Löysimme eilen kirpputorilta kauan hankintalistalla olleet vihkot. Alaosa viivoitusta ja yläosassa piirustustila.
Vintistä hain vanhan julisteen, jolla päällystimme tylsät kannet. Kesäprojektimme voi nyt alkaa!
Iso poika oppi 5-vuotiaana lukemaan.
Äiti lupasi matkan Legolandiin, jos kirjamerkintöjä olisi sata. Esikoiset joutuvat aina koville. Enää äiti ei jaksa kiihkoilla. Pienet elävät kuin pellossa ja tuntuvat nauttivan olostaan.
Lukemista alamme kuitenkin harjoitella, 5-vuotias kun on kovasti kiinnostunut. Vihko piti hommata myös 2-vuotiaalle. Hän on papukaija. Veljensä opettamana osaa laskeakin jo seitsemääntoista. Yhdeksikkö tosin ei tunnu kovin tärkeältä, sen yli voi aina hypätä.
Olen aina haaveillut alkuopettajan työstä. Mökkimatkoillakin joka kerta katsastan kaikki idylliset kyläkoulut sillä silmällä. Mies vetää maan pinnalle todeten, että kaikki kyläkoulut on jo lakkautettu siihen mennessä, kun minä hankin pätevyyden olla eppuluokan opettaja. No, onneksi me voimme aina leikkiä koulua täällä kotosalla. Kahden oppilaan luokassakin on välillä aika tekeminen ja vipinä!
***
3 kommenttia:
Hauska idea tuo kirjojen merkitseminen muistiin! Muistan, että itseäni motivoi kovasti lukemaan, kun kokosin huoneeseeni lukutoukkaa (jokaisesta luetusta kirjasta täytettiin tiedot pyöreälle paperille ja se liitettiin toukan jatkoksi). Kivat kannetkin olette askarrelleet:) Mukavia lukuhetkiä sinne!
Onpas kiva vihko! Ihanaa, kun lapset innostuvat lukemisesta. Meillä vanhempi on jo koukussa, mutta nuoremmasta olen vähän huolissani. Täytyypä taas tarjota jotain porkkanaa, jos siitä ne lukuhanat aukeaisi!
Hauskaa viikonloppua!
No nyt se särkynyt sydän siis kasvaa sulla, mutta ei mulla! Mitäs tämä tämmöinen peli on? ;)
Lähetä kommentti