ja vähän muuallakin. Turhan kiireiseltä tuntuu elämä tällä hetkellä. Isolla pojalla on elokuun harjoituskalenteriin merkitty jääkiekkotreenejä 15 kpl. Oman kaupungin harjoitusjäähalli on remontissa, joten aika usein poikaa on saanut kärrätä lähipaikkakuntien hallijäille. Välissä kuskataan keskimmäistä päiväkerhoon ja jossain välissä livahdetaan mökille maalauspuuhiin. Huh-huh! Missä välissä muut ihmiset käyvät vielä ansiotyössäkin?
Valokuvaamiselle en ole juurikaan löytänyt aikaa, mutta kotipihan omenasadon kävin pikaisesti ikuistamassa kameran muistikortille. Puut ovat minulle kovasti rakkaita! Punaiset omenat ovat Huvitusta, vaaleammassa perheomenapuussa kasvaa Valkeaa kuulasta, Hetaa ja Åkeröä. Sato on valtaisa.
Perheomenapuut ovat loistava keksintö: samassa puussa kasvaa eri aikoihin kypsyviä lajikkeita, jokaista sopiva määrä. Tällaisen ihanuuden hankin myös mökille, lajikkeina Antonovka, Punakaneli ja Pirja. Vanhoja venäläisiä ja kestäviä lajikkeita sekä yksi herkullisen tuntuinen uutuus. Lisäksi matkaan lähti myös yksi tavallinen Huvitus.Luulen, että tulevaisuudessa joudun syksyisin syömään pelkkiä omppuja. Onneksi ne tekevät sydämelle hyvää! Tietääkö kukaan, onko olemassa kirjaa Tuhat ja yksi omenaherkkua? Jos ei, taidankin kirjoittaa sellaisen. Herkkureseptejä otetaan kiitollisena vastaan. :)
7 kommenttia:
Hei!
Näissä ansiotöissä on se hyvä puoli, että on viikollakin vapaata. Ammatinvalintakysymys. ;) Kyllä nautin näistä torstaipäivistä kun saan olla vaan ja puuhata kotona!
Mahtava sato! Ja ihana sydän!
Terveiset kaikille!
M
Minäkin rakastan omenoita! Se onkin yksi syy odottaa syksyä:)
Harmi, että asumme kerrostalossa... Omakotitalotutut taas aina tuskailevat suuren omenasadon määrää.
Omenat on ihania!!
Mökille haaveilen omppupuista. En tiedä, miten ne kestäisivät sen alueen kovat ja runsaslumiset talvet. Mutta ihania oisivat.
-Joskus kuuskytluvulla on muuten julkaistu kirja nimeltään Omenaista tai jotain. Joskus oon kirppiksillä sitä nähnyt. Meillä hilloamisen ja nektarin lisäksi tehdään kiisseleitä, piirakoita eri sekoituksilla, keksejä murotaikinaan, laitetaan murekkeen täytteeksi, laitetaan naudan ja hirvenlihan kastikkeeseen, kuivatetaan, tehdään koristeita. Omena-suklaa-piirakka on muuten aivan ihanaa!!
-Ihanimpia joululahjoja on kyllä, kun on saanut korillisen oman pihan omppuja joltain! :)
Yksi omena päivässä pitää pumpun kunnossa...
Ei kai tuo sydän ole tuossa oikeasti??? Ja hyvä idea se omenakirja, otat vielä itse siihen kuvat! Mä etsinkin heti jonkun hyvän reseptin....
Liimailin pari arkillista sydäntarroja jokunen aika sitten raakileisiin ja nyt on kovin sydämellistä satoa.
Kiitokset reseptivinkeistä, nyt olemme rouskutelleet omenoita aivan tuoreeltaan ja suoraan puusta, mutta satoa riittää myös kokkailuihin. Omenakukkoa ja kermavaahtoa tekisi kyllä kovasti mieli ja jotain uuttakin pitäisi aina kokeilla!
Ihania nuo sinun sydänomppusi. Hauska idea tuo tarrojen liimailu raakileisiin, nyt on hauska yksityiskohta noissa punaisissa ompuissa! Omput on ihania, harmi, ettei niitä ole meidän omassa pihassa, vaan joutuu kaupasta ostamaan kovaan hintaan...
Sari, tervetuloa ensi kesänä maistelemaan meidän omppuja!
Lähetä kommentti