Varaslähtö

Tämä lupaus on nyt lunastettu. Meillä on kerrankin kotitekoista simaa ja munkkeja ja jopa etuajassa! Näitä saa nyt popsia masun pinkeäksi. Paistan lisää, jos loppuvat kesken.

Makoisaa vappua!

Pieniä iloja!

Tähän aikaan vuodesta ulos on ilo mennä. Pihalla odottaa aina uusia yllätyksiä. Etsimme jokaisen.

Keltaisia aurinkoja.

Kevätkaihonkukkia...

Hän ruusuissaan ja keuhkot täynnä raitista kevätilmaa.

Kurkistus kesäelämään

Virallinen pituusmitta kertoo, että viime kesän pituus tuuman alle taikuri on talven aikana muuttunut tiilen verran tietäjästä -lukemaan - tai ainakin hyvin lähelle sitä. Nyt kannattaa siis syödä terveellistä ruokaa tosi reippaasti ja venyä pikaisesti sentti tahi pari.

Nyt yletytään jo ylähyllyn maustepurkeillekin, ainakin varpaillaan kurkotellen...

Kaikki on tallessa ja valmiina uusiin leikkeihin.

Orion ja muut taivaalliset tähtikuviot tuikkivat katossa vanhaan tapaan.

Leikitkin lähtivät mukavasti käyntiin.

Kiva, kun tulee kesä. Nähdään taas!

Parhaat päiväni pihalla

Nyt alkaa olla käsillä se aika, jolloin herään talviunesta ja katoan puutarhaani (=lue rivitalon takapiha, ehkä noin 350 neliötä). Onneksi leipätyöni onkin sellainen, että kesäkatoaminen on mahdollista. Yksi ystäväni muisti minun kerran sanoneen, että elän vain kesäisin. Sanonta tarkoittaa siis sitä, että talvella tehdään töitä ja kesällä tehdään mitä tehdään ja nautitaan elämästä ja kiireettömyydestä.

Tämä talvi on kyllä ollut siinä mielessä poikkeus, että elämästä on ehtinyt nauttia ihan jokainen päivä, pienet lapset ovat pitäneet siitä huolen! Esimerkkinä tarina eiliseltä päivältä. Löysin kevään ensimmäisen leskenlehden pihakatumme varrelta. Neuvoin nuorempaa poikaani menemään liikennemerkin luo katsomaan keltaista leskenlehteä. Hän meni ja tuijotti tovin varoituskolmiota ja iloisena totesi: "Juu-u, täällä sanotaan, että varokaa leskiä!" Tällaista tämä meidän arki... (Kauhukertomukset kerron vain livenä!)
Ylimmässä kuvassa on puutarhapäiväkirjani. Sinne kirjaan haaveet ja hankinnat. Tänä keväänä olen tyytynyt vain lueskelemaan vanhoja merkintöjäni.

Haaveiluun sain ystäviltäni lainaan ihania puutarhakirjoja. Pentti Alangon Palavarakkaus ja särkynytsydän on ollut lainassa jo jonkin aikaa. Vankkaa perustietoa puutarhanhoidosta. Penttiin voi aina luottaa!

Rea Peltolan Taitava puutarhuri on myöskin tutustumisen arvoinen puutarhateos. Kirjassa todetaan: "Taitava puutarhuri osaa tehdä työtä kohtuullisesti ja nauttia runsain mitoin." Olen samaa mieltä!

Kolmas lainakirja keskittyy kärhöihin. Ihanat kärhöt (Minervan kustantama) esittelee yli 100 kärhölajiketta. Minun puutarhassani kasvaa vain viisi, joista Ville De Lyon on ehdoton suosikkini. Kirjassa on runsaasti vinkkejä mm. kärhöjen istuttamisesta, leikkaamisesta ja kasvitaudeista. Tähän kirjaan pitää vielä syventyä tarkemmin.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että tilkkupeitto numero 1 on valmis. Tosin vielä yhdet tikkaukset puuttuvat, ja teen ne käsin heti, kun aikaa löytyy tärkeämmiltä puuhilta. Mies on naureskellen ristinyt peiton blogipeitoksi. Hän epäilee, ettei peitto olisi valmistunut koskaan ilman blogin olemassaoloa. Kummallinen olettamus!



PS. Otsikon Parhaat päiväni pihalla on Mari Mörön puutarhatarinoita tulvillaan oleva teos, sekin hankintalistallani.

***

Viimeinen kuva vain jääkiekkofaneille:

Sisällä tavallinen vadelmatäytekakku, päällä mokkapalakuorrute. Pojat tykästyivät kovasti tähän juhlaherkkuun. Kaloreita ainakin 10 000! Varoitan siis etukäteen, että poikien tulevilla syntymäpäiväkekkereillä pöydässä saattaa olla Jyp-kakkua...

Arvonta suoritettu

Kiitokset kaikille kevätarpajaisiin osallistuneille! Arvonnan ansioista pääsin itsekin piipahtamaan monessa uudessa blogissa vastavierailulla.

Arvonnan virallisena valvojana toimi perheemme nuorimmainen ja keskimmäinen säteili onnettarena. Arvat mytisteltiin ensin HYVIN huolellisesti ja sekoitettiin perinpohjaisesti ennen voittoarvan nostamista.

Arpaonni suosi Pumpulia ja pellavaa -blogin Ilonaa, PALJON ONNEA!

***

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille hiirulaisten ystäville!

Aurinkoa!

Tänään aurinko on ihastuttanut aamusta alkaen. Sisällä on kovin tunkkaista ja pölyistä, joten tuuletimme keuhkojamme pihatöissä koko aamupäivän...

Pihan on täynnä pieniä lupauksia. Onneksi myyrä ei sittenkään ole napostellut kaikkea...

Vihreää voimaa...

Kevään ensimmäinen pioni. Sarah Bernardhan se sieltä kurkistaa.

Hänen ensimmäinen hiekkalaatikkoleikkinsä.

Joku löysi jo ruohonleikkurin. Kohtahan tätäkin tarvitaan.

***

Kevätarvonta on edelleen käynnissä. Osallistua voi jättämällä kommentin sunnuntain postaukseen..

ARVONTA

Vaikka aurinko on edelleen kateissa, päätin polkaista käyntiin kevätarpajaiset pihasta löytyneiden ensimmäisten lumikellojen kunniaksi. Palkintona on "Maybe, you can listen to voice of flower" -nappeja sekä soma junakukkaro. Kyllä näillä kelpaa puksutetta kohti kesää!

Napit ovat halkaisijaltaan n. 2,4 senttiä ja ommeltavaa laatua. Vaihda vaikka puseroosi napeiksi tai laita koristeeksi puutarhaessuusi!
Arpajaisiin voit osallistua jättämällä kommenttisi tähän postaukseen. Arvonta suoritetaan ensi viikon sunnuntaina. Onnea osallistujille!

Tiedoksi, että arpajaispalkinnot putkahtivat esiin siitä elefanttimaan kuoresta, jota esittelin viime viikolla. Tuotteet on valmistanut japanilaisista kankaista Sewing Rabbit.

Pääsiäinen...

Pitkäperjantai valkeni yllättävissä merkeissä. Taivaalta putoili isoja lumihiutaleita ja paksu lumipeitto oli peitellyt maan. Tiedossa siis lumitöitä!


Iso poika lähti jo eilen lomailemaan serkkunsa kanssa, joten vietämme pääsiäistä vaillinaisella kokoonpanolla. Meillä on rauhallista!


Teimme taivaallisen hyvää ruokaa. Valmistimme joululahjaksi saadut karitsankyljykset Paul Svenssonin ohjeen mukaan. Lisukkeena chévre-juustolla gratinoituja juureksia, pinaattia ja vinegretti-kastiketta sekä lasillinen argentiinalaista punaviiniä. Kyllä oli hyvää, vaikka lammas olikin ensin aivan raakaa ja vuohenjuusto ei muuttunut uunissa kullanruskeaksi... Meillä ei todellakaan yleensä syödä näin! Ruokaohje viinisuosituksineen tuli kyljysten mukana. Ihanaa oli!


Nyt pienet nukkuvat päiväuniaan ja minä suuntaan jälkiruokakahville. Kodissa on rauhaisa tunnelma ja mikä parasta, mieskin on ruhtinaalliset neljä päivää pois työkiireistään.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

- Pölykaanitkin on sitten pääsiäisen kunniaksi imuroitu sängyn alta, totesi keskimmäisemme. Villakoirista olen kuullut, mutta pölykaanit ovat minulle uusi tuttavuus. :)

Pilkillä

Viikonloppuna osallistuimme perinteisiin pilkkikisoihin.

Istua nökötin jäällä 2,5 tuntia. Kaloista ei ollut tietoakaan, tai sitten olin vajonnut omiin ajatuksiini niin syvälle, etten reagoinut vavan väpinään. Edellisissä kisoissa nostin avannosta 16 punasilmäistä hopeakalaa. Aina ei voi olla yhtä hyvä tuuri!

Varpaat kyllä palelivat.

Luovuttaa ei kuitenkaan voinut. Meditointirupeama virkisti sielua. Kuulin varisten vaakkumista ja oikeaoppista talitintin laulua. Lisäksi näin ketun ja joutsenia.

Joku sai saalistakin. Ei tainnut olla voittokala tämäkään.

Mukavat kisat, kiitos järjestäjille!

Virvon, varvon

Pojat meinasivat päästä helpolla ja virpoa minua tällä kissamaisella pääsiäisvitsalla, joka aina pääsiäisen aikoihin kaivellaan vintiltä esille. Ihmeelliset pajunkissat ovat vuodesta toiseen yhtä herttaisia. Ei tullut kuitenkaan kauppoja ja isomman oli illalla vääntäydyttyvä puutarhasaksien kanssa pusikkoon. Hienoja vitsoja pojat sitten tekivätkin!

En tiedä, mikä kato Kyöpelinvuorella on vuoden aikana käynyt, kun pääsiäisnoitia oli aamusella aika harvakseltaan liikenteessä. Yleensä noita-akkoja on meidänkin ovella vieraillut laumoittain. Onneksi yksi rohkea noitaneiti uskalsi tulla ovikelloa pimputtelemaan. Tämä punaposkinen huivipää oli valinnut menopelikseen oikean luudan, joten ilmankos selvisi perille asti. Kiva, kun kävit!

Koska oma väki ei tänä vuonna rientänyt virpomismatkoille, tässäpä muutama albumikuva menneiltä vuosilta:
Edellisen vuoden hapero tukka on seuraavana vuonna muuttunut upeaksi pehkoksi.. Mitähän hoitoainetta tämä noitaukko käyttää?

Hyvää seuraa

Keväällä, kun sumukorennot kuoriutuvat, meillä asuva mies matkaa joelle. Hän on perhokalastaja. Eilen kalastaja soitteli matkoiltaan kotiin ja kyseli kuulumisia. Sanoin, että minulle kuuluu mukavia, onhan minulla täällä hyvää seuraa. Erityisesti 3,5-vuotiaan jutut saavat minut monet kerrat päivässä hykertelemään onnesta.

Eilen vietimme äiti ja lapset -iltaa leipoen pitsaa. Sitä ennen olimme poikenneet Plantagenissa hakemassa ensimmäiset orvokit, jotka yleensä ostan pääsiäiseksi. Kun pakkailin puutarhamyymälässä ostoksiani, 3,5-vuotias löysi itselleen kassojen päästä valkoisen puutarhapenkin, johon istahti ja totesi: "Tämä on laatuelämää!" Kyllä nousi taas äidillä suu hymyyn. Mistä lie tuokin sana oli matkaan tarttunut?

Illalla samainen poika kyseli, milloin isä tulee takaisin. Sanoin, että kahden yön päästä. Poika esitti tarkentavan kysymyksen: "Ai kesällä?" Vastasin, että ihan pian, kahden yön päästä. "Ai jouluksiko se tulee kotiin?" kuului uusi kysymys. Tärkeintä kai, että isä tulee kotiin.
Eilen saapui elefanttimaasta kirjattu kirje. Postimaksuleimaa meillä kovasti ihmeteltiin ja ihasteltiin. Samainen poika totesi, että tästä hän oppi sen, että norsuillakin on lapsia. Hyödyllinen kuva! Kirjeen sisältökin oli aika söpö. Esittelen sen myöhemmin.

***

Ps. Plantagenissa myytiin isoja Mårbacka-pelargonioita hintaa 7,95. Oli pakko ostaa yksi. Pari kesää kiersin kaikki mahdolliset kukkamyymälät etsien oikeaa Mårbackaa ja ja nyt niitä oli siinä valtoimenaan tarjolla... Elämä on ihmeellistä!

Pääsiäisvalmisteluja

Tänään päiväunien aikaan ompelin pääsiäiskoristeiksi pikkuruisia sydämiä. Söpöiselle kummitytölleni tein nimikoidun version.
Augustin huvilasta saapui ihania koristemunia, joiden sisälle saa kätkettyä nameja.
Nahistelevat veljet määrättiin istutuspuuhiin. Vielähän se ruoho ehtii pääsiäiseksi? Siemenet ostimme jo jokunen viikko sitten, mutta joku oli laittanut ne taas hyvään jemmaan...

Työelämässä kevät tahtoo olla tosi kiireistä aikaa ja pääsiäinen on aina vain mukava ylimääräinen hengähdyshetki. Nyt kotiäitinä on ihanaa, kun tähänkin juhlaan ennättää valmistautua.