Tilannetajua

Tänään puhtaanpyykinkori saa toivon mukaan täytettä. 4-vuotiaamme järjesti minulle viikko sitten pyykkilomaa kätkemällä omaan likapyykkikoppaansa jonkin salaisuuden. Kilttinä ihmisenä en siis viikkoon edes vilkaissutkaan koppaan päin. Mainio kätköpaikka! Minulla oli vahva epäilys, että yllätys liittyisi tulevaan äitienpäivään.
Sain elää jännityksessä eiliseen iltapäivään asti, sillä poika oli sopivasti mummun luona yökylässä ja yllätys paljastettiin vasta sillä minuutilla, kun herra saapui kotiin.

Korttihan sieltä kopasta löytyi ja tekstikin oli mitä ihanin:

"Äiti...
se on nätti,
me leikitään.
Tykkään äitistä,
kun se on ihan nätti.
- Äiti on viel ihana.

Onnea äiti!"

Vaaleanpunaisen kortin sain jo aamulla varhain vanhimmalta pojaltani. Taitaa poika hyvin tietää äidin lempivärin! Tämä kukkakortti oli sisältä tyhjä, mutta takakanteen oli liimattu keväinen onnitteluruno. Molemmat kortit olivat aivan antajiensa oloisia ja kovin suloisia.

Meillä mies ei vielä tähän ikään mennessä ole oppinut kahvia juomaan, joten hän ei sitä minullekaan suostu yleensä keittelemään. Ainoa poikkeus on äitienpäivä, silloin herätessäni keittöstä tulvahtaa kutkutteleva tuoksu. Mies on keittänyt pannullisen lempeää kahvijuomaa vaimolleen! Joinkin eilen ruhtinaalliset kolme kupillista. Ihanaa!