Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. marraskuuta 2010

Marraskuussa


Annoin periksi ja vaihdoin kameraan kittiputken. Olin unohtanut siihen loittorenkaan, joten vielä  piti käydä ulkona tallentamassa syksyn viimeiset sadepisarat. 

Talvin on todellakin nurkan takana. Sormet kohmettuvat ilman hansikkaita. Vesiheinä on sitkeä, se jaksaa yhä herttaisesti vihertää. Joskus rikkaruohotkin ilostuttavat!


Levollista ja rauhaisaa 
pyhää 
itse kullekin!


sunnuntai 31. lokakuuta 2010

In memoriam

24.10.2010
28.10.2010

Tänään jäljellä keppi, porkkana, rottinkikori ja kasa puoliksi jyrsittyjä omppuja. Viisivuotias totesi: "Olipas lyhyt talvi. Kohta taitaa olla jo pääsiäinen."

Meillä ei ole vaivuttu synkkyyteen, vaikka hiljaiseloa olemme viettäneetkin. Johonkin se aika vain katoaa. Tärkeintä kai, ettei ole tekemisen puutetta.


***

Tahtoisin esitellä tänään myös yhden  ihanan kirjan, mutta aika ei taida riittää. Pitää valmistautua alkavaan työviikkoon ja lapsen aamuiseen vasu-keskusteluun. Iloa sunnuntai-iltaan!



maanantai 25. lokakuuta 2010


Olen koko syksyn haikaillut kauniiden kansioiden perään, mutta mistään ei sellaisia ole löytynyt. Pakko oli siis ryhtyä askartelupuuhiin. Kaunista kangasta, vanha mappi ja UHU-liimaa. Lopputuloksena ihana kukkakansio. Otan tämän töihin mukaan ja mapitan tärkeät paperit, voi onnea!


Ja lisää inspiraation tuotoksia.

 Joutilaina hetkinä olen silmäillyt ihanuuskuvastoa ja huomannut, että onnestani on tähän päivään asti puuttunut sydännauha. Nyt minulla on sellainenkin! Ajattelin ripustaa sen valkoisen saunakamarin ikkunaan ja viettää niitä pikkuisia pikkujouluja heti marraskuun alkupäivinä. I`m dreaming of a...


Kyllä loma tekee sielulle hyvää!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kultaista


Ei tullut myräkkää torstaina, saimme häikäisevän auringonpaisteen. Istuin linja-autossa ja ajelin ympäri kotikaupunkiani. Maisema oli kullankeltainen ja kaunis. Pitäisi kulkea bussilla useamminkin. Havahduin monet kerrat matkan aikana, kun matkustajat - lähes kaikki - poistuessaan kyydistä kiittivät kauniisti kuljettajaa. Tulin hyvälle mielelle. Hyvätapaiset kulkevat bussilla tai linkillä, kuten täällä usein sanotaan.

Nyt meillä on loma. Suunnitelmia ei ole juurikaan. Ihan vain ollaan ja tehdään yhdessä mukavia. Ollaan siinä aika hyviä!

Lapset leipoivat tänään ensimmäiset syyspiparit, mies siivosi lastenhuoneen. Paljon vietiin tavaraa vinttiin ja hyvä niin. Itse en henno koskaan niin ronskilla otteella karsia. Nyt mahtuvat pienet taas leikkimään yhteiseen kamariinsa ainakin toistaiseksi. Tyttö nimittäin sai viikolla postista prinsessajulisteen ja poika oli sitä mieltä, ettei voi nukkua huoneessa, jossa tuollainen krumeluu roikkuu seinällä. Ajatus isommasta kodista hiipi hetkeksi takaraivoon kummittelemaan. Pitääkö sitä joskus oikeasti vaihtaa vielä isompaan?

Nyt kutsuu Arne Nevanlinna. Hjalmar on aivan erilainen lukukokemus kuin Marie, mutta herkullista tajunnanvirtaa löytyy kyllä tästä uudemmastakin. Onneksi on loma!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Viimeinen Huvitus


Puuhun oli jäänyt yksinäinen kesäomena. Siellä se kummasteli eilen satanutta ensilunta. Iltapäivän aurinko kuivatti märät posket. Tänään pihan täytti iloinen sirkutus. Sinne meni se viimeinen Huvitus!

Onneksi toisessa puussa on vielä talviomenat tallella. Mitenkähän punaposket kestävät lumipesut? 

Miten talvi osaakin aina yllättää? Itse luulin olevani kaukaa viisas ja varasin jo viikkoja sitten ajan talvirenkaiden vaihtoon. Saan talvipelit autooni hyvissä ajoin ensi viikon torstaina! : ) Huomiseen myräkkään täytyy kai valmistautua bussiaikatauluja lueskelemalla. Tulkintani mukaan bussiin on hypättävä klo 6.25, jos työpäivä alkaa kahdeksalta. Juoksemallakin pääsisin huomattavasti sutjakammin perille. Jännittävä aamu luvassa siis!


lauantai 25. syyskuuta 2010

Paluu salaiseen puutarhaan


Voisin asua talvisin kerrostalossa. Kukaan meidän perheestä ei ole viikkoihin käynyt takapihalla. Elämä kuitenkin jatkuu salaisessa puutarhassa. Nurmikossa pystyy jo kahlaamaan, kasvimaalla tuoksuu piparminttupurkka ja alppikärhö hämmästyttää syyskukkasillaan. Lelutkin jatkavat leikkejään, vaikka lapset ovat siirtäneet touhunsa päiväkodin aidatulle pihamaalle.

Syysflunssa yllätti meidät uusintakierroksella ja elämä on tuntunut  löysäilyltä. Onneksi anoppi pelasti taas tilanteen tarjoamalla lastenhoitoapua ja pääsin torstaina töihin tuulettumaan. Olen saanut mukavia uusia työkavereita ja päähäni on juurtunut innostavia työajatuksia. Nyt jatkan kuitenkin viikonlopun viettoa ja yritän ajatella vain ja ainoastaan omia ajatuksiani, vaikka iltalenkilläkin ne työjutut putkahtivat jatkuvasti päähäni pyörimään. Tällaista tämä elämä on, onneksi ihan positiivisessa mielessä!




tiistai 21. syyskuuta 2010

Yön eläjä



Mökille rakennetaan skeittiramppi. Viereen tulee joskus tulevina vuosina kasvihuone. Siellä me sitten esikoisen kanssa pihan perällä elämme rinnakkaiseloa ja rupattelemme mukavia. Skeittipoika on kova puhumaan.

Viime viikonloppuna poika oli kuitenkin vaiti. Hän luki, luki ja luki. Edellisellä kerralla lukemaan innosti Ilkka Remes, nyt koukuttajana irlantilainen Kate Thompson.

Yön eläjä kertoo 14-vuotiaasta Bobbysta, nuorisorikollisesta, jonka elämän ainoa tarkoitus on autojen varastaminen ja tuossa puuhassa keinoja ei kaihdeta. Pojan äidillä itselläänkin riittää rutkasti ongelmia ja pojan touhujen suhteen hän on täysin neuvoton. Äiti päättääkin ratkaista kaikki ongelmat yhdellä kertaa muuttamalla perheineen pois Dublinista maaseudun rauhaan. Rauhaa Claren pikkukylästä ei tunnu löytyvän, sillä perheen uudessa kodissa kummittelee. Pikkuveli Dennis näkee jatkuvasti pikkuisen haltijanaisen, jolle täytyy joka yö jättää maitokulho odottamaan. Talon historiasta alkaa hiljalleen paljastua kummallisia asioita.

Naapurin isäntä PJ näkee Bobbyn piilevät kyvyt ja tarjoaa pojalle töitä. Kaikenlaista kuitenkin tapahtuu ja Bobby tuntuu sotkevan asiansa pahanpäiväisesti myös Claressa. Kylvetyt hyvän siemenet alkavat kaikesta huolimatta itää, vaikka muutos tapahtuu kovin hitaasti.

"Katsoin momenttiavainta. Halusin päästä käyttämään sitä taas, nyt kun tiesin, mitä se teki. Matty löysi vielä kaksi prikkaa vanhasta keksipurkista ja tuli niiden kanssa takaisin, mutta ei ottanut avainta minulta pois. Hän antoi minun panna kaikki pultit paikoilleen.
     - Kulkeeko se nyt? kysyin.
Hän nauroi. -Siihen menee vielä aikaa, hän sanoi. -Työntötangot pitää panna paikoilleen ja niin edespäin. Sen jälkeen on vuorossa venttiilikoppa, ja moottori onkin sitten siinä. Ja seuraavaksi minun täytyy saada jostain uusi kaasuttaja ja bensapumppu. 
    Hän potkaisi autoa renkaaseen, mutta ei kovin kovaa. - Oikeastaan tästä romusta pitää uusia ihan kaikki. Mutta se juuri Land Rovereissa on hienoa. Ne voi aina korjata, jos vain haluaa. Ja lopulta se on sen arvoista."


Minäkin luin kirjan ja pidin siitä kovasti. Tarinassa oli jotain samaa kuin ikivanhassa S.E. Hintonin Me kolme ja jengi -teoksessa höystettynä vielä Irlannin kiehtovalla mytologialla. Tästäkin kirjasta olisi mukava keskustella vielä enemmän. Ehkäpä sitten siellä kasvimaan perällä... : )


Meidän perheen ikuinen yön eläjä yrittää paikkailla syksyisiä angervonoksia. Minä taidan olla myös yksi yön eläjä ensi yönä, kalenterissa kun seisoo tuo täydenkuun mollukka. Pitäisiköhän järjestää kuutamojuhlat?


maanantai 13. syyskuuta 2010

Kesä mökilläkö?


Kesämökin maisema on syksyinen ja yöaikaan seutu täyttyy pimeydestä.  Kannan aamulla ämpäreillä vettä  saunapataan ja lämmitän päivän tiskivedet. Savun haju saa ajatukset mukavasti lentämään. Sitten alkaa päivän urakka.

Pihanurmesta putkahtaa esiin yllätyksiä. Milloinkahan oppisin tunnistamaan sieniä? Tämä tuskin on myrkyllinen.

Meillä pilkitään myös kesäisin. Aika vonkaleita ovat nämä syksynkin saaliit.


Mökkikausi jatkuu kuulemma vielä pitkään, vaikka kesästä on jäljellä enää tämä ihanainen pelakuu.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Pieni puutarhuri


Voisin kertoa erään ninjakouluharrastuksesta, toisen skeittilautailusta tai kolmannen Star Wars -taisteluista, mutta kamerasta löytyikin taas kuvia pienestä puutarhurista. Kummasti sitä pihalta löytyy syksylläkin puutarhurille  puhdetöitä. Onneksi minulla on tarkkasilmäinen ja tarmokas pikku apulainen.


lauantai 28. elokuuta 2010

Roikkuvia


Eivät ne vitamiinitkaan sitten tepsineet. Räkänokkatauti on muuttunut kuumeeksi. Tänään potilaita kotona kaksi kappaletta. 

Olen joskus todennut eläväni vain kesäisin. Yli viikkoon en ole käynyt pihalla, en jumpassa,  en juuri missään (paitsi töissä tietenkin). Siellä jossain mökillä ovat auringonkukat varmasti täydessä kukassa ja perunatkin jo vallan hyvällä mallilla. No, me roikumme täällä kotona...

Tänään uhkasin sadetta ja uskaltauduin kamerani kanssa takapihalle. Huvitussato on parhaimmillaan ja Valkeat kuulaatkin jo ihan hilkulla. Myös ampiaiset ovat huomanneet herkullisen omenasadon ja kutsuneet itsensä kekkereille. Erityisiloa päivään tuovat puussa roikkuvat luumut. Kivasti ne jo punertavatkin. Taitaa se elämä jatkua ihan mukavalla tavalla vielä kesän jälkeenkin.

***

Ps. Syksyn kirjasatokin alkaa hiljalleen kypsyä. Ei hassumpaa, ei hassumpaa...

torstai 19. elokuuta 2010

Omenakakku


"Kun pöydällä komeilee omenakakku, on syksy saapunut. Omenakakun tuoksu vie ajatukseni heti kotiin äidin ja isän luokse.
   Äiti leipoo ja huolehtii metsästäjistä, jotka ovat juuri palanneet metsästä märkien ja viluisten koirien kanssa pitkän päivän jälkeen, tuli rätisee takassa ja ilmassa leijuu kahvin ja vasta leivotun omenakakun kanelinen ja mantelinen tuoksu. Pöydässä kiertää vaniljakastikekannu.
   Erityisesti mieleen muistuu Åsa, joka otti salaa kaksi kakkupalaa kerrallaan ja toivoi, ettei kukaan huomaisi. Hän ei kuitenkaan ole yksin, sillä harva leivonnainen tekee kauppansa yhtä hyvin kuin omenakakku." (Therese Wikström: Makeita unelmia)

Ja tässä ohje:

4 omenaa
3 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
1 dl maitoa
4 dl (240 g) vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100 g mantelimassaa
2 rkl sokeria
2 rkl kanelia

Lämmitä uuni 150 asteeseen.
Viipaloi omenat. Poista siemenkota mutta älä kuori.
Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi eli noin 5 minuuttia.
Sulata voi. Lämmitä maito 30 asteeseen ja sekoita voihin.
Lisää jauhot ja leivinjauhe munavaahtoon.
Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan tai paistinpannuun.
Lado omenaviipaleet pinnalle ja raasta päälle mantelimassa.
Ripota lopuksi pinnalle sokeria ja kanelia.
Paista uunin alaosassa noin 45 minuuttia.
Kakun pitää irrota reunoilta ja pinnan tuntua kiinteältä.

Tarjoa vaniljakastikkeen kera ja nauti syksystä! 

tiistai 17. elokuuta 2010

Selvät merkit


Pihassa tuoksui omena. Maljakossa auringonkukka. Iltapalalla karviaisia. Kauppalistalla mantelimassaa, sillä huomenna meillä  leivotaan. Olen pitkin vuotta palannut uudestaan ja uudestaan  kakkukirjan kohtaan, jossa luvataan: "Kun pöydällä komeilee omenakakku, on syksy saapunut." Meillä on huomenna omenakakkua ja pöydässä kiertää vaniljakastikekannu - vihdoinkin.

tiistai 10. elokuuta 2010

Ajatuksia pienistä taimista



Kaksi päivää koulutusta takana. Asiantuntija kertoi arjen ja työn yhteensovittamisesta. Hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on sopiva määrä unta. Olen samaa mieltä. Toinen asiantuntija vertasi lasten kasvattamista täydellisen joulukuusen kasvattamiseen. Samanlaisista kuusen siemenistä voi kasvaa kovin monenlaisia kuusipuita. Vankkaoksaisia ja tukevia tai sitten tuulessa taipuvia. Ja minä ajattelin meidän pikkuisia.

Kameraan en ole moneen päivään ehtinyt koskea ja siksi kuva omista arkistoistani. Tunnistaako joku kukkasen?

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kynnyksellä


"Mikä saa meidät tietämään, milloin kesä kääntyy kohti loppuaan? Hienoinen valon muutosko? Vai aavistuksenomainen viileys aamuilmassa? Vai se, miten koivunlehdet kahisevat? Niin se kuitenkin on - yhtäkkiä kesken kuumimman kesän, sitä vain tuntee puristusta sydämessään. Tajuaa, että kaikki loppuu. Ja se valaa kaikkeen ihan uuden voiman ja kiihkon: väreihin, tuoksuihin, auringon lämpöön käsivarsissa." (Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja)

Hiirulaisen majassa on kovin hiljaista huomisaamuna. Lapset nauttivat aamupalansakin päiväkodin pöydän ääressä. Eilen vielä istuin mökkiterassilla ja luin kynttilän valossa kirjaa. Huomenna meillä on jo syksy.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ps. Kalajuttuja kuunneltu, perhoset kuvattu, Kuopiossakin vierailtu. Kesän to do  -listalla seuraavana vuorossa Kjell Westön koko tuotanto. Ehkäpä se kesä jatkuu sittenkin... 
 

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ilma kuin linnun maitoa ja ääneni kesäkäheänä. Hiljaa himmaillaan ja nautitaan elokuun ensimmäisistä päivistä ja jätetään laulut myöhempiä aikoja varten. Hyvä kirja vetää minua kovasti puoleensa. Kaunis ja herkkä. Kansikin metsämansikoita tulvillaan.

Esikoinen lähti yökylään serkkulaan, pienet nukkuvat päiväuniaan. Minä lataan kahvikeittimen ja haen päiväpostin. Sitten jatkan Olssonia. Illalla vierailu luottokampaajalleni ja sen jälkeen piipahdus  ystäväni luona. Ei hassumpi päivä siis!

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Sinisiä


Vihdoinkin pensasmustikoita ihan omasta pihasta.  Ainoa ja Alvaria.


Jälkiruokanne, olkaa hyvä!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

The Endless Summer

Paahteiset päivät jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat. Kesä tuntuu todellakin loppumattomalta.
Endless Summer -hortensiani eivät kuitenkaan kuki - taaskaan. Pienemmän siirsin tässä näännyttävässä 30 asteen helteessä tänään uuteen kasvupaikkaan. Mikä lie aurinkopistos päähäni tulikaan, kun aamulla luin Sarin puutarhat -blogia. Tuumasta toimeen siis! Syvä istutuskuoppa ja runsaasti hyvää multaa ja virvoittavaa VETTÄ. Sanomalehtitekniikalla  vielä uutta penkkiä ympärille. Nyt peukut pystyyn, että Endless Summer yllättää vielä syyskuussa! Hyvät hoito-ohjeet löysin muuten täältä (klik).

Lapsi löysi syksyn ensimmäisen kukkasen. Taitaa se syksy saapua sittenkin.

***
Lumivaurioita kärsinyt syyshortensia aloittelee urakkaansa. Aluksi valkoisin kukinnoin, mutta syyskuussa ihanuudet ovat vaaleanpunaisia.