Omenapuuostoksilla...

ja vähän muuallakin. Turhan kiireiseltä tuntuu elämä tällä hetkellä. Isolla pojalla on elokuun harjoituskalenteriin merkitty jääkiekkotreenejä 15 kpl. Oman kaupungin harjoitusjäähalli on remontissa, joten aika usein poikaa on saanut kärrätä lähipaikkakuntien hallijäille. Välissä kuskataan keskimmäistä päiväkerhoon ja jossain välissä livahdetaan mökille maalauspuuhiin. Huh-huh! Missä välissä muut ihmiset käyvät vielä ansiotyössäkin?


Valokuvaamiselle en ole juurikaan löytänyt aikaa, mutta kotipihan omenasadon kävin pikaisesti ikuistamassa kameran muistikortille. Puut ovat minulle kovasti rakkaita! Punaiset omenat ovat Huvitusta, vaaleammassa perheomenapuussa kasvaa Valkeaa kuulasta, Hetaa ja Åkeröä. Sato on valtaisa.

Perheomenapuut ovat loistava keksintö: samassa puussa kasvaa eri aikoihin kypsyviä lajikkeita, jokaista sopiva määrä. Tällaisen ihanuuden hankin myös mökille, lajikkeina Antonovka, Punakaneli ja Pirja. Vanhoja venäläisiä ja kestäviä lajikkeita sekä yksi herkullisen tuntuinen uutuus. Lisäksi matkaan lähti myös yksi tavallinen Huvitus.

Luulen, että tulevaisuudessa joudun syksyisin syömään pelkkiä omppuja. Onneksi ne tekevät sydämelle hyvää! Tietääkö kukaan, onko olemassa kirjaa Tuhat ja yksi omenaherkkua? Jos ei, taidankin kirjoittaa sellaisen. Herkkureseptejä otetaan kiitollisena vastaan. :)

Keikka

Kävin tänään siellä, missä lemmikit kukkivat edelleen. Aikaa keikalle olin varannut kolme tuntia, kaksi matkoihin ja kolmas ahkeraan työskentelyyn.

Perillä määränpäässä tarkistuskierros:

Saunatupa paikoillaan...

aitan ovet edelleen ilman ristikoita, mutta tunnelma keskeneräisyydestä huolimatta levollinen (kuvassa tosin kaikki on vinksin ja vonksin, mutta osaan keskittyä olennaiseen, onneksi).
Saunan terassilta näkymä oikealle. Koivikon takana tuleva puutarhani.

Tässä on hyvä vilvoitella löylyjen jälkeen. Eteen tulee jonakin vuonna vielä terassi.

Näkymä rannalta pihalle. Saunan taakse istutamme hedelmäpuita.

Tässä varsinainen keikan tarkoitus. Vahasin aitan lattian. Värisävynä punatammi.

Ihan kolmeen tuntiin en yltänyt. Matkan varrella kun sijaitsee Pentikin tehdasmyymälä ja minä olin matkalla YKSIN. Ei heräteostoja, vain mökille salaattikulho Pentik Studiolta.

Harkitsin kovin vaaleanpunaisen ja -sinisen välillä. Päädyin siniseen ihan miesten takia taas. Illalla kotona tyttö oli väriasiasta vähän eri mieltä ja päätti värjätä vaalean sohvamme aniliininpunaiseksi huulipunalla. Kokonaisen hylsyllisen hän ehti jo puuhaan tuhlata. Onneksi kaapista löytyi superpesuainetta.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Mihin katosi kesän ihana joutilaisuus? Säilöttiinkö se hyvään talteen koulujen alkaessa? Huuhtoutuiko se helteiden mukana sadeviemäreihin? Jotain kummallista tällä viikolla on tapahtunut...




Ilmassa on syksyä. Kaunistakin kauniimpi hortensia kukkii ja minut on vallannut suunnaton lukuhimo. Selviä syksyn merkkejä.

Eilen luin Leena Krohnin Valeikkunan. Kerrankin olen ajoissa - Pihan Lukupiiriä ajatellen siis! Lempeää filosofiaa. Itse kirjailijakin on luvannut osallistua keskusteluun, joten pakkohan kirja oli lukea. Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa!

***

Ensi kesänä ostan kameraani sen kukkaobjektiivin!

Vihdoinkin!

Hiirulaisen väki yöpyi mökillään ensimmäistä kertaa! Vielä yhdentoista aikaan illalla aitasta kuului kova vasaran pauke, mutta sellaiseen kuntoon aitta tuli, että koko perhe pääsi makoisille yöunille, joita ei totta totisesti tarvinnut kovin pitkään odotella...

Ilta oli kaunis. Elokuun kuutamo ja järvestä nouseva usva. Ja mikä rauha!

Paparazzin tavoin olisin mieluusti livahtanut pyjamapöksyissäni ikuistamaan illan tunnelmia rantapusikoihin, mutta en uskaltanut jättää lapsia yksin pimeään, joten elokuun ilta ikuistettiin vain omiin mielikuviin ja muistin syövereihin.

Valmista ei vielä ole. Tiskitkin tiskaan rannalla järvivedellä. Astioita ei onneksi ole paljon. Jokaisella on oma lautanen ja ruokailuvälineet. Valitsin kotikaapista ne kauneimmat.

Tässä huvimaja, jota olen maalannut koko kesän ja urakka JATKUU. Lapsia ei ole tarvinnut kuskailla huvipuistoihin, kun huvitteluun on voinut käyttää omaa huvimajaa. Lystiä on piisannut!

Vähän kukkiakin olen keräillyt....

ja muutaman mustikan!

Cent ans de Marie

Kesän satoa: vaikuttava lukukokemus ja saunatuvan peitto. Marien viimeiset sivut luin käpertyneenä tähän kesäkäsityöhöni, josta tuli oikeasti ihana. Samassa ajassa itse saunakin saatiin lähes valmiiksi... Elämä on kovin suhteellista!

Arne Nevanlinnan kirjaa luin nautiskellen oikeastaan koko kesän. Ihan pienten hetkien lukemistoon teos ei kuulunut, sillä kirjan tajunnanvirta vaati hiljaisen talon ja paljon omaa aikaa. Harvinaista herkkua meidän perheessä!

Jotenkin kummallisesti olen tykästynyt tarinoihin, joiden miljöönä on 1900-luvun alkupuolen Suomi ja päähenkilönä vahva nainen. Mariessa tuon aikakauden elämää tarkasteltiin taas uudesta kiehtovasta näkökulmasta. Oi, oi, mikä hieno kirja! "Maagista", sanoisi 10-vuotias poikani. (Hänen mahtavin lukukokemuksensa muuten tänä kesänä oli Chris Bradfordin Nuori Samurai. Soturin tie.)

Kiitos vinkistä M!

Nyt luettavana Juha Itkosen Kohti, joka ei tunnu Marien jälkeen miltään, vaikka Finlandia-ehdokkaanahan tämäkin teos kiikkui ja kovin väkeväksi takakansiteksti romaania hehkuttaa...