Joskus sitä hämmästelee, missä välissä komeat mustikkametsät ovat muuttuneet kantokasoiksi ja aukeat paikat täyttyneet valtavilla puilla. Suuri vesi oli kuitenkin entisensä. Isolta selältä tulivat vaahtopäät venettä keikuttamaan. Järvi on harvoin tyyni mutta pyytäjille aina avokätinen. Näillä rannoilla syödään kalaa.
Kävimme piipahtamassa. Istuimme laiturilla ja lapset saunoivat ja uivat samassa poukamassa, missä minäkin lapsuuteni hellepäivinä polskuttelin. Illalla herkuteltiin letuilla, tietenkin.
3 kommenttia:
Upeita kesäkuvia!
Ja mikä suloinen hattu pienellä onkaan...!
Eikö ole kumma, miten maisemat muuttuvat vaikkei itse muuttuisi yhtään?
Kiitos Pieni Lintu!
Ilse, päivänkakkarahattu, mikäs muukaan se tällaisena kesänä voisi olla..
Lähetä kommentti