuvaaja, stylisti, taiteilija. Osaan vähän piirtääkin. Sydän hehkuu tässäkin ammatissa kyllä.

5. Ihailen kekseliäitä bloginpitäjiä! Oma arki tuntuu kovin hohdottomalta monen blogin ideoihin verrattuna. Ja talven valo on niin vaikea ja olematon... Odotan vielä uskallusta.

6. Kuudes satunnainen totuus asuu vyötäröllä. Voi hyvänen aika mitä joululoma teki!

Lähdenpä tästä karsimaan ja siivoamaan. Pyykit pitäisi järjestää ja lukaista yksi B. loppuun!

M

Joana kirjoitti...

Oksanen on nyt ahmittu, hieno kirja oli, vaikka ihan joka sivua en olisi halunnutkaan lukea. Tällaisten teosten jälkeen on aina niin vaikea löytyy uutta luettavaa..

Haluaisin laittaa blogiinkin jonkun sanan, mutta vielä pitää sulatella. Pää on täynnä voimakkaita sanoja: KATEUS, PELKO, ONNI, TURVALLISUUS ja se SOVITUS...Kävikö Ingelille sittenkin hyvin? Martinkin säälitti, elikö hän valheessa, kuka ei elänyt valheessa...Ja se ihana Hansin ja Ingelin rakkaustarina...Miten maailmalla varmasti tälläkin hetkellä tapahtuu kaikkea tätä...Jotenkin hurjaa, kun itse on käynyt Virossa noin vuonna 1990 ja asunut perheessä, jonka isä oli tullut takaisin Siperiasta.
Sekavia ajatuksia...

Nyt lähden selaamaan uutta Maalaiselämää!

Mari kirjoitti...

Kivat asiat kerroit:) Nämä on kyllä mielenkiintoisia... Enpäs ole tuota kirjaa vielä lukenut. Täytyy varmaan korjata tilanne:)