"Tämän vuosisadan toistaiseksi hienoin ja koskettavin romaani. Kirjan kutkuttava tyyli nostaa sen aivan omaan luokkaansa. Lieneekö koskaan kirjoitettu romaania, joka saisi lukijan jännittämään näin kiihkeästi kömpelöiden rakastavaisten puolesta. Rouva Agathen rakkaus on kirja, jonka luettuaan tekee mieli astua ulos kadulle ja rakastua johonkuhun."
THE SUN
Agathe Stopak janoaa rakkautta, jota hänen oma miehensä ei pysty hänelle erinäisistä syistä tarjoamaan. Koska kyseessä on rakkaustarina, Agathe rakastuu hyvään pormestari Titoon, joka puolestaan on tietenkin menettänyt sielunsa rouva Stopakille. Suhde pysyy kuitenkin kaiken aikaa hyvin säädyllisenä ja toverillisena, kunnes kohtalo tapansa mukaan puuttuu peliin.
Pelkän juonitiivistelmän perusteella kirja olisi helppo luokitella ihanaksi hömpäksi, mutta tuskin hömppää kuitenkaan valittaisiin vuoden parhaaksi skotlantilaiseksi kirjaksi.
Lisätäänpä juonen kertojaksi partasuinen neitsytmarttyyri Pyhä Walpurnia, kirjoitetaan koko juttu ihanan kevyellä tyylillä niin kuin dolce ja allegretto ja sekoitetaan juoneen vielä muutamia hämmästyttäviä yksityiskohtia.Vanhanaikainen rakkaustarina muuttuu maagiseksi - paikoin lähes kafkamaiseksi - tarinaksi rakkaudesta ja oikeudesta.
Aivan erilainen kirja, mitä olisin osannut ennakolta aavistaa, mutta IHANA sellainen!
***
Hetki meni ohi. Agathe näki sen häviävän näkyvistä siitä pikkuruisesta pisteestä, jossa sanasta "kun" tulee "nyt", ja alkavan ajelehtia taaksepäin kohti sanaa "silloin". Siihen menee vain silmänräpäys.
***
Agathe oli puutarhassa. Tuuli oli kääntynyt kohti lounasta, ja edellisen viikon kolea ilma oli mennyttä. Dot loikoili auringonpaisteen huuhtomana ja nautti intiaanikesän muutamasta viimeisestä päivästä ennen kuin palokunnan soittokunta pakkaisi symbaalinsa ja tuubansa varastoon, ennen kuin hanhet Ambersandissa haistaisivat tuulen ja kääntäisivät päänsä etelään ja lentäisivät tiehensä talven seuratessa niiden siiveniskujen vanavedessä.
***
Myös TÄÄLLÄ (klik) kirjoitetaan tänään Rouva Agathen rakkaudesta! ;)
11 kommenttia:
Oi, tämän te teitte samaan aikaan Ilsen kanssa :) Katselin kirjaa eilen kirjastossa ja olisin niin halunnut sen lainata, mutta uutuskirja kun on, olisi laina-aika ollut vain viikon ja me olemme lähdössä reissuun. Näin kirja jäi jonkun toisen löydettäväksi. Toisaalta mietin, että olisiko tässä kirja, joka olisi syytä omistaa? Kuvauksesi perusteella rakastaisin tätä kirjaa.
Minulle ainakin riitti kertalukeminen ja pistin jo kiertoon... suloinen tarina, ja vaikka tyyli on kevyt, kuten Joana tuossa kuvailit, tässä on aika paljon kaikkea ovelaa: niin kuin ne hauskat kaupunkien nimet ja Tibo Krovicin koko kaupungista tuntema vastuu ja Agathen traaginen menneisyys jne.
Todellinen Kesäkirja!
Ihanat lainaukset olit laittanut, ja tuo ensimmäinen kuva on Aivan Syötävä!
Lumiomena, uutuuskirjoillako viikon laina-aika! Voi että! Minä aloitin kirjan juhannuksena ja viime viikolla pääsin viimeiselle sivulle. Kesäkirjoja pitää lukea nautiskellen!
Ilse, sinä olet kultainen, kun annat hyvän kiertää. Toisaalta luet niin paljon, että teillä olisi pääkirjastoa isompi sivukirjasto pihallanne, jos säilyttäisit kaiken. Minä voisin lukea tuon Agathen vielä uudestaankin, sillä luulen, että uusintakierroksella löytäisin paljon lisää huumoria ja silmäkulman pilkettä. Olivatko kaupungit jotain kielioppijuttuja (Dot, Umlaut jne.)??
Yläkuva on kaunis,herkkä.
Voi että,mahtaa olla lukemisenarvoinen tosiaan!
Oliskohan tässä seuraava luettava? Alkoi kivasti kutkuttaa.. Nyt mökillä olen muutaman kirjasen jo lukenutkin ja nautiskellut.
Mukavia kesäpäiviä sinne!
Kiitos Virva! Tällainen rakkauskertomus voisi sopia teidän elämäntilanteeseen mainiosti! ;)
Teija, tämä olisi taatusti erilaista luettavaa, sellainen kutkuttava aikuisten satu. Mukavia kesäpäiviä teidän mökille!
Dot on piste ja umlaut ne pisteet vaikka ään päällä.. :) (Kai.)
Hyvin määritelty tuo aikuisten satu!
Myös meidän kirjastossa menevimmillä uutuuksilla on viikon laina-aika, mutta ehdin hyvin siihen. Ja yleensä siellä on jotain Orasta ja Tervoa... eikä näitä omia seurattujani. :)
Kuulostaa kivalta.
Minullakin alkoi utelijaisuus heräämään niin mielenkiintoisesti esittelit kirjan. Akateemisen ohi kun kuljen taidan poiketa ;) Kiitos sinulle vinkistä.
Kiitos taas vinkistä! Kunhan täältä mökiltä kuun vaihteessa kotiudutaan, täytyy hankkia tuo. Hänen varjonsa tarina nimittäin oli myös hyvä vinkkaus. Onneksi olen täällä ehtinyt myös lueskelemaan. Nyt on menossa Linn Ullmannin Siunattu lapsi, joka ei ole huono sekään.
Hannele ja Marie Elisabeth, yritän jakaa näitä mukavia lukukokemuksia muillekin. Jaettu ilo on isompi ilo, vai miten se nyt menikään...
Anna, olen joskus lukenut tuosta Ullmannin teoksesta, mutta kirjaa en ole lukenut. Täytyypä muistaa seuraavan kerran kirjastossa. Kiitos vinkistä! ;)
Lähetä kommentti