Herra Sipuli ja muut herkut

Sipulista ollaan meidän perheessä kahta hyvin jyrkästi toisistaan poikkeavaa mieltä. Aikuiset lisäisivät sitä kaikkiin ruokiin ja lapset jättäisivät kaikista pöperöistä tyystin pois. Eivät piltit pienoiset ymmärrä, että sipuli tekee hyvää. Se sisältää luonnon omia antibiootteja, piristää elintoimintoja, laskee kolesterolia ja sokeriarvoja, on erinomainen flunssalääke ja lisäksi tuo ateriaan herkullista makua.

50 gramman herkkupussi tekee myös hyvää, vie kielen mennessään, tehostaa elintoimintoja ja saa posket hehkumaan ja silmät tuikkimaan. Se oikea ruokakin katoaa lautaselta alta aikayksikön, jos sattuu olemaan perjantai ja karkkipäivä.

Tässä on meidän aikuisten pahe: pehmeitä turkinpippureita. Piilotin pussin siinä toivossa kaappiin, että joskus - ehkä suorastaan viikkojen päästä - sen sieltä löytäisin. Saa nähdä, löytyykö vielä huomisaamuna! Toivotan siis herkkuhännille

MAKOISAA  KARKKIPÄIVÄÄ
ja kaikille
RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA! 

***

Ps. Kun teen salaattia, ripottelen pilkotun sipulin päälle hiukan suolaa ja sokeria, niin maku paranee entisestään ja toisille närästystä aiheuttavat hapot neutralisoituvat. Hyväksi havaittu kikka, opin anopilta!

Päivien kimallusta, osa II

Kimaltelevia päiviä tuntuu riittävän - hyvä niin! Tänään pienen sairastelun jälkeen pääsimme takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja ulos aurinkoon.

Olenko koskaan sanonut, että pidän talvesta? Pidän lumesta ja hiihtämisestä, talven kuulaista väreistä, lumen narskunnasta kenkien alla, takkatulen lämmöstä ja helmikuun aurinkoisista päivistä. Kuluva kuu onkin ehdottomasti se paras talvikuukausi.

Veimme puoliltapäivin pojan päiväkerhoon ja jatkoimme pitkälle kävelylenkille. Pysähdyimme kuuntelemaan kevään ääniä. Kyllä, helmikuussa talitintitkin aloittavat sirkutuksensa. Kotipihassa seuralaiseni tarvitsi jo pikaisesti päiväuniaan.

Aurinko kutitteli unikavereiden varpaita

Päiväunien aikaan... Taistelen flunssaa vastaan vihreän teen voimalla ja syömällä rutkasti C-vitamiinia. Nappaan mennen tullen pakastimesta jäisiä tyrnimarjoja, voi että niihinkin voi tulla himo! Harmi, että pensaat rupeavat tuottamaan satoa vasta noin  5-vuotiaina, sillä meidän tyrnejä ei ole vielä edes istutettu. Omaa satoa siis luvassa joskus vuonna 2015, huh!

Tänään ehdin myös ompelukoneeni ääreen, tuotoksen esittelen joskus tulevaisuudessa.

 Nyt riennän hakemaan poikaa päiväkerhosta. Nähdään taas!

Päivien kimallusta

TO DO -lista:

- valokuvaan perhosia

-istutan tyrnipensaita

-maalaan huvimajan

- kuuntelen miehen kalajuttuja

-lämmitän rantasaunan

- luen kertaalleen Kjell Westön koko tuotannon

- katselen pilviä

- poimin talteen metsän omat vitamiinit

- haistan tunturituulet ja Jäämeren

- kasvatan luomuruokaa perheelle omalla kasvimaalla

- käyn mato-ongella

- syön juhannusyönkakkua ystävän kanssa

-paahdan tukan auringossa vehnänvaaleaksi

-teen sadepäivänretken Kuopioon

- nautin arjen säpinästä tässä ja nyt.

Olisipa jo kesä!

Punaposki ruususuu lumityöt niskassa

 

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, yritämme ulkoilla ainakin sen verran, että saamme punaposket. Aika usein tänä talvena ulkoiluun on sisältynyt myös kohtalaiset määrät lumitöitä, välillä lunta on saanut viskoa ihan niska limassa. Homma pitää kuitenkin hoitaa ajoissa, etteivät työt kaadu niskaan.

Pieni tyttö, sinisilmä, punaposki, ruususuu  koki tämän asian tällä viikolla hyvin konkreettisella tavalla, eikä hymy ollut silloin näin herttainen. Isoveli heitti vahingossa lapiollisen lunta neidin niskaan ja siitä alkoi se karmaiseva parku, joka ei meinannut loppua saada laisinkaan: "ÄITIIIIII, MULLA ON LUMITYÖT NISKASSAAAA!!!!" No tuolla kerralla punaisten poskien lisäksi eräs sai siis myös punaisen niskan.

 

Sisällä ei onneksi varpaita palele. Pienen happihyppelyn jälkeen punaposket jatkavat sopuisasti sisäleikkejään...

 

Muistipelissä ei aina kaivata edes pelikaveria.

Pirteää perjantaita, me suuntaamme nyt päiväunille!

Olipa kerran...

- Olipa kerran kaksi ystävää...

- Sitten jatkaa uusiin seikkailuihin.

2-vuotiaamme lukee meille ääneen, tänään kuulimme Elsa Beskowia ja Miinan ja Manun lomakirjaa. Tosi hauskaa kuunneltavaa ja täytyy myöntää, että tarkkaan on tyttökin tarinoita jo osannut kuunnella. Lukutuokiot ovat päivän piristysruiskeita!

Itse olen tuskaillut käsitteen 'välikausivaatteet' kanssa. Niinhän siinä taas kävi, että ne ohuemmat ulkoiluvaatteet ovat sittenkin talven aikana jotenkin kutistuneet, vaikka vastahan viime keväänä ne kaupasta ostettiin. Tuskailua aiheutti se kummallinen havainto, että kevään ja kesän "välikausivaatteet", ainakin ne kaikken kauneimmat sellaiset, on myyty jo loppuun suorastaan koko maailmasta. Sellaista tämä nykyajan elämä!

***

Mieluusti suosisin suomalaista ja paikallisia yrittäjiä, mutta minkäs teet! Tilasin tytölle hiippahuppuisen takin Tanskasta Rose and Robin -nettikaupasta ja kaupan päälle sain hyvän mielen (lieneekö taas sitä ostettua onnea?). Paketti saapui kahdessa päivässä ja lupasivat lähettää vielä vapaavalintaisen t-paidankin, jos linkitän mainoksen blogiini ja tuumasta toimeen siis. Niin ja se takki on aivan ihana!

Taas sitä potkittiin maailman talouspyörään lisää vauhtia. Puollustuksesi täytyy todeta, että onneksi tyttären viime kevään "välikausitakki" löysi jo uuden onnellisen omistajan.

Jos joku vielä kertoisi, milloin tuo 'välikausi' alkaa. Itse olen tottunut Suomen neljään ihanaan vuodenaikaan ja siihen, että talvella pidetään talvitakkia ja muulloin varsinaista takkia. Ehkä tuo välikausi liittyy jotenkin siihen ilmaston lämpenemiseen? Tiedä näitä! No meillä on tytöllä nyt takki, joka pitää välikauden tuulet ja tuiskut ja sateenropinatkin visusti ulkopuolellaan ja kaiken lisäksi muistaa vielä hengittääkin. Pojilla tilanne on näillä näkymin vähän kurjempi...

***

Rose ja Robin lähettivät minulle vielä ystäväkoodin, jolla minun ystäväni saa tilauksensa free freight (if it´s placed no later than the 12.3.2010). Jos haluat tilata jotain (kaupasta löytyy esim. Mini a Turea ja Phister & Philinaa), pyydä koodi minulta sähköpostitse. Lupaan koodin nopeimmalle.

Iloista ystävänpäivää!

 

Ystävänpäivän kunniaksi lastenhuoneeseen viriteltiin juhlaliputus. Tildan jämäkankaista valmistuikin monta lippunauhaa, joita sitten ripusteltiin ristiin ja rastiin.

  

Katto sai oman koristuksensa.

Yhtä mallattiin alasänkyyn.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten osa nauhoista pakattiin  postimiehen matkaan toimitettaviksi ihanille pienille ystävillemme...

kera ison halin. 

Oikein ihanaa viikonloppua ja iloista ystävänpäivää kaikille hiirulaisten ystäville! 

Toistoa...

 

En tiedä, olenko toivottamalla tavalla kaavoihin kangistunut, mutta olen alkanut toistaa itseäni. Tiettyyn aikaan vuodesta on pakko rituaalinomaisesti toistaa samoja asioita. Hymyilytti, kun täsmälleen vuosi sitten istuin päiväkahvilla samassa tilanteessa edessä kasa tilkkuja ja päässä ihania ideoita. No, tässä sitä taas ollaan!

Samat kankaat ja muut työkalut....

mutta idea tällä kerralla toinen. Tämäkin työ on odottanut toteutusta jo aika pitkän tovin, mutta inspiraatio oli kateissa tähän hetkeen asti; Tildan kankaat kun vaativat heleän helmikuun ja ripauksen oikeaa aurinkoenergiaa. 

Niin ja valmistakin tuli jo, esittelen lopputuloksen myöhemmin.

Samaan aikaan lastenhuoneessa joku toinenkin toistaa myös toimiaan. Hän tekee palapelejä aamusta iltaan ja aina vain uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, niinhän sitä sanotaan!

Kansakunnan kaapin päältä

Yhtään torttua ei ole meillä vielä syöty, vaikka ainakin minun suurta herkkuahan nuo Runebergin nimikkoleivonnaiset ovatkin. Omani ajattelin nautiskella illalla, teatteriesityksen väliajalla, nam! Toivottavasti myös Arthur Millerin Tulikoe on yhtä nam.

Runebergin päivänä mieluusti joisin päiväkahvini myös täällä: Tee- ja kahvihuone Helmessä Porvoossa. Onneksi Helmessä tarjoillaan runebergintorttuja myös kesähelteellä.

Nautinnollista juhlapäivää!

 

Mattopyykillä

 

Meillä on olohuoneessa valkoinen matto (tuhoon tuomittu ajatus alkujaankin). Lisäksi meillä on olohuoneessa takka, jota lämmitämme talvisin päivittäin, ja arvata saattaa, että takka roskaa. Matto on talven aikana muuttunut harmaaksi, mikä ei haittaa, jos elämme pimeydessä vain kynttilän ja takkatulen valossa...

Helmikuun aurinko pakotti tositoimiin: matto pihalle ja lumipesulle. Onneksi lapset osaavat homman! Kemiallista pesua matolle kyllä suositellaan, mutta tällainen luomu oli nyt ihan riittävän tehokas. Nyt pärjätään taas kesään!

Ihan ihkua!

 

Talvi on yllätyksiä täynnä...

Tällaisina aamuina rattaat kannattaa jättää suosiolla varastoon.

 

Mies teki pari tuntia aikaisemmin lumityöt - vai tekikö? Mistä näitä ylläreitä oikein riittää?

Tämä menee jo yli ymmärryksen. Puskia pukkaa keskellä kauneinta talvea ja keskelle pihakäytävää. Pitää kai hankkia lapsille suojalasit ja kevääksi uimalasit tai ainakin perhokalastajan kahluuhousut, sillä luulen, että meille tullaan toukokuussa polskutellen sisälle.

***

Tarina jatkui siten, että seuraavasta isosta lumikasasta kaivoimme esiin minun pienen autoni ja ehdimme melkein ajoissa päiväkerhoon ja kaupunkiasioille. Onneksi minä pidän lumesta!