Kevään ensimmäiset raparperin varret. Sillä silmällä niitä jo tässä jokunen aika kyttäiltiinkin.
Reseptikirjastani löytyi vain yksi raparperiohje muistona ajalta, jolloin iso poika oli vielä pieni ja aurinko paistoi aina.
Jollain kevyellä halusin kuitenkin tämän raparperikauden aloittaa. Varrenpalat kattilaan, sekaan kanelitanko ja sokeria, kattila tulille ja suurusteeksi vaniljasokerilla jatkettua perunajauhoa. Kuumaa kiisseliä kera kylmän vaniljajäätelön!
Seuraavaksi suunnitteilla raparperimansikkamarenkikakku - kaupassa kun tuoksui tänään ihanasti mansikalle!
12 kommenttia:
Oho, pitäisiköhän vilkaista meidän raparperimme tilaa :-)
heh heh,täällä meidän pihassa on vielä pieni lumikinos,, oispa täälläkin kevät yhtä pitkällä
Oi, joko näistä pienistäkin voisi tehdä jotain? Meillä kasvaa ensimmäistä kevättä raparperit, tuttavien penkistä saadut, ja tänään juuri niitä lyhyitä varsia ihastelin. Ehkä täytyy viikonloppuna tarttua raparperin varteen täälläkin!
Voi vitsi olen kade ;) Meillä on kyllä alkanut kasvamaan mutta saadaan kyllä vielä tovi odottaa...
Meidän raparperit on vielä ihan pienoisia, voi olla, että syy on siinä, ettei niitä ole käytetty vuosiin... Hieno reseptikirja kuvineen kaikkineen! Nam! Pitääpä ottaa mallia! :)
Ihanaa - ensimmäinen raparperipiirakka, kohta korvasienimuhennosta... Kyllä tämä taitaa nyt ihan virallisesti olla kevät!
toukokuisin terveisin
Raparperi piiraakkaa ja vaniljajäätelöä. Nam! Ehdoton kesämaku!!
Raparperi on alkukesän ihana maku! Tuo raparperimansikkakakku kuulostaa ihanalle. Oletko myöhemmin kesällä (tai jo nyt pakastemansikoista) kokeillut mansikka-raparperikiisseliä tai -piirakkaa?
Herkulliselta kuulostaa! Meilläkin on nyt ensimmäistä kesää oma raparperipenkki ja sieltä jo pienet ruttuiset lehdenalut pilkistävät. Odottelen vesi kielellä raparperipiirakkaa ja muita ihania raparperiherkkuja.
Vekarus, raparperi yllättää aina iloisesti, käyhän kurkkaamassa!
Mintsu, äsken meilläkin oli vielä paljon lunta, kevät osaa aina yllättää. Teilläkö vielä pääsisi hiihtämäänkin, ihanaa!
Riikka, pienet ovat parhaita. Tosin meidän raparperi on iso ja vanha yksilö, että syötävää kyllä riittää ja puska valtaa silti yhden nurkan pihastamme täysin. Muutaman varren uskallat varmasti uudestakin yksilöstä jo ottaa.
Prinsessatrio, helteet auttavat varmaan asiassa. Tuo meidän raparperi pilkisti maasta vasta jokunen viikko sitten ja nyt satoa on tarjolla jo niin paljon kuin jaksaa vain syödä.
Anna, tuo reseptikirjan sivu oli sieltä parhaimmasta päästä. Välistä löytyy myös esim. lasten piirrustuksia ja syntymäpäivätarjoilulistoja jne. Minulla valokuvia löytyy oikeasti aika hassuistakin paikoista. Niistä joskus lisää!
Tania, kyllä nyt on jo kevät - tai sanoisinko suorastaan alkukesä! Ihanaa! Minä löysin viime keväänä hyvän korvasienipaikan, mutta olen sen verran pelkuri, etten uskaltanut sienistä mitään kokata. Sinne jäivät kasvamaan!
Tirpana, samaa mieltä. Raparperi kuuluu alkukesään! Juhannuksena voisi jo siirtyä mansikka-aikaan.
Lumiomena, yleensä teen mansikasta ja raparperistä, mutta joku oli taas syönyt pakastemansikat viimeistä pussia myöten, joten tyytyminen oli pelkkään raparperiin. Hyvää oli sekin! Esim. viime keväänä tein raparperimansikkapiirakoita pakkaseenkin ja vielä syksylläkin herkuttelimme kevätpiirakoilla. Nam!
Miia, raparperin puhkeamista on mukava seurata. Jotenkin se kasvuvoima on uskomaton ja ne alut jotenkin kovin liikuttavia. Herkullista raparperikautta teillekin!
Raparperia nam! Meillä yksi rasia vielä pakasteessa, pitäisköhän tehdä kiisselit ennen kuin saadaan tuoretta :)
Oi, alkoi aivan tehdä raparperipiirakkaa mieli mutta tarkistus kasvimaalle näytti, että saapi hetken vielä odotella. Hauskaa helatorstaita!
Lähetä kommentti