Kansakunnan kaapin päältä

Yhtään torttua ei ole meillä vielä syöty, vaikka ainakin minun suurta herkkuahan nuo Runebergin nimikkoleivonnaiset ovatkin. Omani ajattelin nautiskella illalla, teatteriesityksen väliajalla, nam! Toivottavasti myös Arthur Millerin Tulikoe on yhtä nam.

Runebergin päivänä mieluusti joisin päiväkahvini myös täällä: Tee- ja kahvihuone Helmessä Porvoossa. Onneksi Helmessä tarjoillaan runebergintorttuja myös kesähelteellä.

Nautinnollista juhlapäivää!

 

"Ja he elivät onnellisina elämänsä jokaisen päivän"

Ihana helmikuu, kevät on jo lähellä! Me aloitimme helmikuun mukavasti teatteriretkellä, ja eilisestä esityksestä on peräisin myös otsikon toteamus, joka jäi mukavasti päähäni pyörimään koko sunnuntai-illaksi.

Kävimme katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa Viirua ja Pesosta. Hieman jänskätti etukäteen, sillä näytelmä oli saanut viime viikkojen aikana lehdissä lähinnä kohtalaisia arvosteluja, mutta ME TYKKÄSIMME KOVASTI!

Näytelmässä oli iloa, surua, ikävää, reimua, pelkoa ja hauskoja lauluja vaikka kuinka paljon. Lavasteetkin olivat mukavat. Kirjojen Pesonen on huomattavasti mörököllimpi kuin näyttämöversiossa (Hannu Hiltunen), mutta silti pienimmät katsojat kiljuivat kauhusta, kun Pesonen ensimmäisen kerran kömpi esiin. Samoin herra Mäyrä oli aika pelottava.

Jossain arvostelussa Viirua oli moitittu liian vaisuksi. Minusta Viiru (Emilia Laitinen) oli juuri oikea Viiru: eläväinen, välin riehakaskin, kiltti pikkuinen kissanpoikanen ja Viirun voimistelulaulu oli aivan yliveto!

Tässä teatterissa on viime aikoina harrastettu aivan kiitettävästi näitä ruotsalaisia lastenkirjallisuuden helmiä. Viime syksynä Mimmi Lehmä keräsi loppuun asti täysiä katsomoita. Mimmiä näytellyt Maritta Viitamäki teki loistosuorituksen myös Viirussa. Rooleina oli tällä kertaa kokonainen kanalauma + rouva Anttonen + salaperäinen herra Mäyrä, huh - huh!

Näytelmän tiimoilta keskustelua riitti koko kotimatkan ajan, joten katsomisen arvoinen elämys tämä ehdottomasti oli. 3-vuotias toivoi, että seuraavaksi menisimme katsomaan Risto Räppääjää. Kuka tietää, esitetäänköhän sitä jossain päin maailmankaikkeutta tällä hetkellä?

***

Ja se toinen kalenterimerkintä! Äidin myötätuntokarkkilakko loppui sovittuna aikana, muut jatkavat lakkoiluaan toukokuun loppuun. Kun lapset nukkuivat, hiivin keittiön yläkaapille, sillä siellä oli jemmassa vielä jokunen ystäviltä lahjaksi saatu Fazerin salmiakkisuklaa. Ihania ovat tai siis olivat!