Vitamiineja toipilaalle

Niinhän siinä kävi, että meillä sairastuttiin. Luulen, että enteroa lievässä muodossa. Maha- ja pääkipua, nuhaa, pientä kuumetta ja vesikelloihottomaakin, mutta vain hetkellisesti. Omakin vointi alkaa olla sellainen, että kaikki konstit pitää ottaa käyttöön. Maanantaista kun selviää, olisi hetkinen aikaa taas sairastaakin... Hassua tämä tunnollisen elämä!

Nyt siis vain kuumaa juomaa ja paljon vitamiineja. Kunnon yöunista on kai turha edes haaveilla.

Vitamiinit ajattelimme napostella seuraavassa muodossa:

Kermavaahtoa, mascarponea, mustaherukoita, punaherukoita, mustikoita, vadelmia ja karviaisia sopivassa suhteessa ja päälle vielä ripaus sokeriakin. Silmänruokakin tekee kummia, joten maljakkoon vielä syysleimuja - ja korvan taakse myös. Eiköhän näillä eväillä yksi virus nitistetä!

***

Pieni neiti kiljahteli: "Anna mulle sitä räkälääkettä!"

Panadol-pullosta räkänokka totesi: "Terveellistä. Siitä saa voimaa. Anna lisää!"

Nyt lähdemme sohvalle potemaan. Piirretyt pyörimään lapsille ja itse avaan uuden Itkosen...

Omenakakku

"Kun pöydällä komeilee omenakakku, on syksy saapunut. Omenakakun tuoksu vie ajatukseni heti kotiin äidin ja isän luokse.

   Äiti leipoo ja huolehtii metsästäjistä, jotka ovat juuri palanneet metsästä märkien ja viluisten koirien kanssa pitkän päivän jälkeen, tuli rätisee takassa ja ilmassa leijuu kahvin ja vasta leivotun omenakakun kanelinen ja mantelinen tuoksu. Pöydässä kiertää vaniljakastikekannu.

   Erityisesti mieleen muistuu Åsa, joka otti salaa kaksi kakkupalaa kerrallaan ja toivoi, ettei kukaan huomaisi. Hän ei kuitenkaan ole yksin, sillä harva leivonnainen tekee kauppansa yhtä hyvin kuin omenakakku." (Therese Wikström: Makeita unelmia)

Ja tässä ohje:

4 omenaa

3 munaa

3 dl sokeria

150 g voita

1 dl maitoa

4 dl (240 g) vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

100 g mantelimassaa

2 rkl sokeria

2 rkl kanelia

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Viipaloi omenat. Poista siemenkota mutta älä kuori.

Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi eli noin 5 minuuttia.

Sulata voi. Lämmitä maito 30 asteeseen ja sekoita voihin.

Lisää jauhot ja leivinjauhe munavaahtoon.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan tai paistinpannuun.

Lado omenaviipaleet pinnalle ja raasta päälle mantelimassa.

Ripota lopuksi pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista uunin alaosassa noin 45 minuuttia.

Kakun pitää irrota reunoilta ja pinnan tuntua kiinteältä.

Tarjoa vaniljakastikkeen kera ja nauti syksystä! 

Selvät merkit

Pihassa tuoksui omena. Maljakossa auringonkukka. Iltapalalla karviaisia. Kauppalistalla mantelimassaa, sillä huomenna meillä  leivotaan. Olen pitkin vuotta palannut uudestaan ja uudestaan  kakkukirjan kohtaan, jossa luvataan: "Kun pöydällä komeilee omenakakku, on syksy saapunut." Meillä on huomenna omenakakkua ja pöydässä kiertää vaniljakastikekannu - vihdoinkin.

Korkea aika

No ei meillä vielä pikkujouluja juhlita. Mistä lie tonttu-ukko kuviin hypännytkään? Huvimajassa herkuteltiin letuilla,  ihan lajissaan ensimmäisillä meidän mökillä. "Hikistä puuhaa", sanoi letunpaistaja ja jatkoi tyytyväisenä urakkaansa.

Kotiin

Viimeiseen asti nautittiin kesästä. Mies oli ahkera, minä haaveilin. Lapset uivat ja kirmailivat rantanurmikolla. Illalla vielä savustettiin ahvenia. Sitten lähdettiin kotiin.

Mitä tekee suomalainen saapuessaan kotiin kesämökiltään? Lämmittää saunan tietenkin! Ja nyt nukkumaan ja aamulla töihin. 

***

Ps. Ja vielä toinen arvoitus.

Mitä 5-vuotias toivoo nähdessään tähdenlennon?

Joka päivälle jauhelihaa ja makaronia!

Sonaatti Miriamille

"On leuto ja aurinkoinen kevätpäivä, joka on täynnä lempeää, vanhan maailman suodatettua valoa. Se on ystävällistä, tai kenties se on liittoutunut kanssani heittämällä minun ja tämän kaupungin muistojen ylle harson."  (Linda Olsson: Sonaatti Miriamille)

Voiko valoa kuvata kauniimmin? 

Olen löytänyt uuden lempikirjailijan. Hän kirjoittaa taivaasta näin:

"Myöhemmin palattuani kotipihalle, seisahduin katselemaan taivaalle. Olen oppinut tuntemaan saaren taivaan. Elän sen kanssa ennen kokemattomalla tavalla, varsinkin yötaivaan kanssa. Sametinmustan elokuun taivas hohtavine tähtineen, jotka näyttävät palavan useassa kerroksessa, paljastuu täydessä syvyydessään ainoastaan hyvin kärsivälliselle tarkkailijalle. Utuisenharmaa marraskuun taivas koskettaa savuavaa merta ja sulautuu siihen. Vihlovan paljas tammikuun taivas on hauras kuin musta lasi. Ja varhaiskesän taivas on vain kalpeampi toisinto päivästä, yöstä jota ei ole. Mutta tuona maaliskuisena päivänä taivas oli pidättyväinen, väritön ja tyhjä." (Linda Olsson: Sonaatti Miriamille)

Jos Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja  oli ihana ja surumielinen kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, samat teemat löytyivät myös Sonaatista Miriamille. Pidin valtavasti molemmista teoksista, mutta jälkimmäinen -se kevätkirja- sai sydämeni sykkimään vielä asteen verran kiihkeämmin. Kaunista, kiehtovaa ja koskettavaa! Nämä haluan kirjahyllyyni aivan ehdottomasti molemmat.

***

Me matkaamme huomenna takaisin kesään sametinmustan elokuun taivaan alle katsomaan tähdenlentoja, niitä onkin luvattu huomiseksi aivan valtavia määriä. Lapset aikoivat valmistautua tekemällä valmiiksi listoja kaikista toiveistaan. Taidan joutua kirjuriksi. Voi heitä onnellisia!

Ajatuksia pienistä taimista

Kaksi päivää koulutusta takana. Asiantuntija kertoi arjen ja työn yhteensovittamisesta. Hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on sopiva määrä unta. Olen samaa mieltä. Toinen asiantuntija vertasi lasten kasvattamista täydellisen joulukuusen kasvattamiseen. Samanlaisista kuusen siemenistä voi kasvaa kovin monenlaisia kuusipuita. Vankkaoksaisia ja tukevia tai sitten tuulessa taipuvia. Ja minä ajattelin meidän pikkuisia.

Kameraan en ole moneen päivään ehtinyt koskea ja siksi kuva omista arkistoistani. Tunnistaako joku kukkasen?

Kynnyksellä

"Mikä saa meidät tietämään, milloin kesä kääntyy kohti loppuaan? Hienoinen valon muutosko? Vai aavistuksenomainen viileys aamuilmassa? Vai se, miten koivunlehdet kahisevat? Niin se kuitenkin on - yhtäkkiä kesken kuumimman kesän, sitä vain tuntee puristusta sydämessään. Tajuaa, että kaikki loppuu. Ja se valaa kaikkeen ihan uuden voiman ja kiihkon: väreihin, tuoksuihin, auringon lämpöön käsivarsissa." (Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja)

Hiirulaisen majassa on kovin hiljaista huomisaamuna. Lapset nauttivat aamupalansakin päiväkodin pöydän ääressä. Eilen vielä istuin mökkiterassilla ja luin kynttilän valossa kirjaa. Huomenna meillä on jo syksy.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ps. Kalajuttuja kuunneltu, perhoset kuvattu, Kuopiossakin vierailtu. Kesän to do  -listalla seuraavana vuorossa Kjell Westön koko tuotanto. Ehkäpä se kesä jatkuu sittenkin... 

 

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ilma kuin linnun maitoa ja ääneni kesäkäheänä. Hiljaa himmaillaan ja nautitaan elokuun ensimmäisistä päivistä ja jätetään laulut myöhempiä aikoja varten. Hyvä kirja vetää minua kovasti puoleensa. Kaunis ja herkkä. Kansikin metsämansikoita tulvillaan.

Esikoinen lähti yökylään serkkulaan, pienet nukkuvat päiväuniaan. Minä lataan kahvikeittimen ja haen päiväpostin. Sitten jatkan Olssonia. Illalla vierailu luottokampaajalleni ja sen jälkeen piipahdus  ystäväni luona. Ei hassumpi päivä siis!

Vielä hetki

Niinhän sitä sanotaan, että yhden loppu on toisen alku. Tämä viikko vielä eletään kuin taivaan linnut. Maanantaina alkaa uusi elämä. Onneksi me olemme valmiit siihen.  Nuorimmainenkin harjoitellut tarhareppunsa kantamista jo useamman viikon ajan.  Nyt livahdamme kuitenkin vielä takaisin kesälaitumille; siellä auringonkukat hipovat jo taivaita. Ihmekös tuo, kun kesä on ollut yhtä paistetta!

Sinisiä

Vihdoinkin pensasmustikoita ihan omasta pihasta.  Ainoa ja Alvaria.

Jälkiruokanne, olkaa hyvä!

Päivänsäde ja menninkäiset

Ovet on lukittu ja ikkunat tukittu ja piipun päälläkin hattu. Kukaan ei halua mennä ulos. Taidamme muuttua menninkäisiksi. Jostain se päivänsäde tiensä löysi kuitenkin ja toi muistutuksen ympäröivästä kesästä. Me herkuttelimme kotiluolamme viileydessä kasvissosekeitolla. Ei hassumpaa tämä mörrimöykkyelämä!

Onnittelut voittajille!

Tällä kertaa meidän pojat toimivat seremoniamestareina ja nuorempi vietti hetken jos toisenkin taitellessaan kaikki arpalipukkeet kauniisti kahdelle taitokselle. Arpoja oli paljon! Kaunis kiitos kaikille osallistujulle.  Mukava oli lukea kommenttejakin, kiitokset siis niistäkin!

Onnetaren suosikki oli Marielisa linkkiarvallaan. Onnea Marielisa, pupuneiti muuttaa nyt teille!

Lisäksi arvoimme vielä lohdutuspalkinnoksi jotain ruusuista. Pikkuinen paketti lähtisi siis vielä Pirjolle (kommetti jätetty 16.7. klo 12.05). Laitattehan voittajat  minulle vielä yhteystietonne osoitteeseen hiiriemo@wippies.fi, niin saan paketit pikaisesti matkaan. 

Pilvipoutaisia päiviä toivotellen

ja lempeitä syystuulia odotellen

arpajaisten virallinen valvoja Joana :)

The Endless Summer

Paahteiset päivät jatkuvat ja jatkuvat ja jatkuvat. Kesä tuntuu todellakin loppumattomalta.

Endless Summer -hortensiani eivät kuitenkaan kuki - taaskaan. Pienemmän siirsin tässä näännyttävässä 30 asteen helteessä tänään uuteen kasvupaikkaan. Mikä lie aurinkopistos päähäni tulikaan, kun aamulla luin Sarin puutarhat -blogia. Tuumasta toimeen siis! Syvä istutuskuoppa ja runsaasti hyvää multaa ja virvoittavaa VETTÄ. Sanomalehtitekniikalla  vielä uutta penkkiä ympärille. Nyt peukut pystyyn, että Endless Summer yllättää vielä syyskuussa! Hyvät hoito-ohjeet löysin muuten täältä (klik).

Lapsi löysi syksyn ensimmäisen kukkasen. Taitaa se syksy saapua sittenkin.

***

Lumivaurioita kärsinyt syyshortensia aloittelee urakkaansa. Aluksi valkoisin kukinnoin, mutta syyskuussa ihanuudet ovat vaaleanpunaisia.

Sadonkorjaaja

Punainen viinimarja, mustaherukka, Maurin makea vadelma, pensasmustikka. Meillä on mahat pullollaan vitamiineja ja aurinkovoimaa. Sydämelliset omenatkin alkavat jo punastella, tosin ne sydämet vielä puuttuvat. Täytyisi muistaa asia kauppamatkalla (klik).

***

Vielä ehtii osallistua pupuarpajaisiin. Lähipäivinä yritämme arvontaseremoniat kyllä järjestää.

Iloa viikkoon!

Lapsuuteni rannoilla

Joskus sitä hämmästelee, missä välissä komeat mustikkametsät ovat muuttuneet kantokasoiksi ja aukeat paikat täyttyneet valtavilla puilla. Suuri  vesi oli kuitenkin entisensä. Isolta selältä tulivat vaahtopäät venettä keikuttamaan. Järvi on harvoin tyyni mutta  pyytäjille aina avokätinen. Näillä rannoilla syödään kalaa.

Kävimme piipahtamassa. Istuimme laiturilla ja lapset saunoivat ja uivat samassa poukamassa, missä minäkin lapsuuteni hellepäivinä polskuttelin.  Illalla herkuteltiin letuilla, tietenkin.

Eräänä tuulisena päivänä

Sieluuni talletan tämänkin ihanan kesäpäivän.

Rouva Agathen rakkaus

"Tämän vuosisadan toistaiseksi hienoin ja koskettavin romaani. Kirjan kutkuttava tyyli nostaa sen aivan omaan luokkaansa. Lieneekö koskaan kirjoitettu romaania, joka saisi lukijan jännittämään näin kiihkeästi kömpelöiden rakastavaisten puolesta. Rouva Agathen rakkaus on kirja, jonka luettuaan tekee mieli astua ulos kadulle ja rakastua johonkuhun."
                                                                                                         THE SUN

  Koska Andrew Nicollin Rouva Agathen rakkaus valittiin Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi, pakkohan se oli lukea. Jotain ihmeellistä kirjasta takuulla löytyisi... 

Jossain kaukana pohjoisen Itämeren rannalla sijaitsee pieni Dotin kaupunki. Kaupunkia johtaa hyvä pormestari Tito Krovic, jota lähes kaikki rakastavat.  Pormestari taas rakastaa salaa ihanaista sihteeriään, Agathe Stopakia, joka kuitenkin on naimisissa ja näin säädyllisen ja hienotunteisen Krovicin saavuttamattomissa. Pormestari haluaa tehdä asiat aina oikein ja lain vaatimalla tavalla.

Agathe Stopak janoaa rakkautta, jota hänen oma miehensä ei pysty hänelle erinäisistä syistä tarjoamaan.  Koska kyseessä on  rakkaustarina, Agathe rakastuu hyvään pormestari Titoon, joka puolestaan on tietenkin menettänyt sielunsa rouva Stopakille. Suhde pysyy kuitenkin kaiken aikaa hyvin säädyllisenä ja toverillisena, kunnes kohtalo tapansa mukaan puuttuu peliin.

Pelkän juonitiivistelmän perusteella kirja olisi helppo luokitella ihanaksi hömpäksi, mutta tuskin hömppää kuitenkaan valittaisiin vuoden parhaaksi skotlantilaiseksi kirjaksi.

Lisätäänpä juonen kertojaksi partasuinen neitsytmarttyyri Pyhä Walpurnia, kirjoitetaan koko juttu ihanan kevyellä tyylillä  niin kuin  dolce ja allegretto ja sekoitetaan juoneen vielä muutamia hämmästyttäviä  yksityiskohtia.Vanhanaikainen rakkaustarina muuttuu maagiseksi - paikoin lähes kafkamaiseksi - tarinaksi rakkaudesta ja oikeudesta.

Aivan erilainen kirja, mitä olisin osannut ennakolta aavistaa, mutta IHANA sellainen!

***

Hetki meni ohi. Agathe näki sen häviävän näkyvistä siitä pikkuruisesta pisteestä, jossa sanasta "kun" tulee "nyt", ja alkavan ajelehtia taaksepäin kohti sanaa "silloin". Siihen menee vain silmänräpäys.

***

Agathe oli puutarhassa. Tuuli oli kääntynyt kohti lounasta, ja edellisen viikon kolea ilma oli mennyttä. Dot loikoili auringonpaisteen huuhtomana ja nautti intiaanikesän muutamasta viimeisestä päivästä ennen kuin palokunnan soittokunta pakkaisi symbaalinsa ja tuubansa varastoon, ennen kuin hanhet Ambersandissa haistaisivat tuulen ja kääntäisivät päänsä etelään ja lentäisivät tiehensä talven seuratessa niiden siiveniskujen vanavedessä.

***

Myös TÄÄLLÄ (klik) kirjoitetaan tänään Rouva Agathen rakkaudesta! ;)

 

Kerran kesässä

Lapsuuteni kesiin kuului ehdottomasti mato-onginta ja ihmekös tuo, sillä meillä oli maailman paras kalapaikka. Veneellä mentiin ja kahden ison kiven väliin piti päästä. Kun ongen heitti veteen, heti nappasi ja kaloja nostettiin sitten tuntitolkulla. Illalla ahvenet savustettiin ja kyllä ne maistuivat taivaallisille.

Nykyaikana onkireissut ovat vähän erilaisia. Meidän mökille eivät kastemadot ole vielä muuttaneet, joten otukset pitää ostaa kaupungin kaupasta. Eilen meille myytiin hollantilaisia luikeroita, sellaisia neonvärisiä avaruusmatoja.

No, onneksi pääsimme ongelle kuitenkin. Ensimmäisen kalan jälkeen yhdelle onkimiehelle tuli vessahätä ja seuraavaksi nälkä ja kuumuuskin koetteli pahemman kerran, joten laihanlaiseksi saaliimme jäi.

Tosin illalla saunassa jutut olivat jo jotain aivan muuta. 2-vuotiaskin silmät pyöreinä muisteli valtavaa kalasaalista ja isän katiskoilla käymistä. Kyllä oli ahvenia ja hopeakaloja ja iso haukikin taisi katiskassa molskahdella.

Ihana onkiretki! Ensi kesänä uudestaan!

* * *

Ps. Loput madot laitettiin jääkaappiin. Säilyvätköhän ne ensi kesään? :)