tiistai 10. elokuuta 2010

Ajatuksia pienistä taimista



Kaksi päivää koulutusta takana. Asiantuntija kertoi arjen ja työn yhteensovittamisesta. Hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on sopiva määrä unta. Olen samaa mieltä. Toinen asiantuntija vertasi lasten kasvattamista täydellisen joulukuusen kasvattamiseen. Samanlaisista kuusen siemenistä voi kasvaa kovin monenlaisia kuusipuita. Vankkaoksaisia ja tukevia tai sitten tuulessa taipuvia. Ja minä ajattelin meidän pikkuisia.

Kameraan en ole moneen päivään ehtinyt koskea ja siksi kuva omista arkistoistani. Tunnistaako joku kukkasen?

7 kommenttia:

Tania kirjoitti...

Ajankohtaisia, mielenkiintoisia aiheita olette koulutuksessa käsitelleet.

Olisiko tuo perunan kukka... Siitä on kyllä aikaa, kun viimeksi sellaisen olen nähnyt.

Ilse kirjoitti...

Perunalta minustakin näyttää. :)

Voi kun saisikin oksista vankat ja rungosta vahvan...! Hyvin puhuttu.

Joana kirjoitti...

Tania, perunapa hyvinkin. Ajattelin viikonloppuna katsoa, jospa mukulatkin olisivat jo kasvaneet. Ensimmäinen perunasatoni!

Ilse, Cacciatoren sanoja. Viisas nainen!

Titta kirjoitti...

Meillä on samanlaisista siemenistä totisesti kasvanut kaksi aivan erilaista kuusentaimea. Toinen taitaa olla pehmeälehtinen lehtikuusi ja toinen serbiankuusi - temperamentti on kuin eteläeurooppalaisilla!

♥ Hannelen paratiisi kirjoitti...

Perunan kukka, eikä niitten kuusienkaan tartte olla "täydellisiä", ei minun maailmassa..

Hannelen kirja-paratiisi kirjoitti...

P.S.
tomaatin sukulainen

Joana kirjoitti...

Titta, meillä keskimmäinen on ehdottomasti lempeä lehtikuusi. Ai että oikein serbiankuusi!?

Hannele, todellakin, ei tavoitella täydellisyyttä vaan tasapainoa ja kykyä selviytyä elämän myrskyissä.. Sinäpä sen taas sanoit!