"Vielä hetki, oi vanha vuos!"

Näin vuoden viimeisenä päivänä ollaan nostalgisissa tunnelmissa ja esittelen pari kuvaa edellisestä elämästäni. Kuvat ovat - mikäli suinkin jaksan oikein muistaa - vuodelta 1997 ja paikkana ikuinen kaupunki Rooma.

Olen käynyt ulkomailla vain harvoja kertoja ja matkat ovat ehkä siksikin aina olleet jotenkin elämää suurempia kokemuksia.

Roomaan jouduin istuttuani yhden lukukauden Teivas Oksalan Eino Leino -luennolla ja kuunneltuani, miten Leino Rooman universaalisuuden hengessä  käänsi Dantea. Luennolla näytettiin myös kuva talosta, jossa runoilija tämän työnsä suoritti ja tuota ihmettähän piti päästä katsomaan.

 

Mies lähti onneksi ilolla matkaan ja me löysimme talon. Mieleeni oli syöpynyt kuva rakennuksen muodosta ja tiesin, että se sijaitsee Trasteveren puolella Tiberin rannalla lähellä Castel Sant´ Angeloa, muita osoitetietoja meillä ei matkallamme ollut.

Minä olen aika pienikokoinen, mutta ovet talossa olivat oikeasti valtaisat! Talon seinään oli kiinnitetty teksti, joka suomennettuna kuuluu näin:

"Tässä talossa vuosina 1908-1909 

suuri suomalainen runoilija

Eino Leino

käänsi Jumalaisen näytelmän

Rooman universaalisuuden innoittamalla

rakkaudella."

 

La Dolce Vita ja korvan takana Chanel Allure

 

 Miksi juuri tänään tällainen tarina? Olimme matkalla juuri uuden vuoden ja loppiaisen aikaan, joten mukava muistella menneitä. Toinen syy löytyy Ylen ohjelmatarjonnasta. Jälleen tämänkin vuoden viimeisillä hetkillä radio kannattaa avata klo 23.55, sillä perinteiseen tapaan silloin kuuluu Leinon Hymyilevä Apollo. Upea tapa hyvästellä vanha vuosi!

***

Ja paluu arkeen: 4-vuotias huutaa lastenhuoneessa, että sisko lätkii häntä kärpäslutkalla. Näillä eväillä siis kohti uutta alkavaa vuosikymmentä! 

Onnellista sellaista Teille kaikille!

Rolling Stones

"Juuri hän pitää pyörät pyörimässä perheessä. Koko hoito luhistuisi kuin korttitalo, ellei kaksivuotiaan suojaava käsi lepäisi kaiken yllä. - - - Hän tajuaa, että ilman häntä ei saataisi aamupalaa, lounasta eikä päivällistä."

"Kaksivuotias on tosiaan maailman mahtaja. Hänellä on varaa hoitaa omien asioidensa lisäksi alamaistensa asiat. Hänen huolensa ovat yhtä touhukkaan mainioita kuin liikuttaviakin. Se joka esim. purskahtaa itkuun kaksivuotiaan nähden, voi valmistautua pitkälle vietyyn lohduttelukäsittelyyn. Lohtuhuopa ja tyyny raahataan oitis esiin, onnettoman otsaa taputellaan, vettä, maitoa ja pilsneriä tarjoillaan ja niiden kera puoliksi syöty voileipä, minkä jälkeen elämäniloa kohennetaan narskuttavalla ankalla tai muulla erikoisen tervehdyttävällä lelulla. Olen kautta kaikkien vuosien ja lasten ajatellut, että talossa pitäisi aina olla kaksivuotias!"

 "Hän tietää, miten siivotaan, tehdään ruokaa, pukeudutaan.   Kahden vuoden ikä on lapsuuden hallitsevimpia. Tyyneys, tasapaino, varmuus ja turvallinen ilo leimaavat hallinnan kausia, ja kaksivuotias on siitä malliesimerkki." 

 

Kuvaukset ovat sitaatteja kirjasta, joka on aina hupaisa kaivaa kirjahyllystä esiin lasten syntymäpäivien aikoihin. Tapanani onkin lukea heille ääneen, millaista heidän elämänsä seuraavan vuoden aikana tulee olemaan. (Tosin 11-vuotiaalle en lukenut, sillä luonnehdinta ei enää pitänyt lainkaan paikkaansa, vanhentunutta tietoa ehdottomasti.)

Niin ja tuo kirjahan on tietysti  Anna Wahlgrenin Lapsikirja ja kuvaus 2-vuotiaasta peräisin vuodelta 1973.

Oi ihana joulukuu!

Todellakin! Ihaninta ovat olleet kaikki ne ihmiset, lähimmäiset ja ystävät, joita olen saanut joulukuun aikana tavata. Olen saanut vieraita vuosien takaa aamukahvipöytään ja päiväteelle, ihania ihmisiä "pikkueteisvierailulle", aattokahveille ja pikkujoulupuurolle.

Kiitos vierailuistanne! Toivottavasti ovi käy ensi vuonna yhtä tiheään. Tervetuloa meille ja kesällä sinne, missä lemmikit kukkivat!

***

Ps. Mökkisaunaan laitetaan huomenna laatat lattiaan, joten saunomaan saattaa päästä jo ennen lemmikin kukkimistakin.

Tervehdys Talvipuutarhasta

Joulu ei ole vielä ohi, lukemista on vielä jäljellä.

Jouluksi haluaisin säästää ne kaikkein parhaimmat...

ja lukea yöllä kynttilänvalossa.

Säihkenäyttämö on hyvä, mutta vuoden paras on edelleen Westön Älä käy yöhön yksin. Että se mies osaa kertoa!

Ja juhlat jatkuvat

Pienin täyttää tänään virallisesti 2 vuotta, mutta taidamme juhlia vasta viikon kuluttua. Välissä olisi vielä ne rakettijuhlat. Miehet lähtivät varulta jo tänään rakettikauppaan, etteivät ilotulitteet lopu kaupasta kesken.

Nyt keskitymme lumitöihin. Ihanaa, että kerrankin saatiin valkoinen joulu!

Äänetön on jouluyö

Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut.
Maailma tää hiljenee.
Päättyneet leikit on, on päättynyt työ.
Äänetön on jouluyö.

Hiutaleet hiljaa leijailee.
Saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.

Aamuyö saapuu ja haalea kuu
kuusien taa taivaltaa.
Kuusien oksilla mä jääkukat nään,
kuulu ei ääntäkään.

Hiutaleet hiljaa leijailee.
Saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Hiutaleet hiljaa leijailee,
niin jalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.

(säv. Esa-Markku Juutilainen, san. Jukka Itkonen)

Tämän ihanaisen joululaulun myötä tahdon toivottaa kaikille hiirulaisten ystäville

onnellista ja rauhallista joulua!

Kesken joulusiivouksen

Tämän oven takaa löytyy taivaallista jouluruokaa

Mies vei minut tänään ulos joululounaalle. Ihana pieni miniloma ja todella harvinaista herkkua kotiäidille! Nyt jaksaa taas jatkaa joulusiivoilua.

Tunnelmallista jouluviikkoa!

Joulurauhaa

Täällä paukkuu pakkanen ja päivät kuluvat lämmityspuuhissa. Toki talosta löytyisivät sähköpatteritkin, mutta kun tuota puuta tuntuu nyt kerrankin olevan - tosin kovin märkää ja rätisevää- niin heitellään sitten halkoja takkaan. Minä en vain ole partiotaitoinen ja märkien puiden sytyttäminen vie kohtalaisen paljon aikaa...


Pakkanen oli viime yönä ahdistellut myös vanhoja tuttujani. Pupusilla ja myyrillä ja muilla pikku otuksilla oli ollut vilpoiset oltavat vai leinevätkö ne tonttuset viettäneet jouluyöharjoituksiaan meidän omenapuiden alla.

Monenlaiset kulkijat olivat pihassa yöllä tassutelleet. Mieli on nyt niin jouluinen, että voisin viedä vähän purtavaa näille pikku otuksillekin!

Oikein polkuja olivat tampanneet omenapuuni juurelle. Ehkä annan kulkijoiden kuitenkin elellä toistaiseksi ihan omassa joulurauhassaan.

Kolmas adventti

Mitä on joulu? Paimenet ja lampaat kedolla, Joosef ja Maria, ihana jouluenkeli tärkeine viesteineen ja seimessä makaava pieni nyytti...

lasten joululauluja...

kirkossa...

jonka katossa on kauniita kuvia ja koukeroita...

ja ne koristeelliset kattolamput, jotka syttyvät tuikkimaan
virren viimeisen säkeistön aikana!

Meidän jouluun on monena vuonna kuulunut lasten oma joulukirkko ja päälle kirkkokahvit jossain jouluisessa kahvilassa. Harmillista, että tämä perinne pian katkeaa, sillä ensi vuonna kirkkoon tuskin pääsemme kesken arkipäivän työkiireiden. Täytyy toivoa, että vastaava tapahtuma järjestettäisiin tulevaisuudessa myös viikonloppuaikaan!

***

Ps. Idea meidän leikkimökin tähtitaivaaseen on peräisin kirkon sinisestä katosta.

Annan päivän jälkeen...

joulu on jo aika lähellä. Itse olen vältellyt aika hyvin turhuuksien markkinat. Tänään tosin poikkesimme tytön kanssa paikallisessa viherliikkeessä hakemassa vähän havuja ovenpieliin.

Havujen seuraksi ostin kauan haaveissani olleen jouluruusun. Saa nähdä, ehtiikö ruusu kukkia ennen kuin unohdan sen yöksi koviin pakkasiin. Toivon kovin, että voisin istuttaa ruusun keväällä vielä puutarhaanikin...

Meidän vintti on varsinainen aarreaitta. Yläkuvan tonttukin tulla tupsahti sieltä meidän iloksi. Pujotin tonttupojan lautastelineeseen ihmettelemään, miten lapset syövät reippaasti lautaset tyhjiksi.

Villasukkasää

Tässä talvisäässä pääsee pukija helpolla. Hyvien talvihaalareiden alle ei tarvitse pukea muuta kuin lämpöiset villasukat. Tässä meidän tämän aamun ulkoilijamme.

Nämä sukat ovat aina saaneet suut hymyyn. Lisäksi malli on väritykseltään sellainen, että sukat eivät häviä helposti.

Nämä lämpöiset sukat eivät pysy hetkeäkään paikoillaan... Aika usein ovatkin "hukka"-nimisessä paikassa.

Valmiina lähtöön - tai ehkä laitamme vielä ne myssyt ja tumput ja haalaritkin!

Juhlapäivä

Tein puuvillasta sinivalkoisen lippunauhan. Väkertämiseen aikaa meni ehkäpä noin päivä, joten tuntipalkkaa ei kannata työlleni laskea, heh! Ensin leikkasin pankkikortin kokoisia kangaspalasia, sitten tein ristit sinisellä kangasvärillä, ompelin lippujen saumat, käänsin, silitin ja lopuksi kiinnitin vielä liput valkoiseen kanttinauhaan ja valmista tuli. Nyt on mukava sitten liputtaa suuret juhlapyhät!

Tänään onkin erityisesti syytä juhlaan, kun itsenäisyysjuhlallisuuksien lisäksi kummipoika saa valkolakin. Onnittelut Topille!

Joulukuun aamuja

Lasten kalentereiden ensimmäiset luukut on avattu ja talossa on rauhaisa tunnelma. Meillä eletään nyt nautiskellen näistä verkkaisista joulukuun aamuista, poltellaan kynttilöitä ja viritellään takkaan tulet heti aamutuimaan. Vuoden päästä on jo uudet tohinat ja työkiireet!