Keikka

Kävin tänään siellä, missä lemmikit kukkivat edelleen. Aikaa keikalle olin varannut kolme tuntia, kaksi matkoihin ja kolmas ahkeraan työskentelyyn.

Perillä määränpäässä tarkistuskierros:

Saunatupa paikoillaan...

aitan ovet edelleen ilman ristikoita, mutta tunnelma keskeneräisyydestä huolimatta levollinen (kuvassa tosin kaikki on vinksin ja vonksin, mutta osaan keskittyä olennaiseen, onneksi).
Saunan terassilta näkymä oikealle. Koivikon takana tuleva puutarhani.

Tässä on hyvä vilvoitella löylyjen jälkeen. Eteen tulee jonakin vuonna vielä terassi.

Näkymä rannalta pihalle. Saunan taakse istutamme hedelmäpuita.

Tässä varsinainen keikan tarkoitus. Vahasin aitan lattian. Värisävynä punatammi.

Ihan kolmeen tuntiin en yltänyt. Matkan varrella kun sijaitsee Pentikin tehdasmyymälä ja minä olin matkalla YKSIN. Ei heräteostoja, vain mökille salaattikulho Pentik Studiolta.

Harkitsin kovin vaaleanpunaisen ja -sinisen välillä. Päädyin siniseen ihan miesten takia taas. Illalla kotona tyttö oli väriasiasta vähän eri mieltä ja päätti värjätä vaalean sohvamme aniliininpunaiseksi huulipunalla. Kokonaisen hylsyllisen hän ehti jo puuhaan tuhlata. Onneksi kaapista löytyi superpesuainetta.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Mihin katosi kesän ihana joutilaisuus? Säilöttiinkö se hyvään talteen koulujen alkaessa? Huuhtoutuiko se helteiden mukana sadeviemäreihin? Jotain kummallista tällä viikolla on tapahtunut...




Ilmassa on syksyä. Kaunistakin kauniimpi hortensia kukkii ja minut on vallannut suunnaton lukuhimo. Selviä syksyn merkkejä.

Eilen luin Leena Krohnin Valeikkunan. Kerrankin olen ajoissa - Pihan Lukupiiriä ajatellen siis! Lempeää filosofiaa. Itse kirjailijakin on luvannut osallistua keskusteluun, joten pakkohan kirja oli lukea. Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa!

***

Ensi kesänä ostan kameraani sen kukkaobjektiivin!

Vihdoinkin!

Hiirulaisen väki yöpyi mökillään ensimmäistä kertaa! Vielä yhdentoista aikaan illalla aitasta kuului kova vasaran pauke, mutta sellaiseen kuntoon aitta tuli, että koko perhe pääsi makoisille yöunille, joita ei totta totisesti tarvinnut kovin pitkään odotella...

Ilta oli kaunis. Elokuun kuutamo ja järvestä nouseva usva. Ja mikä rauha!

Paparazzin tavoin olisin mieluusti livahtanut pyjamapöksyissäni ikuistamaan illan tunnelmia rantapusikoihin, mutta en uskaltanut jättää lapsia yksin pimeään, joten elokuun ilta ikuistettiin vain omiin mielikuviin ja muistin syövereihin.

Valmista ei vielä ole. Tiskitkin tiskaan rannalla järvivedellä. Astioita ei onneksi ole paljon. Jokaisella on oma lautanen ja ruokailuvälineet. Valitsin kotikaapista ne kauneimmat.

Tässä huvimaja, jota olen maalannut koko kesän ja urakka JATKUU. Lapsia ei ole tarvinnut kuskailla huvipuistoihin, kun huvitteluun on voinut käyttää omaa huvimajaa. Lystiä on piisannut!

Vähän kukkiakin olen keräillyt....

ja muutaman mustikan!

Cent ans de Marie

Kesän satoa: vaikuttava lukukokemus ja saunatuvan peitto. Marien viimeiset sivut luin käpertyneenä tähän kesäkäsityöhöni, josta tuli oikeasti ihana. Samassa ajassa itse saunakin saatiin lähes valmiiksi... Elämä on kovin suhteellista!

Arne Nevanlinnan kirjaa luin nautiskellen oikeastaan koko kesän. Ihan pienten hetkien lukemistoon teos ei kuulunut, sillä kirjan tajunnanvirta vaati hiljaisen talon ja paljon omaa aikaa. Harvinaista herkkua meidän perheessä!

Jotenkin kummallisesti olen tykästynyt tarinoihin, joiden miljöönä on 1900-luvun alkupuolen Suomi ja päähenkilönä vahva nainen. Mariessa tuon aikakauden elämää tarkasteltiin taas uudesta kiehtovasta näkökulmasta. Oi, oi, mikä hieno kirja! "Maagista", sanoisi 10-vuotias poikani. (Hänen mahtavin lukukokemuksensa muuten tänä kesänä oli Chris Bradfordin Nuori Samurai. Soturin tie.)

Kiitos vinkistä M!

Nyt luettavana Juha Itkosen Kohti, joka ei tunnu Marien jälkeen miltään, vaikka Finlandia-ehdokkaanahan tämäkin teos kiikkui ja kovin väkeväksi takakansiteksti romaania hehkuttaa...

Tyttömäistä

Pojat ovat kesälomamatkoillaan ja mies ahertaa töissä. Olemme tytön kanssa kahden. Talo on hiljainen, keskustelemme hillityllä äänellä tyttöjen jutuista. Ihastelemme herttaista omenasatoa...

perehdymme päivän postiin leppoisasti puutarhakeinussa...

keräämme marjoja ja kukkasia...

ruokalistammekin on tyttömäisen kevyt...

ja saappaat juuri oikeaa kuosia.

***

Huomenna nähdään pojat!

Pyykkipoikapuuhia

Ostin mökille paketillisen pyykkipoikia. Jospa saisin viritettyä vielä jonnekin pyykkinarun, niin ei tarvitsisi kuivatella uimapöksyjä koivun oksilla...

Joku keksi pojille parempaa käyttöä:

Ees ja taas ja uudestaan...

Näistähän lähtee myös ääni!

Bändi

Herätys

Lepotauko

Ihmeellistä, miten muutamasta pyykkipojasta voikin saada niin monta mukavaa leikkiä aikaiseksi.

Punaposkia

Meillä kesän vitamiinit säilötään suoraan massuihin!

Rätti

Huh, mikä viikko! Meillä ei ole nukuttu - uusi hammas tekee tuloaan. Nuorimmaisen jokainen hammas on ollut varsinaista yötuskaa koko perheelle. Aikaisemmin hampaat ovat tulleet aina pareittain, mutta tämä uutukaisin on sooloilija. Neiti karjuu öisin kuin pieni jellona.

No, päivisin olemme olleet reippaita. Kuten yläkuvasta näkyy, eilen selviydyimme mökille asti. Harmaa rakennus taustalla on aitta (ovesta puuttuu vielä ristikko) ja edessä saunatuvan ikkuna.

Perillä meitä odotti rikkaruohoviidakko. Tähän luulimme istuttaneemme ruohon siemeniä juhannusaattona!

Onneksi kasvimaalle rikkaruohot eivät olleet löytäneet. Plantaasin koko on tarkoin mitoitettu syksyn tarpeita varten.

Toistaiseksi mökkiruokavaliomme on sisältänyt lähinnä makkaraa.

***

Sain tänään ompelukoneeni huollosta. Samalla reissulla matkaani lähti pari kerää bambulankaa. Liivian blogissa esiteltiin eilen ihastuttava tiskirätti. Ideaa piti heti kokeilla...

Imukyky huippuluokkaa.

Kesän värit

Pionin aamupesu

Loistava kurjenpolvi

Vierailija

Muistoja juhannusviikolta

Vihreää voimaa

Lempiväriäni

***

Ja minä onneton huokailin tänään jo erään tanskalaisen joulukuvaston äärellä... Ruskeakin on kovin kaunista!

Nautitaan nyt kuitenkin tästä ihanasta kesästä ja haaveillaan korkeintaan elokuun kuutamoista ja mustikkametsistä!

Jotain valkoista

Yhtäkkiä pihaan on tupsahtanut valkoista. Kesä yllättää.

Silkkipaperiako?

Rakastaa, aivan varmasti!

Äidin kasvimaalla

Tänään oli harvinainen päivä: olimme kotona koko perhe. Minä tosin ehdin piipahtaa kasvimaalla - ensimmäistä kertaa kitkemishommissa koko kesänä. Kun vesiheinä kasvaa tarpeeksi pitkäksi, sitä on helppo kitkeä. Aika siistiä jälkeä sainkin aikaan.

Sipuleita olemme syöneet lähes päivittäin koko kesän ajan. Todellista lähiruokaa! Jouduin jo istuttamaan uuden erän, että satoa varmasti riittää syksyyn asti.
Takarivissä yrttipenkki, sitten salaatit, punajuuret ja pavut, keskellä sipulit, retiisit, porkkanat ja pinaatti. Edessä vielä minikokoinen mansikkamaa.
Yrttipenkin jokavuotinen ihmetyksen aihe on lipstikka, joka tuttuun diivamaiseen tapaansa kurkottelee jo tähtiin. Meidän perheen lihasopat maustuisivat jo yhdenkin oksan avulla vuodeksi eteenpäin, koko pehkolla ruokkisi puoli Suomea.

Myös piparminttu on kasvanut räjähdysmäisesti. Valitettavasti en vain ole vielä keksinyt, mihin tätä minttua voisi kotona hyödyntää. Perinteisemmistä yrteistä löytyy tilliä, persiljaa, valkosipulia, helteistä huolimatta kituutellen kasvavaa basilikaa sekä venäläistä rakuunaa.
Kasvimaata reunustaa mustikkaviljelmäni, Ainoa ja Alvaria. Sato vaikuttaa varsin lupaavalta. Tähän asti olemme saaneet tyytyä yksittäisiin maistiaismarjoihin.