(Otin kuvan ulkona, koska halusin ikuistaa mehusta nousevan höyryn. Mihin se katosi? Savuna ilmaanko? Tätäkin täytyy vielä harjoitella.)En muista, milloin meidän perhe olisi koko vahvuudessaan ollut täysin terve. Luulin jo, että viimeinen flunssa-aalto hyppäsi minun yli, mutta tänä aamuna heräsin kurkkukipuun ja jäsenten kolotukseen.
Nenä kyllä niiskutti lupaavasti jo eilen, mutta luulin sen johtuvat pyykkivuoren selvittelystä (vain pintaraapaisu, vuori yhä paikoillaan). Kuumetta ei onneksi vielä ole, joten elän vielä toivossa.
Loppuviikoksi oli haaveillut paria mukavaa kyläreissua, joten toivotaan, että tauti hellittää jo alkumetreillä. Yritän ottaa iisisti tämän päivän ja juoda kuumaa mustaherukkamahua litratolkulla!
Ps. Aloitin muuten eilen sen tämän joulun ostetuimman kirjan. Täytyy sanoa, että onneksi vasta eilen, sillä mitään joululukemista se ei kyllä ole. Yritän laittaa Oksasesta tännekin muutaman sanan, kunhan olen ensin sulatellut kirjan loppuun.
Ps2. Kävimme eilen kalasopan jälkeen ravintolassa jälkiruualla. Söin ehkä elämäni parhaan jäätelöannoksen: lakujäätelöä, mansikkasorbettia, karpalokastiketta ja keksimuruja. Karpalokastike kruunasi kaiken!
3 kommenttia:
Toivottavasti selviät vain vähällä tästä taudista! Aikomeksesi ottaa iisisti on ainoa oikea.
Oksanen kyllä vaatiikin sulattelua. Mutta hieno se on, kerta kaikkiaan!
Juu, tuota söisin minäkin! Onneksi loma loppui. Tätä vauhtia kaikki vaatteet kävisivät pieniksi. :)
M
Ei auttanut eilinen tsemppailu, kuume nousi aamulla. Nyt yritetään kitkuilla Buranan voimalla iltaan asti, kunnes lastenhoitoapu saapuu kotiin. Näitä päiviä en jää kaipaamaan!
Voi kuinka odotankaan, että jonakin päivänä saan lukea sinun blogiasi...
No voi ei.
Paranemista kuitenkin toivotan.
Harkinnut olen mutta ei vielä...
M
Lähetä kommentti