Meillä on joulu

"Äiti, äiti, mun paketit pussailee! Niitten kulmat tanssii!" houraili pienin jouluyönä vuoteessaan. Lapselle nousi kova kuume. Joulupäivä oli kovin hiljainen. Illalla matkasimme sairaalan päivystykseen ja pian elämän äänet palasivatkin onneksi taloon.

Nyt miehen arki on  alkanut ja me muut jatkamme hissukseen nautiskellen joulun viettoa. Kukaan ei jostain syystä halua enää suklaata eikä kinkkua. Uunissa paistuu makaronilaatikko ja radiossa soi edelleen Taas joulu, joulu on meillä.  Vuokko Hovatan ääni on kuin enkelillä  ja talossa on leppoisan rauhallinen tunnelma.

Tuo viimeisen kuvan joulukettu liikuttaa kovasti mieltäni. Ihana joulukortti ja vielä itse valmistettu. Taidankin tilata ensi vuoden kortit kyseiseltä nuorelta taiteilijalta.

Ps. Olli Jalosen Poikakirja oli hieno.  Eilen aloitin Suomisen Ollin kera matkan Harjukaupungin salakäytäviin. Lupaavalta vaikuttaa tuo jälkimmäinenkin.

Jouluyön rapinaa

Minä rapisutan Poikakirjan sivuja, lapsilla lupa rapisuttaa yöeväitään. Jouluyö on juhlayö.

Hiirulaisen majan väki kiittää kaikista ihanista lahjoista, joita tänään saimme paketeista aukoa, voi että!

Jouluoloa

Vaikka  elämä täällä Hiirulaisen majassa on välillä tuntunut kovin seesteiseltä, viime päivät ovat olleet täyttä tohinaa. On käyty joulukirkossa, tomutettu petivaatteita, hukattu koti- ja autonavaimet kauppareissulla isossa tavaratalossa, käyty ihanassa ravintolassa, huhkittu jumppasalilla, ripustettu mistelinoksa oven päälle, leivottu suklaakakku, paistettu (ja maistettukin) kinkkua... Nyt saa joulu tulla!

Tuo avainhässäkkä oli varsinainen joulupainajainen ja melkein teki mieli itkua vääntää siellä ihmisvilinässä. Onneksi avaimet löytyivät tavaratalon neuvonnasta. Ihmiset osaavat olla enkeleitä.

Laitan vielä oheen pienen katkelman Astrid Lindgrenin Melukylän jouluvalmisteluista ja samalla toivotan teille kaikille ihanaa jouluoloa ja onnellista joulunaikaa!

"Iltaa ennen jouluaattoa olin hyvin surullinen, sillä en uskonut, että äiti ja Miina ehtisivät saada kaiken valmiiksi jouluksi. Keittiössä näytti niin ikävältä ja sekavalta. Minä ihan itkeä pirautin mentyäni vuoteeseen.

Jouluaattoaamuna heräsin varhain ja juoksin yöpaitasillani keittiöön. Ja - voi, miten siellä oli hienoa! Uudet räsymatot olivat lattialla ja hellanrautatangon ympärille oli kiedottu punaista, vihreää ja valkoista silkkipaperiröyhelöä. Suurella pöydällä oli joulupöytäliina, ja kaikki kupariastiat oli puhdistettu kiiltäviksi. Minä olin niin iloinen, että minun piti ihan syleillä äitiä. Saku ja Naku ryntäsivät keittiöön kohta perästä ja Saku sanoi, että hänen vatsassaan oli niin joulutunnelma, kun hän näki räsymatot." 

Joulu on ihmeitä täynnä!

Neljäs adventti

Meillä alkaa keskiviikkona joululoma! Sitä ennen pitäisi vielä pusertaa kaksi täyttä työpäivää. Onneksi lasten lahjat on jo paketoitu, joulukuusi odottaa terassilla ja kinkku vai kalkkuna -puntaroinnissakin ollaan jo loppusuoralla.

Tänään sytytimme neljännen adventtikynttilän ja mutustelimme aamiaiseksi ihanaista lahjaleipää ja jouluomenoita. Minä en muuta joulupöytään kaipaisikaan! (Ehkä kuitenkin myös rosollia ja vaaleanpunaista kermavaahtoa, kylmäsavu- ja graavilohta, sienisalaattia ja niitä Fazerin Vihreitä kuulia, nam...)

Tunnelmallista joulunalusviikkoa!

 

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Ihanaista alkavaa viikkoa!

Annan päivänä

Kansanperinteen mukaan Annan päivänä aloitetaan joululeipomukset. Annan yönä sai vanhoina aikoina kierrellä naapureissa maistiaisia pyytämässä ja leivonnaisia oli parempi talosta löytyä, sillä muuten seuraavan vuoden kalasaalis oli uhattuna.

Pakkohan kalamiehen perheenkin oli tänään varautua mahdollisiin vieraisiin. Meillä leivottiin porkkanasämpylöitä. 

***

Kesken sämpylänpaiston ovella piipahtava entinen naapuri taitaa tietää nykyperinteen mukaan oikein mainiota kalaonnea, vaikka meillä oli tarjota matkalaiselle vain lämpimäisten tuoksua. Joulu on ihmeellistä aikaa!

Pieni apulainen ennättää muuten joka paikkaan. Pullasudilla puhdistetaan pöydät, sitten vaihdetaan vaatteet ja herkutellaan välipalan jälkiruokana ihanalla enkelipiparilla. Tässä välissä nukutaan päiväunet ja sitten riennetään teatterilippuja ostamaan. Onneksi toinen meistä on sentään tehokas. Se toinen jatkaa haaveiluaan rauhallisesta joulun ajasta...

Kaunis kiitos piparinpaistajalle!

Itsenäiset

Itsenäistyminen alkaa haparoivin askelin. Meidän lapset tekevät asian suhteen jo isoja loikkia; itsenäisyyspäivänä pienet ulkoilivat ensimmäisen kerran kotipihassa ihan kahdestaan. Minä vedin henkeä ja seurailin heidän puuhiaan  lasin läpi lämpöisestä. Radiossa soitettiin Tikanmäkeä. Kyllä sitä 80-luvullakin tehtiin hienoa musiikkia, vaikka elämä  oli muuten aivan erilaista: Televisiosta löytyi kolme kanavaa. Koko kansakunta tuijotti  uutisia klo 20.30 ja maanantai-iltaisin elokuvaa. Puhelimessa oli veivattava numerovalitsin ja suvun puhelinnumerot muistettiin ulkoa. 

Maailma muuttuu. Onneksi pieneen hetkiseenkin mahtuu paljon muistoja.

Toinen adventti

Päivä on ollut uneliaan sininen. Uni maistui aamulla kovin herkulliselta. Onneksi lapsetkin nukkuivat pitkään. Päivän työnjako oli seuraava: miehet laittoivat ruokaa ja naiset kuljettivat pulkilla takkapuita auton peräkontista takapihalle. Illalla herkuteltiin kermatoffeilla. Ne maistuivat myös loppuviikon mahatautipotilaalle. Pirpana taas on oppinut syömään salaa lunta. Miksi tyttö tekee aina kaiken toisin kuin veljensä?

Nenäpäivä

"Kului muutama voitaikinan värinen syyspäivä, joiden aikana en saanut oikeastaan mitään muuta aikaiseksi kuin vähän höytyväisiä ajatuksia. Tällaisia ne varmaan ovat onnellisten ihmisten päivät, ajattelin, tai ainakin toiveikkaiden, en minä tiedä. Sellaisten joilla on elämässä jonkin lajin mieli."
                                                                                         (Mikko Rimminen: Nenäpäivä)

Kyllä se Irmakin nyt varmasti ilostuu siellä Keravalla ajatella että se Rimmisen Mikko. Sellainen iloinen velikulta. Mutta eihän näitä kulttuuripalkintoja voi koskaan varmuudella tietää ei ainakaan etukäteen. Ihan hyvä kun tällainen yllättäjä koikkelehti käkkyräisen katajan takaa. Napata nyt tuolla lailla ensimmäinen palkinto, hienoahan se on, ei sille tavallinen ihminen voi muuta sanoa. Kyllähän minäkin sitä kirjaa luin ja niinhän se nauratti että välillä piti ihan itsekseen röhähdellä vaikka välillä ihmettelin että miten se Irma ei huomaa sitä poikaa, hyvä poikahan se kuitenkin pohjimmiltaan on ja aina soitteleekin äidilleen, mutta kai se oli sitten sitä kirjan huumoria. Ja nyt ajattelin sovittaa itseni vielä miten kuten mukavasti tuolille ja lukea Nenäpäivän oikein hartaudella uudestaan. On sellainen olo että tästä tulee vielä olosuhteisiin nähden oikein hyvä päivä.

Onnittelut Finlandia-palkinnosta Mikko Rimminen!

mutta hänen jalkapohjansa muistavat metsäpolkujen neulaset

 Olen lukenut ja lukenut. Vielä olisi  Alexandra Salmela jäljellä. Saa odottaa, nyt en enää kykene. Sanoin tänään töissä, että olen ollut  luku-urakkani kanssa kuin Forrest Gump juostessaan Amerikkaa rannalta toiselle ja aina uudestaan.

 Oman Finlandiani ojennan kaiken pähkäilyn jälkeen Riikka Pulkkiselle. Perusteluna mittavin määrä sitaatteja muistikirjassani. Kiitos merkityksellisistä sanoista!

"Elämä, onnellinenkin, on toteutuessaan aina vähäeleisempää kuin unelmissa. Samalla se on painavampaa." (Riikka Pulkkinen: Totta)

Ja nyt jännitetään, kuka saa oikean Finlandia-palkinnon.