Käväisimme sunnuntaina mökillä. Pääsin Pillin ja Pullan kanssa taas perunannostotalkoisiin. Lapset ovat jo tässäkin asiassa vanhoja tekijöitä, mutta voi sitä iloa, kun maan uumenista putkahtaa esille ihania valkoisia pottuja. Riemu on aina yhtä ainutkertainen. Me kiljahdimme tervetulleeksi luultavasti ihan joka ikisen mukulan. Naapureille tiedoksi, että jos tulevina vuosina syyskuussa meidän suunnalta kuuluu ihmeellistä kiljuntaa, niin pottuja meillä vain nostellaan. Taitavat nuo lapset hoitaa homman ensi vuonna jo ihan kaksistaan, niin eteviä olivat!
Joskus olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. En muuten oikeasti ole yksi seitsemästä kääpiöstä, vaikka usein nuhainen olenkin.
3 kommenttia:
Hienoa että lapset oppivat arvostamaan perunoita ja omaa tekemistä :) Upeita auringonkukkia sinulla !
Joskus on hyvä olla Liisana Ihmemaassa. Upeita auringonkukkia. Perunannosto toi mieleeni mummolan ja nyt tuli ikävä Savoon.
Kuulaankaunista viikkoa!
Oi että mahtavat maistua niin hyviltä, kun on ne ihan itse maasta vielä nostanut!
Lähetä kommentti