tiistai 26. toukokuuta 2009

Syntymäpäiväpaketti

Koko talven olen keskimmäisemme syntymäpäiväkyselyihin vastannut, että hänen syntymäpäiväänsä vietetään silloin, kun omenapuut kukkivat. Tänään näytti jo tältä, joten juhlat ovat hyvin lähellä.

Pojalle saapui tänään postiin isokokoinen kirje, jonka kävimme illalla noutamassa. Itse poika toimitti postissa tohkeissaan asiansa ja saikin hienon paketin. Voi, olisittepa nähneet ilmeen! Postista matka jatkui autolla ruokaostoksille Prismaan. Matkalla kovasti mietittiin, mitä paketissa voisikaan olla. Kaikki numerot ja kirjaimet luettiin hyvin tarkaan. Poika teki käärepaperiin liimatuista tarroista päätelmän, että lähetys on epäilemättä joltakin tytöltä.

Kaupan pihassa poika ilmoitti, ettei pakettia voi jättää autoon, koska joku voi varastaa sen. Yritin vakuutella, ettei näin tapahdu, mutta sankari piti päänsä ja kiikutti onnellisena seuraavan tunnin ajan aarretta kainalossaan pitkin automarketin pitkiä käytäviä.

Vihdoin kotona emme hennoneet jemmata pakettia varsinaiseen syntymäpäivään, se olisi ollut jo liikaa pienelle miehelle, joka huomenna täyttää 4 vuotta.

Kovin oli mieluinen tämä lähetys!

Kääreistä löytyi myös onnittelukirje.

***

Poika odotti illalla kovasti huomisia vieraita. Ikävä oli tuottaa pettymys, ettei kavereita ole vielä huomisiin kekkereihin kutsuttu. Näköjään juhlat jatkuvat siis vielä ensi viikollakin, kun isoveikkaa ei enää tarvitse joka ilta kuskailla jääkiekkoharjoituksiin...

maanantai 25. toukokuuta 2009

Kesäkeijun kukkatarhasta

Ulos ei kannata mennä ilman kameraa. Olen vannoutunut järjestelmäkameran ystävä, mutta aika usein käytössä on kuitenkin tavallinen taskukamera. Yllättävän hyviä kuvia saa tuollaisella pienelläkin vekottimella.

Tässä lisää tämän päivän satoa säilöön talven pakkaspäiviä varten...





***
Tämä keijukainen on nopea. Näyttää ehtivän mukaan jokaisen postaukseenkin...

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Takaportti

Pikku likka pääsi perjantaina ensimmäisen kerran livahtamaan pihaltamme ja pinkoi sellaista vauhtia pakoon, että heikompaa olisi jo huimannut. Onneksi neiti valitsi pakoreitikseen sen vähän turvallisemman vaihtoehdon eikä juossut suorinta tietä autotielle ja linja-auton alle. Sen verran tempaus kuitenkin säikäytti, että takaportti on pihalle saatava.

Rautakaupoissa myydän valmiita porttielementtejä varsin edulliseen hintaan, mutta meidän portin pitäisi olla puutarhakääpiökokoa, joten valmista ei taida löytyä, harmi. Uhkaavasti näyttää siltä, että äidin pitää ruveta nikkaroimaan ja nakkaroimaan. Viimeksi tätä lajia olen harrastanut vuonna -83 koulun puutyötunnilla (ja silloinkin lintulaudan pohjasta tuli naula keskeltä kummallisesti läpi). Saakohan lautoja tilattua määrämittaisina ja -muotoisina netistä??????

Kävimme eilen iltasella ihastelemassa pieniä portteja läheisellä siirtolapuutarha-alueella. Rautainenkin portti olisi aika veikeä... Myydäänköhän jossain "käytettyjä" rautaportteja? Uudelle saattaisi tulla liian kova hinta.

Mitähän mies tuumaisi lohiaiheesta?

Tämän portin takana löytyy varsinainen vaaleanpunainen unelma.

Tämä oli kierroksen oma suosikkini. Onkohan portti tarkoituksella hieman vino?

Tukevat tolpat ja joku kiva kukkakoriste kuuluvat minunkin haaveisiini.


Tällainen ryhdikäs malli on kiva. Miten lautojen päät pyöristetään?

Sama malli valkoisena. Vaalea portti sopisi värinä pihapiiriimme.

Tässäkin on sitä jotain...

***
Nyt peukut pystyyn, että blogissani esitellään lähiaikoina vielä yksi ryhdikäs portti. ;)
Mukavaa sunnuntain jatkoa!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Kirkasta

Nämä kukkaset aiheuttivat päänsärkyä, kunnes tajusin tuoda ne sisälle maljakkoon. Upeat PUNAISET tulppaanit putkahtivat nimittäin väärään kukkapenkkiin vaaleanpunaisten lajitovereiden kauhuksi. Kaksi päivää voivoteltiin, sitten tajuttiin hakea apuun puutarhasakset. Ensi vuonna saavat yllättää meidät uudestaan, aivan mahtavia tulppaaneita omalla, oikealla paikallaan.

Kaksi päivää meillä on pesty myös ikkunoita. Nyt alkaa olla jo tosi häikäisevää ja ajatukset tuntuvat kirkkailta. Kummallisessa sumussa sitä viime ajat on elettykin!

***
Eilen käväisimme pikaisesti mökkitontilla. Siellä oli tapahtunut valtavasti. Huussi oli kattoa vaille valmis, huvimajan pohja odotti betoniauton vierailua, saunan ja aitankin pohjat olivat hyvällä mallilla (kovin pieniltä näyttivät). Alapiha oli tasoitettu ja kasvimaakin vain multaa (ja jotain vihertävää) vaille valmis. Paikka tuntuu pelottavan ihanalta, ihmeellinen tunne! Suurta onnea ja pelkoa siitä, että ihminen ei ehkä eläkään satavuotiaaksi ja näe paikkaa koskaan valmiina. No, onneksi aloitimme ajoissa!

Teimme myös pienen kävelyretket lehtikuusimetsäämme. Sanoin pojalle, että menemme satumetsään. Hän ilahtui ja kysyi, luetaanko siellä satuja. Jos minä en muista, pitäkää te muut huoli, että pojalle vielä tänä kesänä luetaan satuja lehtikuusten katveessa ja käen kukkuessa... Ihana ajatus!

***
Kamerakin oli mökkiretkellä mukana, mutta akussa ei virtaa...

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Hetki ennen päiväunia, osa II

Pulla nukkuu parhaat päiväunensa vaunuissa ulkona. Neiti on sen verran kompaktia kokoa, että mahtuu vielä mainiosti koppaosaan pötkölleen - mitä nyt jalat vähän pursuilevat reunojen yli.

Kun tyttö syntyi, kätilökin sanoi ensimmäisenä, että onpas sillä ISOT JALAT! Tyttö itse oli 46 cm.

Samaa kaliiperia ovat molemmat. Nyt 1,5-vuotiaana jalkaan sujahtaa kenkä kokoa 21.


Nämäkö isot?


Heippa hei! Nyt nukkumaan ja äiti päiväkahville!

Shhh..Daddy's Sweet Heart is sleeping...

Hetki ennen päiväunia, osa I

Näitä vauhtiveikkoja kutsumme Pilliksi ja Pullaksi. Pilli on keltainen ja Pulla pinkki.

Yleensä Pulla harrastaa kiipeilyä, tässä vauhdissa on Pilli.

Yhdessä puuhailu on mukavaa. Kaikkea uskomatonta ehtii tapahtua juuri viimeisellä hetkellä ennen päiväunia.

Ei liene salaisuus, että Pilli ja Pulla ovat erottamattomat ystävykset! Ihana asia äidinkin mielestä!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Laiskamato

Viikonloppuna voimat olivat kateissa vähän yhdeltä ja toiselta. Meitä vaivaa laiskamato. Ilma oli mitä ihanin, mutta ilmeisesti mökkiprojekti väsyttää niin henkisesti kuin fyysisesti, ettemme edes käyneet vilkaisemassa kevään etenemistä tontillamme. Tällä viikolla tehdäänkin jo rakennuksille perustuksia ja huussikin saapuu viimeistään keskiviikkona.

Mies ja iso poika avasivat golf-kauden, minä käänsin kasvimaan, kylvin siemenet ja leikkasin tilkkupeiton tilkut valmiiksi. Taimikaupassakin poikkesin. Perusvire oli kuitenkin varsin veltto. Jumpastakin lintsasin!

Onneksi luonto on voimissaan. Kevätesikko kukkii valtoimenaan, tulppaanit osoittautuivat aniliineiksi ja hennon vaaleanpunaisiksi...

Välillä on hyvä hengähtää ja miettiä syntyjä syviä!

***

Laiskamatojen lisäksi meidän pihasta löytyi eilen paperitoukka, ainakin 4-vuotiaamme sitä kovasti etsi. Tämä yksilö oli ilmeisesti perhosen toukan ja lukutoukan risteytys, näin minä ainakin asian päättelin.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Muistoja ja mekkoja

Kesä on siinäkin mielessä kivaa aikaa, että ulos voi mennä mekkosillaan. Minä olen vähän höpsähtänyt pienten tyttöjen mekkoihin, mutta voitte kuvitella, että näin käy, jos perheeseen syntyy kahden pojan jälkeen pieni prinsessa. Alkuun kaikki oli vaaleanpunaista, nyt onneksi värejä on tullut runsaasti lisää. Mekkoja käytämme edelleen paljon, vaikka kyllä niitä vähän liikaakin saattaa olla, ovat niin kovin sieviä - kuin pieniä kukkasia!

Jos muistelen omaa lapsuuttani, ihania mekot olivat silloinkin, vaikka olenkin syntynyt nyt niin kovin retrofroteehenkisellä 70-luvulla. Omat suosikkini olivat kyllä aika klassisia ja äidin ompelemia.

Aika pikkuisena tyttösenä minulla oli hyvin lyhyt vaaleanpunainen kesämekko, jossa oli sievät perhoshihat. Tuo mekko päällä sain Kannonkosken kirkonkylän kaupasta ilmaiseksi vaaleanpunaista tikkujäätelöä. Muistan, kun lopulta mekko oli jo liian lyhyt, koska olihan se kovin harmillista ainakin jäätelön suhteen.. Ehkäpä sitä jäätelöä sai muutenkin, mutta mekossa oli jotain ihmeellistä taikaa.

Toinen lempimekkoni oli oikeastaan hameen ja pussihihaisen puseron yhdistelmä. Hame oli salsamallinen, todella leveähelmainen ihanuus, joka pyöriessä avautui kuin jättiläismäiseksi kukkaseksi. Materiaali oli pienikukallista ja pastelliväristä puuvillaa. Tätä asua en unohda koskaan.

Kolmas kesäunelma oli sininen. Äiti oli tämänkin valmistanut luultavasti jostakin omasta vanhasta juhlapuserostaan. Materiaali oli henkäystäkin ohuempaa harsokangasta ja hyvin läpinäkyvä. Mekon kanssa käytettiin ilmeisesti uimapukua. Mekko oli malliltaan yläosasta rypytetty ja pienin olkaimin varustettu (vähän niin kuin yläkuvan mekossa), en muista, miksi tällaista hellemekkoa kutsutaankaan.

Oma tyttäreni (1,5 v.) pitää tällä hetkellä erityisesti yläkuvan vihreästä mekosta, vaikka se on aika pitkähelmainen. Salsahelmassa on ihana liikkua! Minäkin pidän mekosta, ja se ei kyllä ollenkaan pääse oikeuksiinsa tuossa valokuvassa. Vaikka kyseessä on hellemekko, sitä on kiva käyttää pitkähihaisen paidan ja sukkahousujen kanssa muulloinkin.

Tämä naulassa roikkuva valkoinen perhosmekko on minusta loistava keksintö. Vaate on valkoista froteeta ja siinä on huppu. Olemme käyttäneet tätä kylpytakin tilalla saunamekkona. Tällaisen ostaisin heti toisen isompaa kokoa jemmaan, jos näitä olisi vielä saatavilla.
Kolmas lempimekkomme on ns. bloomer eli pikkuinen mekko, jossa on kiinteä housuosa. Kuva on vähän tumma, mutta väri on oikeasti sitruunankeltainen. Tämäkin on hellemekko, mutta olemme käyttäneet housujen ja villatakin kanssa helteitä odotellessa...

Kaikki kuvien mekot olen tilannut Yhdysvalloista ja valmistaja on Gymboree. Harmillista on, että tämän kuun alussa EU määräsi jenkkivaatteille ylimääräisen sakkotullin, joten vaatteiden hinta lähes tuplaantuu. No, alet täytyy hyödyntää silti!

***
Vielä puutarhan kuulumiset:

Tänään kukintansa aloitti kevätpikkusydän. Jännityksellä odotan tulppaaneita, jotka istutin viime syksynä. En nimittäin muista, mitä väriä olivat...

torstai 14. toukokuuta 2009

Lupa on!

Olemme jo kauan haaveilleet omasta kesäpaikasta. Tonttejakin olemme käyneet katsastamassa lukuisan määrän. Viime kesänä olimme jo lähes luopuneet toivosta. Minä epäilin, että Suomen rannat ovat jo niin täyteen rakennettuja, ettei hyviä tontteja enää ole olemassakaan.

Kriteereitä meillä oli paljon. Ensinnäkin oikea ilmansuunta. Halusimme, että tontille paistaa aurinko koko päivän. Toinen tärkeä kriteeri oli vesistö. Mies on innokas perhokalastaja, joten oikeiden koskien läheisyys oli tärkeä ehto. Itsekin pidän kalasta, joten suotavaa olisi, että kuha ja siika suorastaan hyppäisivät suoraan pannulle (ja fileinä pliis!). Lapsille turvallinen uimaranta puhdasvetisessä järvessä, puutarhamaaksi soveltuva maaperä, sijainti max. 70 km kodistamme, ikuinen kesä ja auringonpaiste... Mitä sitä voisi ihminen muuta haaveilla!

Eräänä syksyisenä sunnuntaipäivänä mies luki sanomalehdestä ilmoituksen tontista, joka tuntui ihmeeltä. Samalla hetkellä perhe oli pakattu autoon ja köröttelimme kohti tulevaisuutta. Mökkitonttimme oli löytynyt! Ihmeitä tapahtuu ja vieläpä aika usein!

Tänään olemme saaneet rakennusluvat rantasaunalle ja aittarakennukselle, joten luulen, että ensi viikolla alkaa jo kovasti tapahtua... Varsinaisen mökin rakennamme vasta joskus tulevaisuudessa, jos ei sitten lottovoitto osu kohdalle aikaisemmin, en kyllä ole muistanut lotota pitkään aikaan, ehkä pitäisi...
Juhlapäivän kunniaksi narsissitkin rupesivat tänään kukkimaan!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Bellissimo, grazie!

Tänään on ollut hyvä päivä. Lapset olivat aamupäivän hoidossa mummulassa ja minä pääsin jumppaan ja sen jälkeen valmiiseen ruokapöytään, kiitos anopin.

Kotona postilaatikossa odotti ruusuista postia...

lämpöisin ajatuksin tehty taidekortti ...

ja aivan ihastuttava kaulahuivi. Hykertelen onnesta!

maanantai 11. toukokuuta 2009

Uusi projekti!

Mies osti minulle uusimman Lantliv-lehden ja kysäisin häneltä, näyttäisikö meidän tulevalla mökillä tältä. Mies katseli hämmästyneenä kannen kaunotarta, mutta minä tarkoitin tietenkin tilkkupeittoa! Pakko ruveta ompeluhommiin, vain raitakangas puuttuu ja sekin lähetetään Hannalasta minulle perjantaiksi. Puodissa oli sopivasti Greengaten sinivalkoraidallinen puuvilla puoleen hintaan tarjolla, joten eiköhän se kohtalo ole taasen määrännyt, että minä ryhdyn surruttamaan ompelukoneella peittoa meidän saunakamariin (jota tosin ei siis ole vielä olemassa).

Kaikki aikanaan, niinhän sitä sanotaan!

Tilannetajua

Tänään puhtaanpyykinkori saa toivon mukaan täytettä. 4-vuotiaamme järjesti minulle viikko sitten pyykkilomaa kätkemällä omaan likapyykkikoppaansa jonkin salaisuuden. Kilttinä ihmisenä en siis viikkoon edes vilkaissutkaan koppaan päin. Mainio kätköpaikka! Minulla oli vahva epäilys, että yllätys liittyisi tulevaan äitienpäivään.
Sain elää jännityksessä eiliseen iltapäivään asti, sillä poika oli sopivasti mummun luona yökylässä ja yllätys paljastettiin vasta sillä minuutilla, kun herra saapui kotiin.

Korttihan sieltä kopasta löytyi ja tekstikin oli mitä ihanin:

"Äiti...
se on nätti,
me leikitään.
Tykkään äitistä,
kun se on ihan nätti.
- Äiti on viel ihana.

Onnea äiti!"

Vaaleanpunaisen kortin sain jo aamulla varhain vanhimmalta pojaltani. Taitaa poika hyvin tietää äidin lempivärin! Tämä kukkakortti oli sisältä tyhjä, mutta takakanteen oli liimattu keväinen onnitteluruno. Molemmat kortit olivat aivan antajiensa oloisia ja kovin suloisia.

Meillä mies ei vielä tähän ikään mennessä ole oppinut kahvia juomaan, joten hän ei sitä minullekaan suostu yleensä keittelemään. Ainoa poikkeus on äitienpäivä, silloin herätessäni keittöstä tulvahtaa kutkutteleva tuoksu. Mies on keittänyt pannullisen lempeää kahvijuomaa vaimolleen! Joinkin eilen ruhtinaalliset kolme kupillista. Ihanaa!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Ruohonjuuritasolla

Kyllä on myyrillä ollut tekemistä viime talvena, kun joka puskaa on pitänyt hieman tai sitten vähän enemmänkin nakertaa.

Luulin jo, että selvisimme aika helpolla, mutta tällä viikolla huomasin norjanruusuni jokaisen varren kelvanneen ronteille murkinaksi. Myös keijuangervon varret oli kaluttu puhtoisiksi. Toivottavasti tuli edes ähky! Tekisi mieleni julistaa myyräsota, mutta otuksilla on valttikorttina paha biologinen ase, jota he tietysti heti ensimmäisenä meihin testaisivat (myyräkuume), joten täytyy yrittää käyttäytyä asiallisesti.


Ruusun varret. Onneksi oksat kuitenkin vihertävät.