Kesäterveisiä

Näiden kuvien myötä toivotan kaunista kesää. Parhaat kesäpäivät vietetään mökillä. Juhannuksen kohokohta oli taivaisiin kohonnut leija. Oli meillä toki kokkokin ja oven pielissä juhannuskoivut.

Kasvimaan taakse on istutettu lisää omenapuita ja vihdoin ja viimein ne tyrnimarjat. Perunakin kukkii - viikonloppuna taidamme ottaa jo vähän maistiaisia. Ehkäpä mansikkamaaltakin saadaan jo pikkiriikkisen satoa.

Onnea on olla kesäpuutarhuri!

Luomupuutarhan satoa

Käväisimme sunnuntaina mökillä. Pääsin Pillin ja Pullan kanssa taas perunannostotalkoisiin. Lapset ovat jo tässäkin asiassa vanhoja tekijöitä, mutta voi sitä iloa, kun maan uumenista putkahtaa esille ihania valkoisia pottuja. Riemu on aina yhtä ainutkertainen. Me kiljahdimme tervetulleeksi luultavasti  ihan joka ikisen mukulan. Naapureille tiedoksi, että jos tulevina vuosina syyskuussa meidän suunnalta kuuluu ihmeellistä kiljuntaa, niin pottuja meillä vain nostellaan. Taitavat nuo lapset hoitaa homman ensi vuonna jo ihan kaksistaan, niin eteviä olivat!

Joskus olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. En muuten oikeasti ole yksi seitsemästä kääpiöstä, vaikka usein nuhainen olenkin.

Kesä mökilläkö?

Kesämökin maisema on syksyinen ja yöaikaan seutu täyttyy pimeydestä.  Kannan aamulla ämpäreillä vettä  saunapataan ja lämmitän päivän tiskivedet. Savun haju saa ajatukset mukavasti lentämään. Sitten alkaa päivän urakka.

Pihanurmesta putkahtaa esiin yllätyksiä. Milloinkahan oppisin tunnistamaan sieniä? Tämä tuskin on myrkyllinen.

Meillä pilkitään myös kesäisin. Aika vonkaleita ovat nämä syksynkin saaliit.

Mökkikausi jatkuu kuulemma vielä pitkään, vaikka kesästä on jäljellä enää tämä ihanainen pelakuu.

Matka kuvien taakse

Kun aurinko laskee, mies vie pienet aittaan nukkumaan ja minä jään yksin saunatupaan - alkaa minun oma aikani. Siivoan päivän jäljet, lakaisen lattia ja sitten avaan kirjan.

Mies ja iso poika katsovat aitassa Selviytyjiä tai illan elokuvaa ja minä matkaan jonnekin kaukaisuuteen.

Tunsin kerran nuoren naisen, joka oli viettänyt lapsuutensa ensimmäiset vuodet maassa, jonka nimi on Afganistan. Hänen takapihallaan kasvoi viinirypäleitä, joita pieni tyttö rakasti niin paljon, että hänen äitinsä oli pakastanut niitä tytölle runsain määrin myös talvea varten. Sitten tuli Taleban ja kaikki muuttui.

Tuo nuori nainen mielessäni palaan aina hetkittäin itsekin Afganistaniin, maahan, jossa oikeasti en ole koskaan käynyt. Tällä kertaa matkaoppaanani oli italialainen kirjailija Francesca Marciano.

Matka kuvien taakse (WSOY 2010) kertoo kahden länsimaalaisen naisen matkasta Afganistaniin tarkoituksenaan tehdä reportaasi nuorten afgaaninaisten polttoitsemurhayrityksistä. 

"On pelottavaa ajatella, että vain yksi reitti tuhannesta johtaa ennalta määrätylle paikalle lentokoneeseen, jolla pääsee kotiin - ja sitä reittiä on seurattava prikulleen ilman poikkeamisia, viivytyksiä tai onnettomuuksia, jos mielii ehtiä mukaan."

Prikulleen, jos mielii ehtiä mukaan. Kaikki eivät ehdi. Yhtäkkiä valokuvaaja Maria Galante huomaa olevansa yksin hyytävässä Kabulin yössä taskussaan vain yksi vaivainen 50 euron seteli.

"Kun rahat ja aseet ovat miesten hallussa ja ympärillä soditaan, niistä osattoman naisen on pienoinen pakko tehdä niin kuin käsketään. Istuin ginitonikki kädessäni ja annoin sen hämmentävän ajatuksen upota tajuntaani."

Asioilla on aina niin monta puolta. Eri näkökulmista tarkasteltunakin keskeinen motiivi on turhan usein raha, se ratkaisee. Onneksi ei kuitenkaan aina.

"Kuvittelin, että katsoin itseäni ylhäältä, avaruudessa kiertävästä satelliitista, ja että suuntauduin maailmankartalla juuri tähän pisteeseen. Mutta kun yritin kuvitella, miten kaukana tämä piha oli saneeratusta Milanon-kaksiostani, kun yritin kuvitella välimatkaa, tuntui uskomattomalta, että asuntoni oli tosiaan olemassa jossain tällä planeetalla."

Suljen kirjan  ja sammutan saunatuvan valot. Minua ympäröi pimeys. Matkaa syysyön läpi aittaan 50 askelta. Jostain kuuluu pyssyn pamahdus. Lintumiehet istuvat passissa iltapimeälläkin. Naurahdan hassuille ajatuksilleni ja mietin pienen afgaanitytön iloa, kun hän herkuttelee oman pihansa makeaakin makeammilla viinirypäleillä. 

Karkaavat ajatukset ja tohvelieläimet

Kaksi vapaapäivää takana ja huomenna alkaisi varsinainen työviikon tynkä. Minä ajattelen kuitenkin nyt  hetken tulevaa viikonloppua. Miehellä takaraivossa piirustukset laiturista. Sen rakentaminen olisi kai nyt helppoa: vesi on niin matalalla, että joutsenetkin joutuvat kahlaamaan. Erään kasvimaalla luvassa salvospuuhia. Kehikot olisi hyvä saada valmiiksi ennen talvea ja ensi kevättä. Projekteja meillä kyllä riittää! Ehkä vähän maistellaan perunasatoakin. Ja minä pääsen monen viikon tauon jälkeen ulos pesemään astioita (lempipuuhaani ihan oikeasti). Hullut on huvit!

***

Huomenna aloitan työpäiväni puhumalla keijustoista, vesikirpuista ja tohvelieläimistä. Pitääpä vielä tänään selvittää, mitä kummallisuuksia moiset otukset ovatkaan. Onneksi kuulijakunta on erittäin motivoitunutta, joten mukava aamu luvassa. Täytyypä lähteä etsimään vielä vaatteet aamua varten valmiiksi...

Palaillaan!

***

Jäähyväisiä

Kesän valo on aloittanut pitkät jäähyväisseremoniansa. Toiset osaavat poistua näyttämöltä kovin kauniilla tavalla ja lempeästi. 

Minä poistan keittiön ikkunasta kesän voikukat ja tilalle ripustan syksyverhot, ne samat, jotka ikkunassa roikkuvat joka talvi. Kaikella on aikansa. 

Korkea aika

No ei meillä vielä pikkujouluja juhlita. Mistä lie tonttu-ukko kuviin hypännytkään? Huvimajassa herkuteltiin letuilla,  ihan lajissaan ensimmäisillä meidän mökillä. "Hikistä puuhaa", sanoi letunpaistaja ja jatkoi tyytyväisenä urakkaansa.

Kotiin

Viimeiseen asti nautittiin kesästä. Mies oli ahkera, minä haaveilin. Lapset uivat ja kirmailivat rantanurmikolla. Illalla vielä savustettiin ahvenia. Sitten lähdettiin kotiin.

Mitä tekee suomalainen saapuessaan kotiin kesämökiltään? Lämmittää saunan tietenkin! Ja nyt nukkumaan ja aamulla töihin. 

***

Ps. Ja vielä toinen arvoitus.

Mitä 5-vuotias toivoo nähdessään tähdenlennon?

Joka päivälle jauhelihaa ja makaronia!

Sonaatti Miriamille

"On leuto ja aurinkoinen kevätpäivä, joka on täynnä lempeää, vanhan maailman suodatettua valoa. Se on ystävällistä, tai kenties se on liittoutunut kanssani heittämällä minun ja tämän kaupungin muistojen ylle harson."  (Linda Olsson: Sonaatti Miriamille)

Voiko valoa kuvata kauniimmin? 

Olen löytänyt uuden lempikirjailijan. Hän kirjoittaa taivaasta näin:

"Myöhemmin palattuani kotipihalle, seisahduin katselemaan taivaalle. Olen oppinut tuntemaan saaren taivaan. Elän sen kanssa ennen kokemattomalla tavalla, varsinkin yötaivaan kanssa. Sametinmustan elokuun taivas hohtavine tähtineen, jotka näyttävät palavan useassa kerroksessa, paljastuu täydessä syvyydessään ainoastaan hyvin kärsivälliselle tarkkailijalle. Utuisenharmaa marraskuun taivas koskettaa savuavaa merta ja sulautuu siihen. Vihlovan paljas tammikuun taivas on hauras kuin musta lasi. Ja varhaiskesän taivas on vain kalpeampi toisinto päivästä, yöstä jota ei ole. Mutta tuona maaliskuisena päivänä taivas oli pidättyväinen, väritön ja tyhjä." (Linda Olsson: Sonaatti Miriamille)

Jos Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja  oli ihana ja surumielinen kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, samat teemat löytyivät myös Sonaatista Miriamille. Pidin valtavasti molemmista teoksista, mutta jälkimmäinen -se kevätkirja- sai sydämeni sykkimään vielä asteen verran kiihkeämmin. Kaunista, kiehtovaa ja koskettavaa! Nämä haluan kirjahyllyyni aivan ehdottomasti molemmat.

***

Me matkaamme huomenna takaisin kesään sametinmustan elokuun taivaan alle katsomaan tähdenlentoja, niitä onkin luvattu huomiseksi aivan valtavia määriä. Lapset aikoivat valmistautua tekemällä valmiiksi listoja kaikista toiveistaan. Taidan joutua kirjuriksi. Voi heitä onnellisia!

Kerran kesässä

Lapsuuteni kesiin kuului ehdottomasti mato-onginta ja ihmekös tuo, sillä meillä oli maailman paras kalapaikka. Veneellä mentiin ja kahden ison kiven väliin piti päästä. Kun ongen heitti veteen, heti nappasi ja kaloja nostettiin sitten tuntitolkulla. Illalla ahvenet savustettiin ja kyllä ne maistuivat taivaallisille.

Nykyaikana onkireissut ovat vähän erilaisia. Meidän mökille eivät kastemadot ole vielä muuttaneet, joten otukset pitää ostaa kaupungin kaupasta. Eilen meille myytiin hollantilaisia luikeroita, sellaisia neonvärisiä avaruusmatoja.

No, onneksi pääsimme ongelle kuitenkin. Ensimmäisen kalan jälkeen yhdelle onkimiehelle tuli vessahätä ja seuraavaksi nälkä ja kuumuuskin koetteli pahemman kerran, joten laihanlaiseksi saaliimme jäi.

Tosin illalla saunassa jutut olivat jo jotain aivan muuta. 2-vuotiaskin silmät pyöreinä muisteli valtavaa kalasaalista ja isän katiskoilla käymistä. Kyllä oli ahvenia ja hopeakaloja ja iso haukikin taisi katiskassa molskahdella.

Ihana onkiretki! Ensi kesänä uudestaan!

* * *

Ps. Loput madot laitettiin jääkaappiin. Säilyvätköhän ne ensi kesään? :)

Daisy

Voi että, rakastan päiväkakkaroita!

Kesä

Voi näitä ihania kesäpäiviä!

Siellä oli kesä

...ainakin vielä eilen.

Kaukana jossain metsien ja maiden takana kukkivat tulppaanit jo kolmatta viikkoa. Vietimme lasten kanssa ihanan illan. Kannettiin saunaan puut, täytettiin vesipata, maisteltiin karkkipäivän karkkeja ja saunottiin pitkän kaavan mukaan.

Saunan jälkeen iltapala ja äidille saunakahvit ja hieman lisää silmänruokaa. Aitassa pienet kömpivät kainalooni ja ennen unen saapumista luimme Topeliuksen tarinan pienestä meren prinsessasta. Pärjäsimme hienosti mökillä ihan kolmestaankin.

Aamulla kesä oli karannut. Lämmintä oli + 6 ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin. Sisulla käänsin kasvimaan loppuun ja starttasin auton. Palasimme kotiin. Ehkä huomenna matkaamme kesään takaisin.

***

Aitan rappusille oli ilmestynyt perunoita, kiitos niistä! Ensi kerralla pääsevät nekin sitten multiin kasvamaan.

Bongattu

Varis, västäräkki, haapana, kuikka, naurulokki, kalatiira, kirjosieppo, koskikara, tukkasotka, harakka, räkättirastas, sinisorsa, laulujoutsen, isokoskelo ja HAARAPÄÄSKY. Meilläkin on KESÄ!

Nurkat

Yhdessä nurkassa syödään, toisessa säilytetään vaatteet, kolmannessa kokkaillaan ja neljännessä löhöillään leppoisasti. Tilan varsinainen funktio on toimia saunan pukuhuoneena ja lisäksi täällä majoitetaan vieraat. Tätä 10 neliön tilaihmettä voisi kutsua myös 5-henkisen perheen kesämökiksi tai sanoisinko suorastaan mökin sydämeksi.

Keittönurkka huutaa vielä kaappejaan ja ikkunoihin pitäisi saada verhot. Sitten kesä voi alkaa! Kaikki käytännölliset ja kauniit kaappi- ja verhoideat otetaan kiitollisena vastaan!